Näytetään tekstit, joissa on tunniste ompelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ompelu. Näytä kaikki tekstit

2012/06/02

Land of Cauliflowers and Fabric

Ahoy! Desu on viikon päästä ja cossit ovat itseasiassa ihan harvinaisen hyvällä mallilla. Vielä on jonkinverran tehtävää, mutta aikataulussa ollaan niin, ettei viimeisen yön itkuparkupaniikkeja tarvitse vetää tälläkään kertaa, sillä näin kesätyöttä jääneenä minulla on koko viikonloppu ja ensiviikko vielä aikaa viimeistelemiseen.

Cossien sijaan hieman stressiä tuottaa coni noin muuten, sillä joudun tällä kertaa lähtemään Lahteen yksin. Sinäänsä ihan okei, Lahti ei ole maailman pelottavin paikka ja tiedän kyllä ihmisiä joita voin koittaa bongailla conissa, mutta toivon todella etten päädy pingviiniin tapaani olemaan yksin koko tapahtuman ajaksi, sillä olen yllättävän seurallinen ihminen, jota ei välttämättä aina ujosteluni vuoksi huomaa. Conipaikalla olemisen lisäksi stressaa se, että minulla on koko omppuhotellihuone käytössäni, hui. Olisi ihan kivaa jos saisin vielä jonkun seurakseni tuonne, sillä ainakin viimekäynnillä huone oli aivan valtava, ja uskon että pienimuotoinen paranoia ja ennenkaikkea tylsyys iskee jos saan asuttaa huonetta yksinäni + olen aika varma että eksyn matkalla conipaikalle jos en stikkaa itseäni jonkin random-porukan kannoille. :'D Mutta eiköhän tästä selvitä, uskon että Desusta tulee aika mahtis!

Mutta se siitä. Nyt, ottakaa vähän wippikuvia!

????

 Sain laatikollisen kukkakaalia cosseja varten eikun mitä. Kangastukulla on tapana lähettää nuo kankaansa aika jännissä laatikoissa, ja voin sanoa että repesin ääneen kun sain tuon laatikon käteeni lähi-valintatalossa. Kyllä sieltä kuitenkin ihan kangasta löytyi, vaikkakin pienoinen kukkakaalikuuri ennen conia voisi tehdä hyvääkin. Tykkään kyllä Kangastukusta kankaiden ostopaikkana, sillä hinnat ovat esimerkiksi Eurokankaaseen verrattuna kohtuullisen halvat, ja ainakin nuo kankaat mitä itse olen tuolta tilannut ovat olleet juuri sitä mitä odotinkin, eikä laadussa ole ollut valitettavaa.

Kangastukun kankaiden lisäksi kiitän onneani siitä, että nuo Aradian paita- ja housukankaat löytyivät molemmat kirpputorilta, todella edullisesti. Paidan kangas taisi maksaa 2€, ja housujen 3€, jos oikein muistan, ja nuo ovat juuri semmoiset mitä kyseisiä vaatekappaleita varten olin ajatellutkin. Lucky me! Olin itseasiassa vähällä dumpata koko cossin jonnekin hamaan tulevaisuuteen, koska uusina nuo kankaat olisivat maksaneet sen verran, ettei kukkaroni olisi kovinkaan kamalasti kiittänyt minua.


Välisovitus, ja repeäminen sille
kuinka pikkumyyltä näytin. :'D

Roikkolahje, sekin on löytänyt muotonsa, ja tulee vielä löytämään
paikkansakin sukan alta.

Puku kokonaisuudessaan on lähes valmis, kokonaisuudesta puuttuu enää huppu, paidan printti ja siipien kangasosan kiinnitys, joista viimeistä en odota kovin innolla, josko näin sanoisin. Tätä operaatiota varten pitää hankkia kuumaliimapyssy, sillä -le gasp- en omista sellaista vielä! Sanon puolustuksekseni vain että peruskoulun kuviksentunnit eivät jättäneet kuumaliiman kanssa leikkimisestä kovin ruusuisia muistoja, joten en ole kamalasti ikävöinyt tuota kapistusta. Olen taiteillut siipiä varten rungon rautalangasta, mutta jotenkin tuntui ettei tuosta saa otettua kovin fiksua kuvaa mitenkään, joten alla sellainen vähemmän fiksu versio. Ignooratkaa kaunis naamasmudge, kaulajänteistänikin voinee päätellä että ilmeeni oli aika velmu. :,D

Työkalut! (Näiden asetteleminen ja kuvaaminen oli harvinaisen hauskaa.)


Herp derp ja kuvakin on melkein suorassa

Sarvetkin saivat uusinnan, sillä en ollut yhtään tyytyväinen ensimmäiseen yritelmään. Tämä versio on se joka saa nähdä päivänvalon, nyt nuo ovat reilusti paksummat, ja helpommat kiinnittää hiuspantaan, johon ne tulevat löytämään tiensä kunhan löydän sen hiuspannan vielä siitä piilosta mihin se on itsensä lurkkinut.

Kyllä sitä sarviakin pitää sovittaa. 0u0




Lähdekuva
Tein nuo muuten samalla tavalla kuin ensimmäisetkin, mutta sen sijaan että olisin laittanut rautalankaa tukirangaksi tiukasti yhteenkieputettuna, tein siitä tälläkertaa spiraalimaisen rungon, jonka taivuttelu oikeaan muotoonsa oli kyllä rutkasti ärsyttävämpää, mutta lopputulos kyllä näyttää että se kannatti. Foliotakaan ei tarvinnut käyttää niin äärimmäisiä määriä tällä kertaa. Tämän lisäksi päädyin käyttämään FimoAir -kevytmassaa päällystämiseen, jotteivat nuo sarvet painaisi ihan tonnia, ja voin sanoa että suosittelen kyseistä ainesta! Todella mukavaa työstettävää, riittoisaa, ja kuivuttuaan todella kevyttä ja helposti hiottavissa.    




Hhaha, näyttää kuin jonkun sarvekkaan varjo heijastuisi sarvien ylle.

Aradian lisäksi myös Homura edistyy, joskin tästä prosessista on vähemmän kuvia. Puvusta on nyt täysin valmiina vasta hame, mutta takki on kovasti valmistumaanpäin, ja kilpikin lähinnä viimeistelyä vaille. Kilven teko oli hauskaa, sillä sain tapani mukaan inspiraation siihen keskellä yötä, jonka voi ehkä havaita älynväläysten määrästä. Käytin mm. ympyräisen muodon saavuttamiseen mallina pientä wokkipannua, sillä siitä tuli about sopivan kokoinen pyörylä.


Ääri-häiritsevää kun nuo pienempien ympyröiden
kaari-asiat ovat väärinpäin.
Innovatiiviset tekotavat kunniaan!


 

















Pohjana siis toimii pahvi, jonka päälle liimasin samankokoisen softispalan. Noita pitkulaisia muotoja varten puolestaan päädyin käyttämään rautalankaa kahdessa paksuudessa (0.7mm ja 1,5mm), joka toimi muuten varsin hyvin, mutta se liimaamisvaihe ei ollut ehkä hauskin. Tuo rautalanka kun on niin kapeaa ja sileää ettei sen tarttumispinta-ala alla olevaan softikseen ole kovin suuri, joten liiman kanssa sai vähän säätää. Tuon jälkeen vuorossa oli mm. maalaaminen, josta nyt ei kummempia kuvia ole.

Hameen teko oli kivaa, sillä koen vekkihameiden väsäämisen suhtkoht rentouttavaksi puuhaksi, onhan se mukavan yksinkertaista ja helppoa puuhaa. Tähän tosin voi vaikuttaa myös se fakta, että noita hamosia on tullut tehtyä jo aika monta, joten rutiini on aika hyvin päässyt muodostumaan. Tästä huolimatta en ole mitenkään salamannopea vekkihameenväsääjä, sillä ainakin itse preferoin sitä, että teen asiat huolella ja rauhassa, enkä juosten kusten, lopputuloksesta tulee lähes aina parempi näin.

Ihanan vääristyneet värit, tuo röyhelö ei ole oikeasti ihan noin keltainen.














Tykkään mm. ommella vekkien päälle pienet ~5cm pitkät pystysuorat tikkaukset, sillä ne saavat vekit pysymään nätimmin paikallaan. Noilla vekeillä kun on tapana aueta aika paljon, ja törröttää vähän suuntaan jos toiseenkin vaikka niitä silittäisi miten hartaasti. Joka tosin voi olla toivottukin efekti, mutta tässä tapauksessa se ei ollut sitä. 

Nyt jatkukoon ompelu. Loppukevennykseksi vielä hyvin random kuva tuolini jaloista, ompelin sille sukat!

Noiden jalkojen päässä olevat tassut tuppasivat raapimaan lattiaa liikaa.. Problem solved!

2012/04/30

Wippivappu

Klara vappen, bara vatten hela natten ja niin edelleen! Itse en vielä tänään päässyt kummemmin juhlimaan tätä juopottelun riemujuhlaa, mutta huomenissa on sentään luvassa PC:n vappupiknik, joten aivan sosialisoimatta ei tämäkään juhla kulu. Kaupungilla hillumisen sijaan olen tänään saanut valmiiksi Kupliin cossini, joka todennäköisesti pääsee ensikäyttöönsä jo huomisella piknikillä. Ja koska aikaa riittää, heittelen tähän hieman wippikuvia!
























Tältä itse puku kokonaisuudessaan näyttää, joskin kuvasta puuttuu pää ja jalat, joten luonnollisestikaan peruukkia ja kenkiä ei ollut päällä, ja kaulahuivi ei kuvanottohetkellä ollut vielä valmis, joka selittää tämän näkymättömyyden. Kasasin yhteen myös kuvia printin teosta, päädyin tuommoiseen läpipiirto + maalailu -tyyliin, sillä alkuperäinen suunnitelmani käyttää printattavaa ja kiinnisilitettävää kuvansiirtopaperia viskautui kohti romukoppaa tulostimen yhteistyökyvyttömyyden vuoksi ja plan B päätyi toteutettavaksi. Kuvista käynee ilmi aika hyvin se, miten tuon toteutin, mutta lyhyesti selitettynä:

 1. Kuvan piirto paperille
2. Viivojen vahvistaminen että ne näkyvät paremmin kankaasta läpi + paperin teippaaminen kirjaan kiinni (helpottaa huomattavasti paperin paikallaanpysymistä paidan sisällä viivojen läpipiirron aikana).
3. Kuva kankaan alle, painot paikoilleen, ja viivojen piirto lyijykynällä.
4. Maalailu kangasvärillä. Itse suosin tuota tapaa, että värjäilen ensin reunat, jonka jälkeen vasta keskiosan, joka sai kissan näyttämään välivaiheessa aika paholaismaiselta. :'D

5. Mustien reunojen väritys kangastussilla.
(+ 6. Kankaan silitys, kangasvärin kiinnittämiseksi.)



   Hame-osio on ihan ääliömaisen yksinkertaisesti tehty, mutta toimii kuitenkin. Kuten kuvasta näkyy, leikkasin vain topista tuon yläosan olkaimineen pois, ja käänsin jäljelle jääneen tuubin reunan. Toppi oli valmiiksi vielä sopivankokoinen pysyäkseen päällä, joten edes kaventaa tuota ei tarvinnut. Toivotaan että hamonen pysyy paikallaan myös toisessa suunnassa, eikä kipittele oikeassa käytössään kohti korvia kävellessä, kuten tuollaisilla hameilla tuppaa olemaan ärsyttävänä tapana.



Kaulahuivin tein tänään, ja sekin oli yksinkertaisuudessaan hyvin nopea homma. Huivi muodostuu yhteensä kahdestakymmenestä kankaanpalasesta, eli siinä on kymmenen palaa kumpaistakin väriä, ja tuolla kokoonpanolla sen pituus asettui siihen kahden ja puolen metrin kieppeille.  Halukkaat höperöt suorittakoot laskuja siitä, mikä yhden palan pituus tuolloin on.

Tekojärjestyksenä oli siis:
> mittaile ja merkitse kankaisiin palojen rajat 
> leikkaa irti 
> ompele palat reunoista yhteen vuorotellen värejä 
> taita koko homma pituussuunnassa kaksinkerroin 
> ompele kiinni 
> käännä oikeinpäin.

Lisäksi tietenkin tekeleen silittämistä vähän joka välissä, jotta se näyttäisi siistiltä ja asettuisi nätisti.

Tämän lisäksi hankin propiksi hyvin käytännöllisen asian: cocktaillasin(/martinilasin)! Voin esimerkiksi Desussa sitten juoda Liian kylmää vettä omasta lasista tuolloin kun puku on päällä ja lasi mukana, kätevää on tämä. Juomalaseja nyt tarvitsee muutenkin, eikä tuollaisia vielä kaapista löytynyt, joten samalla on täytetty sekin puutos. Ja tähän vappuiseen lasinkuvaan onkin hyvä päättää postaus.


2012/02/12

C.C'n synty

Pääsi taas venähtämään tämän postauksen julkaiseminen, kun jostain syystä jätin tämän lojumaan luonnoksiin julkaisemisen sijaan. Kuten viimepostauksessa mainitsinkin, tuossa C.C'n puvussa oli aika monta juttua joita kokeilin ensimmäistä kertaa, ja kyllähän sen huomasi että harjoitusta tarvitaan, vaikkakaan mitään suurempia kämmejä ei onneksi käynyt.

Jos lähdetään loogisesti päästä liikenteelle, niin peruukin kanssa tuli ekaa kertaa kokeiltua talkin kanssa leikkimistä, sillä tuo oli alun alkujaan hippasen kiiltävämpi kuin olisi suonut. Ripottelin talkkia lähinnä päälaelle ja otsiksen puolelle, sillä pituuksissa se kiilto ei häiritse ihan niin paljoa. Hyvinhän tuo toimikin, teki peruukista heti vähemmän muovisen näköisen, ja kiillon hävitessä ilme muuttui myös hippasen vaaleammaksi, joka oli myöskin toivottu asia. Ostin kanssa vihdoinkin hiussakset (normaalit ja ohennussakset), ja kyllä kelpasi niillä peruukkia leikellä. Ohennussaksien kanssa pelleilyä saan tosin vielä vähän harjoitella, että oppisin nätimmin riipaisemaan oikean määrän kuitua irti, sillä sen kanssa tahtoi mennä niin, että joko sitä irtosi liikaa tai ei melkein yhtään.

Itse puvun puolelta sitten. Ehkä jännin juttu oli se, että vuoritin ekaa kertaa. Ei se ehkä mennyt ihan oppikirjan mukaan, mutta ihan siistiltä näyttää kuitenkin, ja vuori hoitaa hommansa ryhdittäjänä ja läpinäkyvyyden blokkaajana ilman sen kummempia kommervenkkejä. Vuoritin sekä tuon lärpäkepuvun että shortsit, aluspaitaan en kokenut tuota niin tarpeelliseksi (=en jaksanut).


Shortsien kohdalla uusi juttu oli myös kaavojen piirtäminen valmiista vaatteesta. Ei ole tullut missään vaiheessa tarvittua tuota tekotapaa muuten, mutta noita shortseja suunnitellessani tajusin ettei kaavakirjasta löydy tarpeeksi helposti modattavia kaavoja niitä varten, ja kaapista löytyi about oikeanmalliset shortsit valmiina, joten houkutus voitti. Ihan hyvin tuo itseasiassa onnistuikin, vaikkakin hajoilin niiden kaavojen hassuudelle vähän, vaikkei niissä ehkä mitään niin hauskaa ollutkaan, muoto vaan näytti niin mielenkiintoiselta. :D En muuten kamalasti pidä housujen tekemisestä, mutta näitä tehdessä tuli sellainen fiilis, että eihän tämä nyt niin kamalaa olekaan. Ei sillä että niitä housuja tarvitsisi kovasti tehdä, kun jostain kumman syystä hahmot joita tahdon cossata tuppaavat olemaan housuttomia hameväkeä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Viimeinen uusi juttu oli bootcoverien teko. Voisiko sanoa etten exactly rakastanut sitä hommaa. Lyhyemmät coverit olisivat olleet ehkä vähän aloittelijaystävällisemmät, mutta tottahan toki tarvitsin kengät, joiden varret yltävät puoleenreiteen asti. Yllätyin kyllä siitä, etten tässäkään kohdassa feilannut kovin suuresti, mitä nyt kerran ompelin kappaleet yhteen väärinpäin jne, mutta kyllä se oli kuitenkin varsinaista säätöä ja venkslausta että nuo valmiiksi asti sain. Ärsyttävin kohta oli se ensimmäinen, kun piti koittaa tökkiä kangas nuppineulojen kanssa jalkaan kiinni ja sitten vielä saada piirrettyä suhtkoht järkevät rajat siitä, ja voin kyllä sanoa etten olisi selvinnyt siitä ilman auttavaa kättä, joten onneksi sellainen oli tarjolla.






















Höpsöin juttu mitä tein oli ehkä se, että liimasin coverin kenkään erikeepperillä. Aloitin kyllä kontaktiliimalla, mutta se on niin ärsyttävää tavaraa kaikinpuolin, että päädyin siirtymään erikeepperiin omien hermojeni vuoksi. Kyllähän nuo nyt kasassa pysyivät, eivätkä kummemmin liuonneet irti, mutta eipä niillä missään kinoksissa pompittukaan. Olisin kyllä halunnut kinoksiin pomppimaan koska kivoja lumisia kuvia asdfg, mutta ei kuvaajaa, ei vilustumista. :'D

Näiden lisäksi leikin myös ensimmäistä kertaa tekonahan kanssa, mutta se ei pitänyt sisällään muuta kuin suorien kaistaleiden leikkelemistä vöitä varten, joten eipä siitä kummempaa oppimiskokemusta syntynyt. Kaikenkaikkiaan olen pukuun ihan tyytyväinen, vaikka korjattavaa ja nillitettävää löytyy toki aina, mm. siitä, miten nuo kegänvarret eivät millään pysy ylhäällä jne. mutta tekemällähän kaiken oppii, ja feilaamiseen ei kuole.

2011/07/13

FFFF--

Kesä, kärpäset, ja epätoivo. Ja viikonloppuna Animecon, jota odotan varsin vaihtelevin fiiliksin. Noin enemmän tai vähemmän liittyen, löydyn Animeconissa mm. cosplaykisojen takahuoneesta auttelemasta, toivon olevani avuksi. Omat cossit on vielä vähän vaiheessa, ja tämän kirjoittamisen jälkeen saan hyökätä ompelukoneen kimppuun raivolla. Nyt tarvitsen kuitenkin hetken tauon tuosta rakkineesta.

Tuo kun nyt päätti eilen kosahtaa vähemmän kivasti. Ensin siitä sammui lamppu, joka nyt ei kamalan iso asia ole, sen voi vaihtaa aina, sitten kun niitä vaihtolamppujakin olisi. Mutta lampun sammumisen jälkeen kone alkoi muutenkin rykiä ja pitää normaalia ihmeellisempää ääntä, eikä sitä kamalan siistiä tikkiäkään meinaa irrota. Argh. Vielä olisi pari juttua jotka pitäisi tehdä, suurimpana Aerithin takkisysteemi, jota en todellakaan ala väsätä käsin. Uusi ompelukone hankintalistalla. Olen jo miettinyt varasuunnitelmana esimerkiksi sitä, josko tekisin hahmosta sitten sen KH1-version, jossa sitä takkia ei ole. En ole tosin itse peliä pelannut, mutta desperate times call for desperate solutions, sen ehtii sitten joskus.

Crisis core, Kingdom hearts 2, Kingdom hearts 1, Final Fantasy VII. Kuvasta toki puuttuu se AC-versio, jota itse olen tekemässä, mutta ei se paljoa tuosta peliversiosta poikkea.

Takkiongelman lisäksi nyt stressataan sitä, ehtiikö peruukki tulla.. Periaatteessa sen olisi pitänyt tulla jo, joten toivo alkaa tippua tämänkin suhteen. Loppujenlopuksi saattaa käydä niin, että jätän tämän cossin suosiolla kesken, ja nappaan kaapista jonkun korvaavan, tai menen ilman cossia jonkun päivän. Ei turhaa stressiä.. No, senkin suhteen olen jo feilannut. :D

Tämän ihanuuden lisäksi saan tällä hetkellä kärsiä fyysisestikin, kun ilmeisesti mansikka-allergia tms ilmoittelee itsestään mukavan ihottuman merkeissä. Ostettiin tosiaan eilen mansikoita, joita söin muutaman, ja siitäkö ilo irtosi. Ei itselläni ennen ole mitään tälläisiä allergioita ollut, mutta nyt se vain poksahti jostain yhtäkkiä. Vaatii aikalailla kaiken itsehillinnän olla raapimatta kutiavia käsivarsia kokoajan. Vielä lisäiloa tuo se, että niitä mansikoita on aika kasa vielä jääkaapissa, enkä pysty olemaan syömättä niitä, kesän ykkösherkku!

Vähän pikaraporttia tällä kertaa, nyt potkimaan sitä ompelukonetta ja toivomaan että tapahtuu ihmeitä.

2011/06/02

What exactly is a 'title'?

Hiphei ja hellät tunteet vaan! Desucon puskee uhkaavasti kohti ja puvut ovat vielä enemmän tai vähemmän vaiheessa, mutta edistystä on tapahtunut ihan hyvin ja jatkuvasti. Voin tosin taas todeta etten ole vielä satavarma siitä, mitkä cossit nyt desun pääsevät näkemään, mutta suunnitelmia on!



Se yksi varma puku on Nia, nyt kun eilen sen peruukin sain hyppysiini. Oli kyllä mielenkiintoista kun joskus kahdeksalta aamulla tosi ponnekkaasti postipate rinkutteli ovikelloa, hipsin hyvinkin varovaisesti kurkkimaan ovisilmästä, kun ajattelin sen kuitenkin olevan vaan joku yli-innokas jehovantodistaja. :'D Mutta iloiseksi yllätykseksi siellä seisoskeli ukkeli paketin kanssa joten koin oven avaamisen turvalliseksi. Pitää kyllä heittää suositusta eBay-kaupalle Fantasy Sheep, homma toimi paremmin kuin odotinkaan! Maksoin vain normaalista shippauksesta, mutta silti se tuli EMS:llä, plus oli pakattu tosi hyvin ja hoito-ohjeiden kera. Plus se itse peruukki kurrpurr.♥

Nia on muutenkin kovasti valmistumaanpäin, ja nyt peruukin saavuttua lähtee se viimeinen kiri valmistumista kohti, kunhan ompelukone suostuu olemaan yhteistyökykyinen, nimittäin se on heittänyt aika kovaa kapinaa taas viimeaikoina vaikka olen yrittänyt pitää sen tyytyväisenä kaikenmaailman puhdistelulla ja öljyämisellä, mutta joskus mikään ei vaan riitä. :D On ketkua kun ensin se ompelee ihan nätisti, ja seuraavan saumankin kohdalla kaikki näyttää menevän nätisti, kunnes..


FFFFF--
.. erehtyy sen valmiiksisaatuaan katsomaan toiselle puolelle. Mutta aina ei voi voittaa, etenkään tuon ikiteini-ompelukoneen kanssa. Saatoin kyllä ehkä innostua kun ohjaajat ilmaisivat sen, että ensiviikon jälkeen saadaan tehdä pajalla mitä halutaankaan, eli vapaa pääsy saumureille ja superompelukoneille, plus muutama alan ammattilainen joilta kysyä neuvoa jos ei meinaa luonnistua = cosplayntekomahdollisuus maximum!

Muita pukuja Desuun olen myös suunnitellut, ja nyt odottelen vaan että työmarkkinatuki kolahtaisi tilille niin saisi aloitettua sitä toteutusvaihettakin. Vaihtoehtoina pomppivat Aerith, Lacus ja uutena tulokkaana Steins;Gaten Makise Kurisu, jonka kyllä toteutan johonkin coniin tänä vuonna, se on aika varma, sen verran yksinkertainen ja mukava puku on hänellä, helposti saisi vaikka kaapista löytyvistä vaatteistakin modailtua. Ja Steins;Gate on muutenkin pure awesomeness. ♥


Toisaalta se viimeinen vaihtoehto olisi se, että voisin uudelleenkäyttää Serahia Desuconin toisena pukuna, nyt kun olen tehnyt muutaman pienen korjauksen ja lisäyksen pukuun, ja se näyttää huomattavasti paremmalta. Plussana tässä olisi muunmuassa se photoshoottausmahdollisuus muiden FF(XIII)-hahmojen kanssa, mutta arkailen mm. siitä syystä että paikalle on nähtävästi ilmestymässä toinen Serah, joka luo itselleni painetta, sillä seisoessani vierekkäin saman hahmon cossaajan kanssa on fiilikset lähes väistämättä sellaiset, että oma puku on kämyinen ja näytän tyhmältä. En kuitenkaan ole tuohon pukuun ihan tyytyväinen ja aion vielä joskus tehdä ainakin tuon paidan uudelleen, sillä pari juttua siinä ei miellytä. Saa nähdä kuinka loppujenlopuksi käy ja mitkä puvut pääsevät Desuun asti. :D

2011/02/09

Catch the wheel that breaks the butterfly

Nyt on pikkuhiljaa jo aikalailla varmistunut, että mihin tapahtumiin tästä tulee suunnattua, kun ei vaan yksinkertaisesti rahat riitä kaikkia niitä kauimpia käydä läpi. Mutta ainakin Kuplii, Desucon, Animecon ja Tracon tulee tänävuonna käytyä, joka ei loppujenlopuksi ole yhtään hassumpi saalis. Desun ja Animeconin majoitushommatkin on varattu, joten nyt vaan puskemaan niitä cosseja valmistumista kohti! Vinkkinä muuten majapaikattomille, että Lahteen maaliskuussa avattava Omenahotelli on alkanut ottaa varauksia huoneista, itsekin sieltä varattiin huone, ja saatiin halvalla kun oltiin näin ajoissa. Turun suhteen tosin oli huonompi säkä sen suhteen, että Omena huusi eioota, tosin äsken kun katsoin mielenkiinnosta uudelleen, näytti niitä vapaita huoneita olevan taas.. Hotellihuone kuitenkin saatiin varattua toisesta paikasta, vaikkakin siitä saa maksaa vähän enemmän, mutta hintaan myös kuuluu vähän enemmän ja toivonmukaan laadukkaampaa. Mukavaahan se on kun on kunnon hotelli jossa rentoutua conituksen lomassa. Ollaan myöskin ajoissa paikalla tällä kertaa, joka siis tarkoittaa molempien tapahtumien kohdalla perjantai-iltapäivää, joka vähän jelppii karsimalla mm. raskaan conipäivän jälkeen tapahtuvan ahaa-elämyksen, että ainiin, nyt pitäisi sitten raahata laukku sinne majapaikkaan. Nimim. se parin kilsan matka Tamperetalolta hotellille älyttömässä kuumuudessa ja hiertävillä kengillä ei ollut ihan herkuin juttu ikinä. Plus Turun kohdalla myös se, että ainakin omasta viimeisimmästä vierailustani on ehkä se vuosikymmen aikaa, joten pieni paikkojen zoomailu ei ole pahitteeksi. Vaikka onhan sitä anime-ohjelmaa perjantainakin, mutta sen voi laskea sellaiseksi kevyeksi alkupalaksi.

Noin yleisesti kokemusta ei Suomen hotelleista ole tähänmennessä kertynyt viime Traconin Omenahotellivierailua enempää, mutta kyseinen lafka todettiin ihan toimivaksi, ja hinta-laatu -suhde oli ihan hyvä. Ärsytti vaan kun siellä oli ihan superfluffyt peitot ja kaikkea, mutta lämpötila oli senverran korkealla ettei voinut kuvitellakaan nukkuvansa sen alla. :D Miinuksena siitä huoneesta voisi kyllä heittää sen, ettei telkkari toiminut ollenkaan vaikka miten kauan koitettiin sitä rämpläillä.

Cossien puolelle palatakseni taas, aikatauluttomuus on vieläkin pysyvää vaikka vähän olen tottakai hahmotellutkin sitä, mikä sopisi mihinkin jne. Esimerkiksi Desuun on nähtävästi jonkinsorttinen yleinen FF-ryhmä kerääntymässä, joten Serahin sijoittaminen siihen joukkioon olisi ehkä ihan okei. Hahmovalinnat ovat sellaisia kohtuullisen pysyviä jo, mutten viitsi kuitenkaan enempää paljastella, koska olen luonteeltani niin paljolti aina uusista jutuista innostuva, etten voi vieläkään olla ihan varma mitkä puvut saavat nähdä päivänvalonkin, ainakaan tämän vuoden puolella. Pitäisi vaan tilailla peruukkeja, tuntuu että aina kun sen peruukin saa käsiinsä, niin inspis puvun valmiiksisaamiseen nousee kummasti. 




Tämänhetkisistä cosplayprojekteista päällimäisenä onkin edellämainittu Serah, jonka kanssa edistystä tapahtuu etenkin paitaosiolla, vaikkakin hieman mietintää tämän cossin kanssa saa suorittaa. Esimerkiksi ne paidanhelman semi-läpinäkyvät lärpäkkeet mietityttävät hieman toteuttamisen kannalta, olen miettinyt aika monenlaisia vaihtoehtoja, ja päätynyt vaihtoehtoon jonka toimivuuden suhteen voi vaan pitää peukkuja pystyssä. Plus toivoa etten esim. silitä tukikangasta joko silitysrautaan tai sormiini kiinni, viimeisimmästä tukikankaan kanssa pelleilystä kun on jo pari vuotta. Muuten paita on tähänmennessä ollut ihan yksinkertainen tehdä, eikä ne vähän kammoamani muotolaskoksetkaan feilanneet kamalan pahasti, en oikestaan edes tajua minkä takia ne itseäni kammottivat etukäteen. :D En ole myöskään tainnut koskaan ennen tehdä mitään pellavasta, joka on osoittautunut reunojen hapsoittumista lukuunottamatta oikein kivaksi kankaaksi, ja sopii kyllä tähän mainiosti ollessaan tuollaista hieman paksumpaa laatua josta ei kummemmin näy läpi.

 Eniten harmaita hiuksia ja tuskaisia hetkiä on aihettanut kyllä se hame. Tai siis itsessäänhän se on ihan basic vekkihame laatikkovekeillä, mutta oikeanlaisen kankaan löytäminen tuottaa ne ongelmat. Nyt jonkinverran kangaskauppoja kierreltyäni ja myös nettikangaskauppoja stalkattuani alan pikkuhiljaa päätyä siihen työläimpään vaihtoehtoon, että painan nuo kuviot yksiväriselle kankaalle. Jotenkin vaan kun tuijottelee niitä lähdekuvia kangaskaupassa ja katselee ympärilleen, niin kaikki kankaat näyttävät enemmän tai vähemmän vääriltä, joka ei tosin liene yllätys. Enkä tahtoisi ottaa mitään perus mustapunaista tartan-kuvioitua kangasta jota havaintojen mukaan useat Serah-cossaajat ovat käyttäneet, koska tahdon päästä mahdollisimman lähelle sitä originellia lookkia. Perfektionismi jyllää taas. Katsotaan sitten kuukauden-parin päästä uudestaan, kun kankaanpainantayritykseni ovat enemmän tai vähemmän failanneet ja kipitän häntä koipien välissä ostamaan sitä punamustaa kangasta. :D
Voin tosin hehkuttaa ainakin sitä, että löysin ihan täydellistä mustaa pitsiä tuohon hameenhelmaan! Ihmettelen kyllä sitä, miten kiven alla pitsi tuntuu yleisesti olevan kangaskauppojen valikoimissa, esimerkiksi Eurokangas tuntui myyvän vain tonneittain värikkäänkoppuraisia ja reunoistaan hapsottavia muovipitsinippuja.

  Myös peruukki tätä cossia varten saapui juuri eilen, tuli muuten tosi nopeasti amerikoista! Viime keskiviikkona tilasin ja nyt jo saapui. Oli oikeastaan ihan huvittava homma se postiluukku-episodi. Olin juuri eteisessä kun postimies tuli ja tiputti ensin postikortin postiluukusta, jonka noukin lattialta heti, jonka jälkeen huomasin että oho sieltä tulee vielä jotain. Siinä sitten posteljooni sai änkeä ja hivutella sitä peruukkipakettia varmaan naama punasena postiluukkuun, tuli jo sellanen fiilis että pitäiskö tarjota vetoapua tai avata vaan ovi.. En kuitenkaan viitsinyt avata ovea, kun posteljooni olisi saanut sen varmaan vaan täysillä otsaansa. :D Ja saihan se sen sieltä ujutettua aika nopeasti kuitenkin.

sniik piik!
 Itse peruukki on ihan perfect väriltään, malliltaan ja muutenkin, vaikka toki pientä parturointia pitää suorittaa esim otsikselle. Ei niin varsinaisena miinuspuolena tästä täytyy tosin mainita, että se peruukin sisällä oleva säätöhomma on vähän turha, sillä jos ne hakaset ovat edes jotenkin kiinni, ei peruukki omaan jättipäähäni mahdu. :D Mutta kun ne avaa kokonaan, niin pehko istuukin päähän ihan täydellisesti! Täytyy nyt toivoa ettei aivot liikaa kasva tässä ennen kesää, että tuo mahtuu vielä coneissa päähän.

Noin otsikkoon viitaten, katsoin jonkinaikaa sitten Eden of the Eastin (Higashi no Eden) loppuun, ja sen Opening (biisi: Oasis - Falling Down) vaan nappasi, tykkään tosta kokonaisuutena, eli sekä videosta että biisistä ja siitä miten ne synkkaa yhteen. Ei sillä ettei myös kyseinen anime itsessään olisi ollut ihan kohtuullisen mahtava, suosittelen katsomaan jos ette ole katsoneet vielä!

2011/01/15

Voi jumituksen kevät.

Tai ei ehkei vielä ihan kevät, mutta kyllä se sieltä pakkasten takaa on tulossa vielä!

Omat cosplayprojektini hieman pyörivät paikoillaan, alkuun on päästy, ja aika pitkällekin, mutta niissä on niitä juttuja jotka tökkivät ja ikävästi. Olen saanut Lenalee-cossiini valmiiksi peruukin, kengät ja hameen, mutta tuo takki tahtoo sanoa jotain valmistumista vastaan, koska pitkät hihat. Muuten ei ongelmaa olisi, mutta koska kaavat olivatkin vähän turhan reilut, pitäisi sivusaumoista ja hihoista ottaa vähän sisään, johon sitten liittyy vähän kikkailua ja ärsyyntymistä, sillä jos minut tietää, niin tiedossa lienee että ne hihat löytyy vihalistalta. Ehkä palaan sen pariin pienen hermoloman jälkeen. (Jonka voikin viettää jonkun toisen cossin näpertämisen parissa..) Toivonmukaan en sitten loppujenlopuksi saa kamalaa inspistä joskus jotain conia edeltävänä yönä. En nimittäin ole edelleenkään erityisemmin aikatauluttanut cossejani, vaan teen valmiiksi sen mitä valmiiksi saan ja conin lähestyessä ehkä vähän kiristän tahtia, jos alkaa tehdä mieli saada juuri se kyseinen puku coniin päälle.

 Huomasin muuten etsiessäni nurkista mahdollisia materiaaleja tätä cossia varten, että vanhat hevarihousuni ovat varsinainen materiaalikasa. Niistä irtoaa ketjua,d-renkaita, pikalukkoja ja muuta hauskaa, ja koska en niitä enää käytäkään niin palasiksi ja hyötykäyttöön vaan! Käteväähän se on, kun maksavathan nuo ihan kohtalaisesti. Muutenkin se kierrättäminen ja hamstraaminen on kyllä tosi kannattavaa, siinä säästää loppujenlopuksi pitkän pennin, jonka voi sitten laittaa vaikka peruukkibudjettiin. Meilläkin on jo varsin tutuksi käynyt lausahdus "en mä tätä pois heitä, saatan tarvita tätä vielä jossain cossissa", jolle tuo eräs kaksilahkeinen naureskelee, niin usein kun sen suustani päästän. :D

Tuohon hamstraushimoon voisi lisätä, että tällä hetkellä isoin juttu jonka itselleni haluaisin hamstrata on vaatetorso. Se olisi niin suuri helpotus ompeluun, ja auttaisi tälläistä kaavakahelia muokkaamaan ja muotoilemaan vaatteita ja cosseja vähän helpomman kaavan kautta. Ne vaan maksavat niin paljon, jos sellaisen kunnollisen haluaa. Tosin olen harkinnut myös itse tekemistä, johon sisältyy paljon jesaria ja vähintään samanverran puutumista ja tuskastumista, joten tuo prosessi ehkä epäilyttää vähän. Mutta jos sen teen, niin lupaan tuskastunutta kuvamateriaalia! Myös sellainen styroxista tehty yksilö olisi hyvin varteenotettava vaihtoehto ainakin toistaiseksi, se olisi hieman armeliaampi sen hinnan suhteen. Nettietsintäni ei vaan tähän mennessä ole tuottanut kamalan suurta tulosta, sillä useat kyseisestä materiaalista valmistetut torsot tuntuvat olevan mitä vääntyneemmissä asennoissa, jotka eivät ehkä palvelisi tarkoitustani kovin mahtavasti. Toki ihan "oikean", säätömahdollisuudella varustetun nuken hankinta osamaksulla olisi paras vaihtoehto, mutta minulla ei ole toistaiseksi kokemusta tuosta osamaksu-systeemistä, ja siitä mistä sellaisella olisi mahdollista ostaa, joten lisätutkintaa on suoritettava.

Iloinen peruukinomistaja :D
Takaisin cosplayhyn palatakseni, tilasin Lenaleelle peruukin eBaystä, ja täytyy myöntää että oli eka kerta kun sieltä tilaan yhtään mitään (viimeiseksi se ei jäänyt!). Mutta ehkä sen verran voi antaa anteeksi, kun ei niitä pukujakaan kamalan montaa ole vielä takana. Tosin jokaiseen menneeseenkin cossiin olen kuolannut peruukkia muualta kuin rajojen sisältä ihan kohtalaisesti ja vaihtoehtoja selaillen, mutta nettipankkitunnuksien (ja puolestatilaajien) puute oli esteenä. Onneksi nettitilaamisen ja iibein maailma aukesi nyt minullekin, inspiskin pukujen tekemistä kohtaan nousi hurjasti kun on saatavilla vaikka mitä, eikä tarvitse kituuttaa punanaamiolaadulla!

Siitä peruukista taas, olen ihan rakastunut, tämä pesee itse hipelöimäni suomiperuukit sata-nolla. ♥ Vaikka se toki olikin jo etukäteenkin tiedossa kertaa sata, mutta se on se materialismionnellisuus ja henkilökohtainen "valaistuminen" jotka buustaa sitä fiilistä, hhahah. :D Heihei punanaamioperuukit!


Cosplaysuunnitelmat ovat  tahtoneet myös hieman muuttua, muutama hahmo sieltä on hävinnyt ja muutama tullut tilalle, enkä  itseasiassa vieläkään ole varma siitä, mitä pukuja tulee tehtyä loppuun asti tälle vuodelle. Yksi lähde josta saatu inspis on kyllä koukuttavaa, on peli jonka sain joululahjaksi, sitä jo jonkinaikaa himottuani. Nimittäin Star Ocean: The Last Hope. Olen pelannut tätä vähän hitaalla tahdillani nyt about 40 tuntia, ja siinä ajassa kiinnostukseni ja intoni tehdä Reimi johonkin tämän vuoden coniin on vain kasvanut. Jokin niissä pientä potkua omaavissa ns. perushyviksissä vaan vetää puoleensa, jonka tämä taas todistaa. Ja se puku vaan jotenkin automaattisesti sytytti silmiini sellaisen cosplay! cosplay! cosplay! -valon. Plussaa myös jouskarista, jouskarit on kivoja. Tai siis, jouskarit on kivoja niin kauan kun siinä propinteossa ei tule vastaan päänräjäyttäviä ongelmakohtia, sen jälkeen se kivuus sitten muuttuu kivuksi. Mutta cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä ja niin edelleen, joten lopulta sekin vaan kuuluu asiaan. :D


Tätä projektia (samoin kuin erästä Serah-nimellä kulkevaakin) tosin jarruttelee se, että tahdon laihtua hieman ennen kuin edes aloitan tekemään tätä. Reimillä ei ole jenkkakahvoja, ja hänen olemuksensa on niin kapoinen, etten tahdo raiskata hahmoa omalla laiskuudellani. Ja muutenkin se ylpeys puvun kantamisesta nousee kummasti kun tuntuu ettei tarvitse olla vetämässä mahaa sisään kokoajan. :D Olenkin nyt koittanut aloittaa sen kapenemiskuurin, jota uudenvuodenlupauksessanikin itselleni lupasin. Kiloja saisi lähteä muutama, mutta ennenkaikkea se kiinteytyminen on avainsana. Syömisen suhteen tosin oman haasteensa heittää poikaystävä joka trollailee suklaalevy hampaissa kun itse koitan nakerrella porkkanoita. Mutta itsekurihan se on jota tässä tarvitaan!

 Varsinaisten cosplayprojektien lisäksi olen ottanut projektiksi erään pitkähkön peruukin selvittelyn, sillä se tosiaan oli aluksi sellaisessa pikku tappurassa että päähäni en sitä tahtoisi siinä kunnossa laittaa. Kohtuullisesti hommaa tuossa on, mutta sakset ja kampa viuhuten olen siitä jo vähän kivemmannäköisen saanut. Nyt kun vielä keksisi jonkun hatullisen hahmon jolle tuo peruukki sopisi, sillä vaikka se on muuten ihan kiva peruukki, paistaa takaosasta verkko läpi vähän ikävästi. Mieleeni on lentänyt mm. Hetalian Unkari, joka on minua jo aikaisemminkin kutsunut, mutta mene ja tiedä, tämä jää vielä toistaiseksi mietiskelyasteelle.





Voisi kyllä sanoa, että nyt on hyvin aikaa tehdä cosseja taas ainakin toistaiseksi, kun nyt työelämävalmennuskurssin jälkeen näyttää aikataulu aikalailla tyhjää. On vaan toisaalta vähän tylsääkin vaan olla kotona eikä tehdä mitään, se vähän vie puhtia, vaikka luulisi sen olevan juuri toisin päin. Se on vaan sitä, kun tulee nukuttua vähän liikaa, ei ole mitään mitä pitäisi tehdä, eikä mitään minne pitäisi mennä, joka sitten vähän laittaa päivärytmiä kikkuraan. Jos tekisikin itselleen lukujärjestyksen, johon sisältyy paljon ompelemista ja näpertelyä plus herätys viimeistään kahdeksalta, mitenköhän kauan sitä jaksaisi noudattaa. Itse olen vaan niin paljon pirteämpi silloin kun en ole nukkunut puoleen päivään asti, kunhan vaan saan ensin itseni hilattua sängystä ylös. Kun saisi vielä nämä byrokratiaseikat selviteltyä, ettei ilman rahaa tarvitse olla siihen asti että löytyy töitä tai muuta jännää, kun ilman rahnaa ei niitä pukujakaan synny.

2010/12/11

Vinoja saumoja ja sushia.

Edellinen merkintä oli tosiaan kirjoitettu ties milloin, viime kuun puolella, mutta jotenkin se vaan jäi lojumaan luonnoksena, enkä tajunnut julkaista sitä, hölmö minä.

Otsikkoon viitaten, ompelukoneeni alkaa vähän köhiä vanhuuttaan (ja halpuuttaan), ja vetelee välillä saumoja vähän oman mielensä mukaan kikkuralle, joka ei kamalasti naurata parimetristä hameenhelman päärmettä ommellessa ja urakan lopuksi huomatessa että ahah siellä se on nätisti kikkuralla. Sitten purkamaan ja kokeilemaan uudelleen, ja taas sama juttu, jolloin loppujenlopuksi ei auta muuta kuin kääntää ommellus toisinpäin, joka on paljon epäkäytännöllisempää ja ärsyttävämpää. Toisinaan sitten tulee hienoa ja suoraa, vailla mitään metkuja. Myöskään nuppineulat eivät aina maistuisi, joka aiheuttaa sitten mukavan hidastuksen ompeluun kun saa sen pari senttiä ommeltua, jonka jälkeen pitää aina olla nyppäämässä seuraava nuppineula irti. Ilman nuppineuloja ompeleminen tun tuntuu kuitenkin hieman liian hazardilta. Eikä nuo ole edes ainoat temput mitä rakkahin tikintökkijä harrastaa. Joulupukki voisi vähän sponsoroida uuden ompelukoneen suhteen.

Hypäten cosplayn ulkopuolelle, käytiin jonkin aikaa sitten Vantaan Jumboon avatussa Hanko Sushi -ravintolassa syömässä. Oli ihan mukava, vaikka pieni paikka, jonka vuoksi pöydätkin sijaitsivat kauppakeskuksen käytävän puolella. Ruoka oli kyllä nam, etenkin kappamaki (kurkkumaki) maistui oikein hyvin. Annos oli sushiksi varsin edullinen, 6 makia, 6 nigiriä, tee, ja misokeitto yhteensä yhdeksän euroa, mutta kyseessä olikin kai jonkinlainen avajaistarjous.

Kuvan ottamisen aikaan allekirjoittanut oli jo ahmaissut osan annoksesta.

Tänään olisikin taas miitin paikka, pikkujoulujen merkeissä! :) Harmittaa kyllä vähän, kun en nyt saanut cossiani valmiiksi niin, että olisin sen voinut laittaa päälleni, mutta on tässä miittien välissä ollut vaikka mitä hygieniapassin suorittamisia ynnä muita tekemisiä, jotka ovat vähä syöneet aikaa. Enkä tahdo alkaa kiirehtimään cossin kanssa jos ei ole ihan pakko, mielummin tekee rauhassa hyvää kuin kiireellä jotain aivan muuta. Peruukin ja tonttulakin voisi kuitenkin vetäistä päälle ettei liian "normaaliksi" jäisi olo. :D