Still alive!

Hups, vähän viivästyi tämä, mutta täällä ollaan taas! Tracon takana, fiilis vastoinkäymisistä huolimatta mitä mainioin. Tämä postaus sisältää nyt tosiaan vain lauantain osuuden, jotta tästä ei tule mitään kilometrinmittaista tekstiä jota ei kukaan jaksa lukea.

Jos lähdetään liikkeelle perjantai 13. päivästä, joka ei jäänyt ihan sille ongelmattomalle puolelle. Toisinsanoen yksi pussukka jäi kotiin, mokoma sisälsi ompelutarvikkeita sekä pari lauantain cossin yksityiskohtaa. Huomatessani asian hotellilla tavaroita purkaessani pillahdin rehellisesti sanottuna ihan jäätävään stressi-itkuun. Osaset olivat tosin aika pieniä yksityiskohtia, toisinsanoen tasku-keppälerttu sekä propin kilikello, jota en viitsinyt kiinnittää ennen lähtöä, koska pelkäsin sen irtoavan kuljetuksen aikana ja halkaisevan proppisesta palasen mukanaan. Eniten harmitti keppälertun vuoksi, sillä tykkään tuosta yksityiskohdasta tosi paljon.

Pienen rauhoittumisen jälkeen suuntasimme Stockmannille, joka tuntui olevan ainoa aukioleva kauppa josta saisi sopivia tarvikkeita tuohon aikaan, vaikkakin kehnosti sieltä kyllä tarkoitusta palvelevia asioita löytyi. Onneksi olin kuitenkin ottanut kotoa mukaan paketin ilmakuivuvaa massaa propin epäfunktioimisen varalta, joten kykenin käyttämään sitä hyödykseni. Joskaan mokoma ei ehtinyt yön yli kuivua kunnolla, joka tuotti sitten myöhemmin muutaman ongelman.

Lauantai-aamuna sain mm. huomata sen, että edellisen viikon kiireinen aikataulu ja siitä seurannut "en ehi syödä" oli aiheuttanut sen, että olin laihtunut niin, ettei cossin yläosa istunut päälleni oikein. Seuraava vastoinkäyminen liittyi siihen, että sisäkosteudestaan johtuen korvike-kerttuseni tipahti irti kuumaliimoistaan kävelymatkalla, ja huomasin sen vasta pukuhuoneessa. Lisää stressaamista ja itkua tähän väliin. Onneksi mulla oli kuitenkin tommonen höpsö sansimörkö mukana joka sitten suostui auttamaan, ja odottaessani Tamperetalolla kävi hotellihuoneella väsäämässä minulle sen kolmannen version (kohta konkkaan menevästä Tiimarista haetusta) massapallonpuolikkaasta ;u; ♥! Matkalla hän myös löysi lättyseksi tallotun kerttuseni Tamperetalon pihasta. 

Plört.

Olin bäkkärillä ihan innoissani siitä, että siellä seisoi niin monta ihkua senpaita joita saatoin pikkasen salaa fanittaa vaan tajutakseni että hetkinen, olen samassa kisassa. Täytyy kyllä sanoa että feilailuni vuoksi tunsin olevani ihan väärässä joukossa ja lievästi lirissä kun ympärillä vilisi toinen toistaan hienompia pukuja, mutta onneksi bäkkärillä ihana cosplaymamma ja ne upeat kanssakisaajat saivat minut pysymään järjissäni, sydän teillekin: ♥! Arvostan vallan kovasti mammoja jotka pitivät huolta että kaikki saivat vettä ja purtavaa, stressatessa kun ainakin itseäni tuppaa janottamaan paljon, ja en saanut aamulla stressiltäni syötyäkään, joten pienikin purtava oli suuressa arvossa. Ihmiset lavan takana olivatkin se hienoin juttu kisassa. ( ^ ω ^)

Molemmat kuvat kuvauspalvelusta, kuvaajana Emilia Lahtinen !

Odotellessamme bäkkärillä pääsyä lavalle, katselimme WCS-näytökset, vaikkeivät kaikki yksityiskohdat kamalan hyvin erottuneetkaan pieneltä screeniltä ja kanssakisaajien päiden välistä kurkkiessa, mutta ainakin jonkinmoisen kokonaiskuvan esityksistä sai. Aivan upeaa että pareja pääsi lavalle asti tänä vuonna näin monta! Toivottavasti videomateriaalia ilmestyy, niin pääsee näkemään esityksetkin vähän paremmin.

WCS'n päätyttyä oli aika pukukisalle. Yhä lyhenevässä jonossa seisoessani oli fiilis hyvin sekava, samaan aikaan panikoin ja odotin innolla, enkä tiennyt kuinka päin olla. Kappaleen vaihduttua se viimeinenkin edessäni jonossa seissyt kisaaja marssi lavalle, ja odotin hetkeä jolloin ohjaaja viittoisi minut perään. Hetki koitti, ja se oli sitten menoa. Biisin energinen rytmi vetäisi mukaansa, ja kirkkaiden valojen takaa ei yleisöä juurikaan hahmottanut, loppujenlopuksi voisin jopa sanoa nauttineeni tuosta hyvin lyhyestä hetkestä jonka vietin lavalla. Kaikki se adrenaliini sitten purkautui päästessäni istumaan yleisöön, ja jalkani vetäisivät pienoisen tärinäkohtauksen, joka luojankiitos rauhoittui ennen ryhmäkuvaa. Pysyin kuitenkin pystyssä lavalla molemmilla kerroilla enkä tärissyt siellä, joskin ilmeeni olivat tosi jännittyneitä.. Rehellisesti sanottuna välttelen lavakuvien katsomista samaisesta syystä. ^^'

Onnea vielä kaikille upeille sijoittuneille, sekä WCS'n että pukukisan puolelta! ♥

Kisan jälkeen suuntasimme aika pian kohti hotellia, sillä tahdoin vain kengät pois jalasta ja ruokaa vatsaan. Kenkäset olivat tosiaan varustettu korkeimmilla koroilla mitä olen koskaan käyttänyt, ja kyllä se etukäteistotuttelusta huolimatta pikkuhiljaa tuntui jaloissa. Ilta kului sitten lähinnä Spiderman 3 -leffaa telkkarista tuijotellessa, ja nukkuakin sai vihdoin yli sen 5 tuntia.

Tottakai käännyin ajattelematta näyttämään 'huonomman' puoleni ja leppäkerttu jäi väärälle puolelle :'D

Puvusta ei tosiaan tullut otettua omia kuvia conin aikana, kun aikataulut ja stressaus eivät oikein sallineet sitä, mutta se hoidetaan jälkikäteen sitten eli ei ikinä. No ei, toivotaan että saan kuvaajan mukaan ja keksin kuvauspaikankin, niin saan tästäkin puvusta kuvia joku päivä, oikean keppälertun kanssa vielä! Vaikka täytyy sanoa että leppäkerttu numero kolme oli vallan symppis tapaus, etenkin kun sen väsäsi joku joka ei kovin kamalasti mitään askarteluja harrasta. :'3

keppälerttu 1, keppälerttu 3. Värit ei oikeasti ole noin oranssit.

Kisakokemus noin yleisesti oli kiva kaiken sen stressin jälkeen, mutta jotenkin se liukuhihnatyylinen juoksu lavanpoikki tuntui hieman tylsältä. Tällä hetkellä olisikin sellaiset tuntemukset, että voisin käydä joku kaukainen päivä vielä kokeilemassa kykyjäni esityksen sisältävässä kisassa. Tämä tosin vain siinä tapauksessa että mieleeni juolahtaa jokin tarpeeksi hyvältä tuntuva esitysidea, ja saan tehtyä toimivan taustanauhan. As in äänet ja puhe ei kuulosta siltä, että se tulee jostain kaivonpohjalta jne. Mutta aika näyttää, kiirettä ei ole!

Tavoitteenani kisaan lähtiessäni oli lähinnä se, että pääsen edes kerran kisaan puvulla johon olen edes melkein tyytyväinen, mutta en oikeastaan tiedä toteutuiko se vieläkään.. Muutamat asiat puvussa eivät onnistuneet/toimineet niin hyvin kuin toivoin, ja kotiin unohdetut asiat vaikuttivat omaan mielikuvaan puvusta aika paljon. Ja ei puhettakaan tuosta rumasta propista. Mutta hei se oli eka proppini ikinä, tästä alkaa kehitys ~

Wippiaiyay

Hei vain!

Viime postauksen "uskallanko osallistua kisaan, apuaasdfsgf" -mietiskelmäni päätyivät loppujenlopuksi siihen tulokseen, että sinne Tamperetalon isolle lavalle tämä pieni ihminen itsensä sitten raahaa vaikka puolipakolla, nyt ei peruta! Esitän vielä tässä kiitoksen ihanille kannustajille twitterin puolelta, autoitte isosti päättämisessä ♥ Pääsin panikoimaan jo ilmottautumisvaiheessa aika hyvin, kun reffikuvat osoittautuivat liian isoiksi, ja piti äkkiä vaihtaa ne pienempään tiedostomuotoon kellon tikittäessä kohti hetkeä jolloin kisa olisi täynnä.. Onneksi kiirehdin, sillä nopeastihan ne paikat sitten menikin. 

Pukua olen saanut ihan hyvin eteenpäin, jos tämä inspis vaan jaksaa kantaa, niin valmista tulee hyvissä ajoin ennen tapahtumaa. Ensimmäisenä osana valmistuivat pöksyt, jotka onnistuivat omilla kriteereilläni hyvin, kun huomioi tosiaan sen, että cossini ovat pitäneet sisällään lähinnä hameita. Noista puuttuu napit vielä, saan ne maalattua vasta sitten kun saan hankittua kengät, sillä samansävyiset jutut on vaan kätevintä maalata samaan syssyyn, etenkin kun pitää leikkiä maalien sekoittelun kanssa.

Yläosan kanssakin olen edennyt siihen kohtaan, että kaikki kappaleet on leikkailtu ja muotolaskokset paikoillaan, nyt pitäisi vielä ja säädellä hieman helman ja hännyksien kanssa ennenkuin saan kasattua koko höskän. Päätin nyt kuitenkin ottaa välillä taukoa ompelusta, ja tehdä näitä yksityiskohtia ja proppeja ensin alta pois. On sitten kivaa palata ompelukoneen ääneen kun on tehnyt jotain muutakin välillä.

Toinen juttu minkä tein, olivat nuo hännysten päissä roikkuvat nuotit, ja taskunreunassa majaileva leppäkerttu. Vääntelin nuo nuotit ensin rautalangasta, ja lisäsin sen jälkeen langan ympärille ilmakuivuvaa massaa, totesin tuon suht helpoksi tavaksi tehdä yksityiskohdista kestävämpiä. Leppäkerttu on muutoin ihan täyttä massaa, mutta tuntosarvet ovat rautalankaa. Kuivumisen jälkeen hioin nuo, ja leppäkerttu sai myös värinsä. ^^ Jotenkin tykästyin keppälerttuseen kovasti, tällaisten pikkuyksityiskohtien väsäily on kivaa!

Käytin näissä itselleni uutta massaa, sillä se FimoAir Light-massani majailee vielä äidin luona, enkä viitsi turhaan ostaa lisää kun sitä on kuitenkin jäljellä vielä aika hyvin. Sen sijaan ostin toista massaa Fimolta, tälläkertaa puumaiseksi kuivuvaksi luonnehdittua FimoAir Naturalia. Massat ovat sinällään aika samankaltaisia muovailla, eikä painoerokaan näin pienissä asioissa ole kovinkaan huomattava keveämpään sisarukseen verrattuna. Tuo skeeri nukennaama paketin etupuolella on kyllä aika potentiaalista nightmarefuelia..

Näiden lisäksi olen tehnyt hatun nyt aikalailla valmiiksi. Pohja on jo tutuksi käynyttä telttapatjaa, joskin vahvistin lierin sekä pohjan puupahvilla, että ne olisivat vähän tukevammat, eikä lieri lerpattaisi turhan paljoa. Taka-ajatuksena myös se, että voin kantaa pientä tavaranyssykkääni sitten tuon hatun sisällä. Päässähän tätä ei pysty pitämään juurikin tuon puupahvin joustamattomuuden vuoksi, mutta en kyllä suunnitellutkaan pitäväni päällekkäin peruukkia, pantaa, sekä hattua, pääni kun tulee toisinaan kipeäksi jo pelkästä pannasta.. Eikä Ranka edes pidä hattua päässään kuin osan ajasta jonka tässä asussa esiintyy. Eli asusteen sijaan lätsä kallistuu enemmänkin proppipuolelle. Koska proppihan ei omasta mielestäni tarkoita pelkkiä asereplikoita tms asioita, kuten jotkut sen tuntuvat määrittelevän.

Mutta takaisin siihen tekemiseen. Telttapatjan kanssa työskentely oli jälleen yhtä kivaa ja vaivatonta kuin yleensäkin, mutta puupahvin kanssa sain käyttää yhtä sun toistakin työkalua jotta sain sen leikattua nätisti.. Leikkailuhomman jälkeen parvekkeelta löytyi mm. saha, mattoveitsi, puukko, sekä hedelmäveitsi :'D Joo sillä hedelmäveitsellä ei kyllä tehnyt yhtään mitään, tulipahan hengailemaan kavereidensa kanssa..

Olin taas innovatiivinen noiden ympyrämuotojen kanssa, ja etsin keittiön kaapeista kaikenlaista sopivankokoista pyöreää jonka reunoja pitkin saisin helposti piirrettyä nätit pylpyrät, onni oli puolellani. Pääni ympärys on 57cm, ja huomasin pannunalusen olevan 58cm ympärysmitaltaan, joten se kävi hyvin tuohon sisäreunaan/ hatun pohjaan. (Joskaan en tule pitämään tuota päässäni, mutta hei, the thought counts!) Lierin ulkoreuna puolestaan hoitui valtavan värjäyskattilani kannella. ^^' Mietiskelin kaikenmaailman geometriapulmat taas ennenkuin päädyin etsimään muotteja, ja onneksi löytyi, sillä jos oltaisiin oltu animessa, niin päästäni olisi puffahtanut aikamoinen höyrymäärä matikkapulman äärellä..

Apulaiset!

Sain tuon kapistuksen päälystettyäkin, joka oli ehkä se haastavin osuus, mutta kyllä tuosta nyt ihan kelpuutettava tuli! Hattuun tulee vielä hieman härpäkkeitä, itseasiassa kiinnitin siihen juuri pari sulkaa, vielä pitäisi odottaa että massa-asiat kuivuvat jotta pääsen maalailemaan ne. Allaolevassa kuvassa alpakkaiseni esittelee teille hieman syksyn uusinta muotia. Toisinsanoen hattuni istuu paremmin otuksen päähän kuin omaani :'D Mukana myös hieman keskeneräiset rannekkeet.

Myös peruukki saapui, ja pääsen muokkailemaan sitä aika reippaalla kädellä, sillä pituutta on tosiaan paljon, ja takaosasta paistaa hieman läpi, joten poikkinapsaistut kuidut pääsevät wefteiksi, jos siis hyvin käy enkä sössi mitään. En ole päässytkään kokeilemaan weftien ompelua ennen tätä, jännää!

Pöksyt.

Traconiin on aikaa sen kuukauden verran, ja toinen cossi sitä varten on jopa aloitettu. Suunnitelmat ja niiden toteutuminen ovat tällä hetkellä suurelti kiinni siitä, tulevatko peruukit ajoissa. Yleensä omat peruukkini ovat kyllä saapuneet parin viikon sisällä, mutta nyt kun on lukenut taas facebookissa ja galleriassa ihmisten stressaamista aiheesta, alkaa itseäkin vähän stressata.

Mutta niihin suunnitelmiin.

Lauantaille on nyt suunnitelmissa tehdä se Niji iro kuma kuma -Ranka, ja mietiskelin josko olisin sillä uskaltautunut kisaankin asti. En kuitenkaan ensimmäisessä vaiheessa ilmoittautunut vielä, koitan nyt loppuviikon puskea pukua eteenpäin ja katsoa tuleeko onkelmia, etten sitten joudu turhaan perumaan osallistumistani ja viemään paikkaa joltain toiselta, joka olisi kisaan tahtonut. Toinen syy on se, että en enää koskaan ikinä tahdo lähteä kisaan sellaisella puvulla, josta en voi olla ylpeä, ja jonka kanssa tekisi vaan mieli juosta karkuun ja piiloutua. Vaikka samanlaisia fiiliksiä varmasti esiintyy lievemmässä mittakaavassa vaikka puku olisikin omilla kriteereillä hyvä, kun kaikki kanssakisaajat on ihan liian upeita. Vähän saattaa hirvittää ajatus siitä, että jos ilmoittaudun mukaan, niin joudun sinne kokeneiden sarjaan konkarien sekaan. ^^'
 

Nämä värit, niin ihanat ♥

Mutta joo. Puvusta on tällä hetkellä lähes valmiina nuo rannekkeet sekä shortsit, joiden tekeminen ei ollut yhtään niin kamalaa kun pelkäsin! Shortsit on tehty Jokatyypin kaavakirjan suorien housujen kaavoista muokkailemalla, mm. korottamalla vyötäröä, siirtämällä vetoketju edestä taakse, ja tietenkin lyhentämällä lahkeita. Muutoksia tuli niin monta, että tahdoin testata kaavojen toimivuuden ennenkun tartuin oikeisiin kankaisiini. En kuitenkaan pidä siitä, miten ne lakanakangas-versiot jäävät pyöriskelemään hyödyttöminä kaapin perukoille ja lentävät sieltä todennäköisimmin lopulta roskikseen, joten nappasin testiversiota varten Acchanin takista ylijäänyttä punaista kangasta, ja tein kokeilukappaleet niistä.  Niistä oikeista shortseista ei nyt ole vielä kuvaa mutta protoista on. Taskut lerpattavat tuossa vähän tyhmästi kankaan ohuuden vuoksi, mutta muutoin toimii.

Sunnuntain puvuksi taas pyrkii joku super highschool level idoli, aka Dangan ronpan Sayaka Maizono. Tämä puku on aika suuresti riippuvainen siitä, saanko peruukin ajoissa, mutta sormet ristissä odotellaan! Saa nähdä kuinka monta ronpacossia paikalta voi bongata nyt kun tuo animekin pyörii, suunnitelmia on näkynyt aika runsain mitoin. Itse siis luin/katsoin tuon pelin let's playna ennen animen ilmestymistä, ja olen suunnitellut tämän cossin tekoa siitä lähtien. Pääsen taas metsästämään ruutukangasta hametta varten, voi tätä iloa!

Ensikerralla sitten wippimateriaalia, josko saisin vaikka aikaiseksi ottaa tälläkertaa enemmän kuvia tekemisen lomassa!

Animeconko

Pitäiskö siitä conista jotain kirjoittaakin. Voisi sanoa että tapahtuma ei itsessään antanut paljoa. Sensijaan seura teki conista kivan, ja vaikka pari asiaa conissa tökki ja kovaa, niin positiiviset fiilikset jäivät päällimmäisiksi! ♥ Bussimatkat coniin ja takaisin sujuivat myös mukavasti, ja lattiamajoituksessakin nukkui hyvin, etenkin kun pääsi kaverin ilmapatjalle nukkumaan hhahah :'D

Lauantai -aamuna kipittelimme sitten kohti Musiikkitaloa, ja pääsimme matkalla mm. joidenkin innokkaiden turistien kuvakokoelmiin. Tapahtumapaikka puolestaan oli kokenut pienoisen uudelleenjärjestelyn viimevuoteen nähden. Osa uudistuksista toimi, osa ei ehkä niin hyvin, mutta ainakin vettä oli aina tarjolla kun sitä mieli teki. En jaksa ottaa kantaa muuhun järjestelypuoleen, sitä on pureskeltu jo niin monessa paikassa, ja toivon vain että järjestäjät ottavat palautteen ajatuksen kanssa vastaan, jotta ensivuonna vältyttäisiin turhalta epäselvyydeltä ja mielipahalta.

Ohjelmapuolelta sitten. Katselin ohjelmakarttaa etukäteen ihan innoissani, ja se ohjelma jota odotin ihan superisti eniten oli vähemmän yllättävästi AKB48 vs. AKB0048 -luento. Ja pettymään en joutunut! Luento kulki sujuvasti, ja oli ihanaa kuunnella itselle rakkaaksi muotoutuneesta aiheesta hommansa osaavan luennoijan kertomana. Pariin kertaan sain myös pidätellä poskelle pyrkivää kyyneltä videoklippien kohdalla, koska kaikki ne tunteet.. Myönnän vollottaneeni sarjaa katsoessanikin kerran, toisen, jos kolmannenkin.

Luennon jälkeen oli suuntana cossikisa joka oli.. no, ei oikeestaan ollut. Ihan eka ihmeellinen juttu oli se, miten porukalla oli pakonomainen mielihalu jonottaa, vaikka käytössä oli paikkaliput. Miksi ihmiset kaipaavat semmoiseen sillipurkkiseen tungokseen seisomaan, tätä ymmärrä en. Surullisinta hommassa oli se, että tämä odottelu kesti monilla varmasti tuplasti kauemmin kuin se itse kisa, joka oli ohi aikalailla silmänräpäyksessä. Kisasta ei varmaan kukaan saanut kummempia elämyksiä, se oli kuin leipä ilman päällisiä. Propsit kuitenkin viihdyttävälle juontajalle!

Lauantai-illan kohokohta oli ylivoimaisesti se kun pääsi syömään. Hesburgerin falafel-hampurilainen, voi sinä vakiintunut coniruokani, älä koskaan katoa listalta! Noin muuten ei tehty mitään ihmeempiä, iltabileisiinkään emme suunnanneet, joka kyllä oli sinänsä hyvä päätös että yöunet olivat vallan ruhtinaallisen mittaiset! Majoitukseen saapuessamme kävi muuten hauska asia, kun tiskillä oli töissä eräs vanha tuttuni, joka ei tunnistanut minua ennekuin luki nimeni paperista :'D Niin se cosplay vaan piilottaa henkilöllisyyden!

Alkoi naurattaa tuo "I mustn't cry" tuolla yläpuolella yhdistettynä tähän hampurilaisenkuvaan :'D

Sunnuntaina pakkasimme kimpsut ja kampsut, ja suuntasimme auringon paahtavassa porotuksessa conipaikkaa kohti. Päivän ensimmäisenä ohjelmana kävin suuntasin kohti luentoa Momususta Momokuroon - idolikulttuurin keskipitkä oppimäärä,  jonka alusta kului harmillisen pitkä aika tekniikkaongelmien kanssa kamppailuun, kun videot eivät suostuneet pyörimään kunnolla. Luennolta noin muuten ei jäänyt itselleni kovin paljoa uutta tietoa käteen, mutta näytettyjen musiikkivideoiden määrä korvasi tämän aika hyvin, niitä kun katsoo aina mielellään! On tosin sanottava että muutamaan otteeseen minua ihmetytti se, kuinka luennoitsijat lipsauttelivat vääriä nippelitietoja, ja katsomossa istunut tietäväinen henkilö korjaili niitä sitämukaa. Jos jotain ei varmaksi tiedä, niin sen kertominen faktana ei ole kovin suotavaa, vaikkei kyseessä nyt mikään maatakaatava asia olisikaan.

Toinen luento/paneeli/asia jonka katsomossa tuli istuttua oli Minä, isä, äiti ja hassu harrastukseni cosplay. Ohjelma oli ehdottomasti viihdyttävää settiä, ja yleisön osallistuminen oli ihailtavaa! Pidän tällaisista paneelipohjaisista ohjelmista, joissa yleisökin saa puheenvuoron, ja jopa innostuu ottamaan sen käyttöönsä. Etenkin tämän aiheen käsittelyyn erilaiset kokemukset ja näkökannat toivat lisää syvyyttä, ja tunnelma salissa oli tosi mukava! Oli hauska kuunnella kokemuksia sellaisista asioista joita en itse ole kokenut, kun olen kuitenkin aloittanut harrastuksen aika "vanhana". 

Viimeisenä ohjelmana suunta oli kohti Esityskisaa. Olen pitkälti samalla linjalla tuomarien kanssa sijoituksista, joskin olisin laittanut toisen ja kolmannen sijan saaneet toisinpäin. Emme jääneet paikalle esitysten jälkeen, joten skippasimme samalla sen juontajan impropätkän, jonka tosin päädyin sitten katsomaan jälkikäteen Youtubesta. Ihan jännä ratkaisu sinällään, kyseinen kaksikymmenminuuttinen olisi voinut mennä hyvinkin vaivaannuttavaksi, mutta onneksi juontajan improamiskyky ja heittäytyminen oli huippua.

En yleensä kamalasti shoppaile coneissa mutta ei tällaista söpöläistä voi vastustaa! ♥
Ja saatoin innostua piirtelemään sydämiä kuviin.

Jos pari sanaa sanoisin niistä cosseistakin.. Lauantai ei ollut cossillisesti kovin hieno päivä. Vaikkakin pidän Acchanin puvusta kovasti, olivat suurimmat haasteet maskeerauspuolella. Ihan eka juttu oli se, että huomasin lauantai-iltana unohtaneeni kosteusvoiteeni kotiin, ja ilman sitä ihoni on aikamoista hevonkakkaa. Tämän lisäksi huomasin aamulla ripsivärini olevan niin kuivunut, ettei sillä saanut kovinkaan kummoisia aikaan, joten päädyin käyttämään tekoripsiä.. jotka olivat jo itsessään aika kaameat, ja tämän lisäksi repsahtelivat irti huonon liiman vuoksi kokoajan. Tämänvuoksi näytin varsin pösilöltä koko päivän, jonka tajusin sataprosenttisesti vasta jälkikäteen. Eli kaikki jotka ottivat minusta kuvia lauantaina: anteeksi epäedustavasta naamasta. ^^' Allaolevat Acchan-kuvat otti Nezumi, kiitos! ♥ (Hitsikun on aina vaikeeta päättää millä nimellä tuttuja ihmisiä kutsuu internetissä! :'D )

Sunnuntain cossista ei ole sen kummempaa sanottavaa tai kuviakaan, mutta se oli mukava päällä ja hahmon cossaaminen oli kivaa. Cossi päällä tuli jokseenkin sellainen olo, että yksinkertaisuutensa ja yleisyytensä vuoksi se olisi ollut ehkä parempi ryhmän jäsenenä kuin yksinpukuiltavana, mutta toisaalta siihen sunnuntain perus koomafiilikseen sopiikin simppelimpi puku.

Täytyy vielä sanoa että Kuopiolaiset mummot ovat ihania! Lauantai-iltana lähdin käymään kaupassa mm. sen unohtuneen kosteusvoiteen vuoksi, ja eksyin sitten tapani mukaan matkalla aika komeasti, päätyen kipittelemään semmosen muutaman kilsan lenkin. :'D Matkan aikana tapasin muutamankin mukavan ihmisen, jotka olivat ihan ihastuneina siitä, miten kivoilta me cossikansa näytetään. Ensimmäinen kohtaaminen oli ehkä ihanin, kun sellainen vanhempi naisihminen haastatteli kovasti, ja ihan ihastuneena katseli pukua läheltä ja kaukaa ja pyysi pyörähtämään jne. Kyseli myöskin kovasti kaikesta pukuuni ja tapahtumaan liittyvästä, kehui tyylikkääksi, ja ihmetteli kovasti miksen ollut osallistunut kisaan. Hän oli kuulemma käynyt alueen lähistöllä jo kertaalleen ja höpötellyt muidenkin cossaajien kanssa tapahtuman sisällöstä ja siihen liittyvistä harrastuksista. Mikseivät kaikki ohikulkijat voisi olla yhtä kivoja ja positiivisia! ;u;

Seuraavaksi sitten Tracon. Toinen puku on jo ainakin puolittain päätetty, ja hahmo täälläkin kertaalleen mainittu, mutta varmaksi ei voi sanoa ennenkuin on valmista!

Viimehetken muutoksia

Otsikosta voinee päätellä, että Animeconin puvut muuttuivat hieman! Lauantaille on edelleen luvassa Acchania, kahtenakin versiona jos siltä tuntuu.  Toisinsanoen ne treenivaatteet lähtevät mukaan taas siltä varalta, etten jaksa hyppiä täysissä vaatekerroksissa iltaan asti.

Sunnuntain puku taas koki muutoksen, joka lähti lähinnä siitä ettei Zero tulekaan Animeconiin. Yritin kyllä saada Nanamin puvun valmiiksi, mutta väsyin tuon liivin kanssa taisteluun, joten se saa nyt odottaa sellaista rauhallisempaa hetkeä, ettei turhaan tule juostenkustua lopputulosta.

Mietiskelin sitten minkä cossin voisin ottaa mukaani, aikaa kun ei ole liikaa alkaa väsäämään mitään ihmeellisiä. Ja juuri sopivasti muistinkin hankkineeni Kierrätyskeskuksesta tuollaisen keltaisen sovin-kaikkiin-koulupukuihin -liivin, joka sopisi K-ON! -cossiin juuri sopivasti! Eli sunnuntaille on luvassa Mio kesäuniformussa. Olen halunnut cossata Mioa jo aika kauan, mutta jotenkin ei ole tullut semmoista sopivaa rakoa missään kohdassa, joten nyt pääsen toteuttamaan senkin! (Tästä se lähtee ja lisää versioita seuraa..)

Jos joltain on jäänyt keijot väliin: Mio löytyy vasemmasta ylänurkasta.

Puku kasaantui jo aikalailla kaapista löytyneistä asioista: peruukki löytyy Homuran jäljitä, lyhythihainen kauluspaita oli modattu Nanamia varten, keltainen liivi hamstrattu, mustat polvisukat löytyy, ja kengätkin tarvitsee vain vähän korjausmaalailua. Eli tehtäväksi jäi pyöräyttää yksi kappale vekkihameita ja hankkia tuo kaulaan tuleva nauha osoittamaan senpai-statusta. Hameen teinkin jo, eli jäljellä on vain kenkien maalailu, nauhan hankkiminen, sekä peruukin pienoinen saksiminen.

Tämänhetkinen tilanne!

Jännää muuten miten kaikki nämä suunnitellut ja coniin tulevat cossit on vahvasti musiikkiin liittyviä. :'D Kai se on se musiikkitalon vetovoima!

Checkered skirts

Animecon on viikon päästä ja hyvältä näyttää! En tee coniin kuin yhden uuden cossin, ja toisena päivänä kierrätän vanhaa. Tai no vanhaa ja vanhaa. Lauantaille ajattelin siis ottaa Acchanin mukaan, koska puvusta tuli mielestäni ihan hyvä ja hahmo on vaan niin ihana että tahdon cossata tätä lisää!

Ainiin! Löysin sittenkin käyttökelpoisen kuvan Acchanista Desussa otetuista kuvista, vaikkakin takaapäin. Tuo tuuli vähän heitteli kaikkea puvussa ympäri, mutta tässä se itseasiassa toimii edukseen ja tuo fiilistä kuvaan.

Sunnuntaille on luvassa se uusi cossi, eli Uta no prince-saman Nanami! Pukuidea lähti liikkeelle hilpeästä nakituksesta, kun Zero kertoi tahtovansa cossata Ittokia ja vihjaili että voisin sopia Nanamin rooliin. Paricossailua luvassa siis! Täytyy kyllä sanoa että olen iloinen siitä miten osuvia nakituksia minulle heitetään, sillä Nanami herättää samaistumisen tunteita mm. suuntavaistottomuudessaan.. :'D Onnistuin muutenkin jäämään ihan koukkuun sarjaan, eli ilmeisesti anime-idolit koukuttavat sukupuoleen katsomatta.

Nanamin asuista toteutettavaksi päätyi yllänäkyvä kesä-univormu, joka on muuten ihan simppeli tehtävä, mutta... Tuo liivi asdfgdfh herrainkaulukset en ala edes. Kahlasin kirjastossa läpi käsityölehtiä ja kirjoja, enkä millään löytänyt mistään kaavoja edes herrainkauluksella varustettuihin jakkuihin tms, joten päädyin jälleen improamaan. Tähänmennessä olen tehnyt koekappaleen jota olen pyöritellyt päällä, nuppineulaillut, saksinut ja muotoillut, ja toivon että prosessissa syntyneet kaavankappaleet toimivat tarkoitukseensa. Toinen minor murheenaihe liivin kanssa on kangas jota siihen ostin. Kaupassa se näytti vielä mustalta, mutta kun kotona katsoin sitä, totesin että jaa tummansinistähän tämä on. Se on onneksi tosi tumma tummansininen, ja toimii uniformun muun värimaailman kanssa, eli en ole repimässä hiuksia päästäni tämän vuoksi, ainakaan vielä.

Seuraava vastoinkäyminen tuli tuon hamekankaan kanssa. Kangas oli aikamoisen metsästyksen päässä, löysin sopivan lopulta Eurokankaan palalaarista. Kangas oli siis alunperin mustavalkoinen, ja siitä oli tarkoitus värjätä oikeanlainen. Noh, ensimmäinen yritys meni hiukkasen päin honkia sillä yritin kylmävärjätä väreillä jotka eivät siihen soveltuneet, sillä meiltä ei löytynyt kattilaa jossa keitellä, ja uutuudenkiiltävä pesukone ei vielä liioin himoitse värikokeiluja luokseen.

Kangas ennen värjäystä.

Liian vaaleaa siitä sitten tuli, joten kattilaostoksille päädyin. Litkuja padassani porisutellen onnistuin värjäämään kankaan paljon paremmaksi kuin ensimmäisellä yrittämällä, vaikkakin se jäi vieläkin hieman vaaleanlaiseksi. Päätin nyt ainakin toistaiseksi elää asian kanssa, ei tuo kuitenkaan ihan kaamealta näytä.. (Toisin kuin meikittömän väsynyt pärstäni, aina ei jaksa. :'D)

Kuten kuvasta näkyy, olen leikellyt ja suoristellut peruukinkin kuosiinsa. Oli ehkä halvin peruukki jonka olen tähänmennessä tilannut, hintaa ei ollut kuin semmoinen 9€. Alunperinhän tuo oli pidempi ja siinä oli nätit kikkarat latvoissa, oli taas riipivää leikellä se lyhyeksi. On kyllä hassua miten pitkät peruukit tuntuvat olevan halvempia kuin lyhyet toverinsa, vaikka niissähän on kuitua paljon enemmän, logiikka, en ymmärrä.

Animecon noin muuten on aika jänskä juttu. Matkaan lähdetään perjantaina viimevuodelta tuttuun tapaan conibussin kyydissä, mutta tälläkertaa päädyin valitsemaan nukkumapaikakseni lattiamajoitukseen. Tämä johtuu lähinnä siitä, että tuo ylläolevan kuvan takapiru ei innostunut Kuopioonlähdöstä tänä vuonna, ja yksin minulla ei hotellihuoneeseen ole varaa. :'D Odotan kyllä sinänsä ihan mielenkiinnolla, tällä kertaa osaan ainakin menneistä kokemuksista viisastuneena varata matkaan paksumman makuualustan ja muut tykötarpeet. Itse tapahtuma puolestaan näyttää tosi lupaavalta, ja ohjelmakarttaa katsoessani totesin ainakin lauantain kuluvan aika istumapainotteisesti.

Elän myös toivossa sen suhteen, että en jää taas pingviinisti hengaamaan yksin niin paljon kuin viimeksi lähtiessäni "yksin" coniin, olisi ihanaa olla ihmisten seurassa ja pitää hauskaa sen sijaan että hiippailen yksinäni kun en uskalla puhua kellekään.. ^^' Olen vähän ongelmalapsi sen suhteen, bongailen usein coneissa mielenkiintoisia ihmisiä, esimerkiksi muita blogaajia, mutta en kuitenkaan uskalla häiriköidä ketään. Eli jos bongaatte niin saa nykiä hihasta!

Desu number 5

Kaipa siitä voisi jotain kirjoittaakin. Silleen yleisesti coni oli aika mahtis, vaikka loppujenlopuksi en päässyt ihan katsomaan niitä ohjelmia joita olisin tahtonut nähdä, mutta toivonmukaan edes osa näistä missaamistani ohjelmista ilmestyy nettiin. :3 Pahoittelen jo tässä vaiheessa kuvattomuutta, perjantaina ei ehitty kuvata, lauantain kuvat feilasi, ja sunnuntain kuviin en ole päässyt vielä käsiksi, mutta hölinää irtoaa jokatapauksessa, kuvat sitten jälkijunassa!

Perjantai jäi conituspäivänä hyvin nysäksi. Ensinnäkin automatka. Normaalistihan täältä ajaa Lahteen semmosen reilun tunnin, tälläkertaa meni lähemmäs kaksi. Syynä tähän ei ollut mikään "voi ei rannekeet jäi!" -juttu kuten 2012 Frostissa, vaan liikenteen ruuhkailu kolarin vuoksi. Conipaikalle päästyämme kipitimme suoraan avajaisiin, joita odotin kuin kuuta nousevaa koska niin paljon ihania juttuja. Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä sain ihan alkumetreillä hajonneesta glowstickistä nestettä päälleni sellaisessa mittakaavassa että näytin varmaan joltain puolitapetulta dangan ronpa -hahmolta.. (Joo se oli pinkkiä.) Tästä sitten tie kävi aika äkäistä vauhtia kohti SPR:n pistettä, josta toivoin saavani silmähuuhdetta jolla putsailla ne silmäänmenneet tökötit pois kunnolla ja äkkiä. Vaan paikallapa ei ollut ketään, ja kutsuista huolimatta ensiapuilijoilla meni harvinaisen kauan saapua paikalle, ja loppujenlopuksi heillä EI EDES OLLUT sitä hiton silmähuuhdetta. Nice job ja silleen. Siitä sitten juoksin oikeasti aika hiton paniikissa vessaan ja itkua tihrustaen huuhdoin silmää aika pitkän aikaa toivoen ettei näkö häviä..

Ilmeeni kun mikään ei mene putkeen.
Okei se oli oikeesti vähän karumpi, kuva vapulta.

Tämän episodin jälkeen conitusinto oli tasoa nolla, joten suuntasimme majoituspaikkaan loppuillaksi. Hotellithan olivat ihan täynnä, jonka vuoksi vaihtoehtomajoitus oli arvossaan. Tälläkertaa majoituimme siis Forenomilla, ja tämä oli hyvä päätös! Ihan ensinnäkin, hinta oli tosi edullinen, ja huone oli verrattavissa pieneen asuntoon minikeittiöineen. Plus kuten kuvasta ehkä jotenkin käy ilmi, huone oli sisustettu tosi viihtyisäksi, ja sieltä löytyi mm. kaappi, jossa oli runsaasti kunnon henkareita. ♥ (Vihaan edelleenkin niitä hotellihenkareita..) Tuo Lahden Forenom siis sijaitsee tasan samassa paikassa kuin Omppuhotelli, se on vaan siellä ylemmissä kerroksissa (6-8 muistaakseni).

Lauantaina oli sitten aika vetäistä Acchanin puku päälle, josta olin aika innoissani, koska asdfdgdh en edes tiedä. Ohjelmapuolelta käytiin katsomassa aamupäivällä Hahmodesign pintaa syvemmältä -luento, sekä tietenkin EC-karsinnat + Hall Cosplay. Täytyy kyllä sanoa näin yhteisesti sekä lauantain että sunnuntain cosplaykisoista että huh mikä taso! Esityksissä oli käytetty tosi monenmoisia elementtejä, kekseliäisyyttä, hahmouskollisuutta ja vaikka mitä ja katsomonpuolella sai olla ihan silleen "adfsngafsdnadfsgfdgeaffsgs! *u*"  Pukujen puolellakin näkyi se omistautuminen ja pikkutarkkuus, ja etenkin EC-voittajan kohdalla meinasi leuka loksahtaa lattiaan kun sai kuulla kaiken sen kuvioinnin olevan käsinkirjailtua.. Plus sunnuntain esityskisan voittajan laulanta pisti ihan kylmät väreet kulkemaan, niin nättiä laulantaa ja eläytymistä! ;u; Muutenkin tuo esityskisa oli ihan mahtava lisä Desun cosplaytarjontaan, koska hiottuja esityksiä on aina mukavaa katsoa, ja ainakin itse tykkäsin tosi paljon siitä, että cosplaykisoja oli katsottavaksi sekä lauantaina että sunnuntaina.

Sunnuntai oli Deadman Wonderland -ryhmäilyn päivä. Voin kyllä sanoa että fffuuuu-fiilikset lauantai-iltana olivat kovat, kun tajusin unohtaneeni puvun hanskoja sitovat naruset kotiin, mutta onneksi laukun kätköistä löytyi kyseistä nauhaa senverran, että sain väsättyä siitä uudet. ;u; Loppujenlopuksi meitä tosin oli jäljellä vain neljä hahmoa, jotka olivat toisiinsa nähden aiiiika randomeja, mutta oli kivaa jokatapauksessa, kiitos teille kanssaryhmäilijöille + kuvaajille! :3 Toivottavasti saadaan vähän isompi ryhmä vielä joskus aikaiseksi, olisi aika eeppistä nimittäin. Shiron puvussa hyppiminen tuppasi kyllä pistämään omat self awarenessit tanssimaan ja pyörimään aika kovaa, sillä onhan se nyt aikamoinen nakinkuoripuku, ja vaikka peitossa on melkeinpä koko kroppa, tuppasi olo olemaan aika alaston.. Plus muutama elementti puvussa kaipaisi vähän uudelleenmiettimistä, mm. kauluri hajoili päivän mittaan lisää ja lisää. Mutta vastoin kaikkia ennakko-odotuksia sain tosi paljon positiivista kommenttia, ja kuviakin otettiin varsin mittavissa määrin, joten ehkä se kokonaisuus sitten ei ollutkaan ihan kaamean näköinen. ^^'

Ohjelmista ei tosiaan sunnuntaina tullut katsottua cossikisojen ja päättäjäisten lisäksi muuta, vaikka kiinnostavaa ohjelmaa olisi löytynyt ainakin kaksinkappalein. Molemmat kuitenkin olivat ajankohdaltaan juuri samassa kohdassa kuin shoottimme, jonka vuoksi ne sitten missasin. Ohjelmat olivat siis ei ehkä niin yllättäen luennot AKB0048-animen ja tosielämän idolikulttuuriin yhteentörmäys, sekä samaan aikaan Kuusessa tapahtunut Shinsekai Yori: Uuden maailman nuoret. Eipähän tarvinnut ainakaan valita! Tosin toivon erittäin hartaasti että jonkinmoista materiaalia löytyisi vielä joskus jostain, sillä molemmat animet ovat omien ehdottomien lemppareiden joukossa, ja idolit on kivoi.

Seuraava coni olisikin sitten Animecon ensikuussa. Puvut sinne on aikalailla päätetty, mutta palailen niihin sitten kun olen vielä varmempi asiasta. :'D

PS. Tämä kuvattomuus tympii suuresti, joten huomenna olisi tarkoitus suunnata lähimetsään hyppimään, katsotaan josko sieltä tulisi niitä onnistuneitakin kuvia! Harjoitteluahan tämä on edelleen, molemmilla puolilla kameraa, joten hermoja vaaditaan toisinaan kun onnistuneiden kuvien saaminen tahtoo olla haastavanlaista ^^; Mutta ei sitä juoksemaankaan juoksematta opi!