2013/09/30

Tracon - sunnuntai

Sitten se tylsä ja cosplaykuvaton sunnuntaipala.


Sunnuntai  kului sitten alkuperäissuunnitelmista poiketen Nanamin puvussa, sillä loppujenlopuksi päätin jättää Maizonon suosiolla kesken, etten turhaan tee rumaa jälkeä kiireessä. Nanamin asukin itseasiassa on kesken vielä senverran, että siitä puuttuu kaksi solkea, jotka korvasin tosi luovasti puvun sisäpuolelle piilotetulla hakaneulalla. Puvussa oli mukava olla muuten, mutta koska jalkani huusivat kivusta edellisen päivän kenkien vuoksi, eivät korkokengät tuntuneet kovin mukavilta sunnuntainakaan, joten kipittelin taas suuren osan ajasta ilman niitä. Kuvia ei tästäkään asusta siis tullut otettua ihan jo keskeneräisyyden vuoksi, mutta sitten ehtii kun saan vähän noita ihania idolipoikia seurakseni.

Ohjelmaakin tuli katsottua sunnuntaina, kun se lauantaina jäi vähän väliin. Ensimmäisenä ohjelmana käytiin katsomassa Elffin ja Calssaran luento Cosplay around the world, joka valotti tosi huikeasti sitä eroa, mikä eri maiden cosplaykulttuurien välillä vallitsee. Täytyy myöntää että tätä luentoa ennen ei minulla ollut harmainta aavistusta siitä, miten erilailla täältäpäin katsottuna eri maissa harrastetaan, joten informaatiota tuli paljon odotettua enemmän. Hauskaa infoa sekin, että Suomeen tilataan toisiksi eniten Worblaa maailmassa, mäkin haluun. Luentoa oli muutenkin mukavaa seurata, ja asiassa pysyi hyvin mukana vaikka parivaljakon saksalainen osapuoli välillä puhuikin kovin nopeasti, selkoa sai kuitenkin vallan mainiosti. :3

Seuraava ohjelmanumero oli osaltani kovin odotettu JPOP vs. KPOP: The Live Action -tanssiesitys, joka oli aivan mahtavaa katsottavaa. Chotto!n tytöt olivat jälleen valinneet niin ihania biisejä, etten voi kuin ylistää mahtavaa musiikkimakua, edustettuina olivat (ainakin muistaakseni, muistikuva saattaa valehdella kun tapahtumasta on ehtinyt vierähtää hetki) niin AKB48, Juice=Juice kuin Morning Musumekin. Maininnatta ei jää kuitenkaan myöskään .ZERO, jonka sharpit liikkeet ja karismaattinen lavashow veivät mukanaan, vaikka nuo korealaisten poikabändien biisit eivät olekaan minulle kovin tuttuja. Yhdistettynä nämä kaksi tasapainottivat toisiaan juuri oikealla tavalla, tarjoillen vallan sopivassa suhteessa söpöä ja coolia tyyliä, saatoin esim. sulaa yleisössä. Tätä lisää!



Suoraan tuolta suunta oli sitten kohti sunnuntain cosplayspektaakkelia, tai tarkemmin sanottuna sen jonoa. Tosin kovin suurta jonoa ei sillä ovella ollutkaan josta me menimme sisälle, kun se kaikki väentungos tuntui olevan toisellapuolen kakkoskerrosta. Karaokehuoneen puoleisesta ovesta puolestaan pääsi aika nopeasti sisälle. Ihmettelen kyllä silti tätä paikkaliputtomuutta, sillä tanssiesityksen aikanakin mietin hermostuneesti sitä, että pääsenköhän enää tämän jälkeen isoon saliin sisälle, ja se söi pikkaisen sitä ohjelmastanauttimiskykyä. Sisään kuitenkin päästiin ja sopivalle kohdallekin jopa.

Kisa puolestaan oli aivan upea. Oli ihanaa nähdä niin hyvin suunniteltuja kokonaisuuksia, täyttä heittäytymistä, oivaltavia elementtejä ja toimivia hahmokemioita lavalla. Puvuista nyt aloittamattakaan. Toki joukkoon mahtui monenlaisia esityksiä, joista osa innosti enemmän ja osa vähemmän, voin myöntää mm. voineeni hieman pahoin sen kauhuisan 'roiskitaan tekoverta' -esityksen kohdalla.. (Ihmettelen yleensäkin sitä, miten jotkut kehtaavat sotkea lavaa niin paljon ja aiheuttaa mammoille/vänkäreille järkyttävän siivousurakan kaiken roudaamisen lisäksi.) Onnea kaikille sijoittuneille esityskisan puolelta, sekä tietysti upeille NCC -edustajillemme!


Täytyy tosin sanoa minunkin se yksi asia mikä sai otsasuoneni, ja lukemastani päätellen usean toisenkin henkilön otsasuonen sykkimään kisan aikana oli se hemmetin huutelu. Okei, hauskat jutut hauskoina, mutta vitsi on hauska lähinnä sen kerran, tai jos sen hauskuudesta ei pääse yli niin hihitelkää hiljaa yksinänne. Jumalauta nyt oppikaa käytöstapoja tai painukaa ulos jos ette siihen kykene. Esitys alkaa hiljaisuudesta, huutelullanne voitte hyvin pilata koko esityksen alun ja esiintyjien fiiliksen. Ja vaikka se olisi hauskakin juttu, niin antakaa niiden esiintyjien rauhoittua, hekin ovat ihmisiä joita saattaa alkaa jopa naurattaa, tai todennäköisesti hämmentää yleisön huono läppä.

Kisojen jälkeen jäimme saliin odottelemaan Päättäjäisiä. Ei kyllä olisi tarvinnut. Päättäjäisissä ei ollut niin mitään rakennetta taikka sen kummempaa sisältöäkään, eli ne olivat suhteellisen turha asia jos totta puhutaan. Ei lisättävää.

Päättäjäisten jälkeen sain vielä yhden ikimuistoisen kokemuksen, joka kruunasi sunnuntain. Olin kipittelemässä kohti ulko-ovea, kun eräs kuvaaja vielä halusi ottaa pari kuvaa. Kuvien ottamisen jälkeen kaksi ilmeisesti japanilaista tyttöä tulivat ihan ujon oloisina pyytämään kuvia, he ottivat ensin molemmat kuvan, ja sitten molemmat halusivat vielä yhteiskuvat kanssani, joka on minulle jotain ihan uutta! Kuvien ottamisen aikana ja sen jälkeen molemmat hihittelivät ja toistelivat kawaii-sanaa, ja olin vaan ihan uguumössönä kun oli niin söpöä (*´∀`*)


Ja näin. Seuraava tapahtuma odottaakin jo tänä viikonloppuna, kun suuntaan nokkani kohti Fanfestia! Mietin jonkinverran sitä, menenkö vai enkö mene tuonne, kun en mitään näitä superwholockeja ja hannibaleja seuraa, mutta ohjelmasta löytyi kuitenkin senverran kiinnostaviakin juttuja että paikalle pyörähdän. Ihanaa muutenkin että tapahtuma on näin lähellä, vain 15-20min junamatka, ja voi nukkua kotona. Tapahtumaa varten teen valmiiksi tuon Maizonon, jota varmaan käytän lauantaina, sunnuntaina sitten varmaan menen joko samalla puvulla tai otan Acchanin jälleen uusiokäyttöön. Olen kyllä tosi iloinen siitä, että olen tänävuonna saanut aikaiseksi pukuja, joita voi käyttää useammin kuin vain sen yhden kerran! ^^

2013/09/26

Still alive!

Hups, vähän viivästyi tämä, mutta täällä ollaan taas! Tracon takana, fiilis vastoinkäymisistä huolimatta mitä mainioin. Tämä postaus sisältää nyt tosiaan vain lauantain osuuden, jotta tästä ei tule mitään kilometrinmittaista tekstiä jota ei kukaan jaksa lukea.

Jos lähdetään liikkeelle perjantai 13. päivästä, joka ei jäänyt ihan sille ongelmattomalle puolelle. Toisinsanoen yksi pussukka jäi kotiin, mokoma sisälsi ompelutarvikkeita sekä pari lauantain cossin yksityiskohtaa. Huomatessani asian hotellilla tavaroita purkaessani pillahdin rehellisesti sanottuna ihan jäätävään stressi-itkuun. Osaset olivat tosin aika pieniä yksityiskohtia, toisinsanoen tasku-keppälerttu sekä propin kilikello, jota en viitsinyt kiinnittää ennen lähtöä, koska pelkäsin sen irtoavan kuljetuksen aikana ja halkaisevan proppisesta palasen mukanaan. Eniten harmitti keppälertun vuoksi, sillä tykkään tuosta yksityiskohdasta tosi paljon.

Pienen rauhoittumisen jälkeen suuntasimme Stockmannille, joka tuntui olevan ainoa aukioleva kauppa josta saisi sopivia tarvikkeita tuohon aikaan, vaikkakin kehnosti sieltä kyllä tarkoitusta palvelevia asioita löytyi. Onneksi olin kuitenkin ottanut kotoa mukaan paketin ilmakuivuvaa massaa propin epäfunktioimisen varalta, joten kykenin käyttämään sitä hyödykseni. Joskaan mokoma ei ehtinyt yön yli kuivua kunnolla, joka tuotti sitten myöhemmin muutaman ongelman.

Lauantai-aamuna sain mm. huomata sen, että edellisen viikon kiireinen aikataulu ja siitä seurannut "en ehi syödä" oli aiheuttanut sen, että olin laihtunut niin, ettei cossin yläosa istunut päälleni oikein. Seuraava vastoinkäyminen liittyi siihen, että sisäkosteudestaan johtuen korvike-kerttuseni tipahti irti kuumaliimoistaan kävelymatkalla, ja huomasin sen vasta pukuhuoneessa. Lisää stressaamista ja itkua tähän väliin. Onneksi mulla oli kuitenkin tommonen höpsö sansimörkö mukana joka sitten suostui auttamaan, ja odottaessani Tamperetalolla kävi hotellihuoneella väsäämässä minulle sen kolmannen version (kohta konkkaan menevästä Tiimarista haetusta) massapallonpuolikkaasta ;u; ! Matkalla hän myös löysi lättyseksi tallotun kerttuseni Tamperetalon pihasta. 

Plört.


Olin bäkkärillä ihan innoissani siitä, että siellä seisoi niin monta ihkua senpaita joita saatoin pikkasen salaa fanittaa vaan tajutakseni että hetkinen, olen samassa kisassa. Täytyy kyllä sanoa että feilailuni vuoksi tunsin olevani ihan väärässä joukossa ja lievästi lirissä kun ympärillä vilisi toinen toistaan hienompia pukuja, mutta onneksi bäkkärillä ihana cosplaymamma ja ne upeat kanssakisaajat saivat minut pysymään järjissäni, sydän teillekin: ! Arvostan vallan kovasti mammoja jotka pitivät huolta että kaikki saivat vettä ja purtavaa, stressatessa kun ainakin itseäni tuppaa janottamaan paljon, ja en saanut aamulla stressiltäni syötyäkään, joten pienikin purtava oli suuressa arvossa. Ihmiset lavan takana olivatkin se hienoin juttu kisassa. ( ^ ω ^)


Molemmat kuvat kuvauspalvelusta, kuvaajana Emilia Lahtinen !

Odotellessamme bäkkärillä pääsyä lavalle, katselimme WCS-näytökset, vaikkeivät kaikki yksityiskohdat kamalan hyvin erottuneetkaan pieneltä screeniltä ja kanssakisaajien päiden välistä kurkkiessa, mutta ainakin jonkinmoisen kokonaiskuvan esityksistä sai. Aivan upeaa että pareja pääsi lavalle asti tänä vuonna näin monta! Toivottavasti videomateriaalia ilmestyy, niin pääsee näkemään esityksetkin vähän paremmin.

WCS'n päätyttyä oli aika pukukisalle. Yhä lyhenevässä jonossa seisoessani oli fiilis hyvin sekava, samaan aikaan panikoin ja odotin innolla, enkä tiennyt kuinka päin olla. Kappaleen vaihduttua se viimeinenkin edessäni jonossa seissyt kisaaja marssi lavalle, ja odotin hetkeä jolloin ohjaaja viittoisi minut perään. Hetki koitti, ja se oli sitten menoa. Biisin energinen rytmi vetäisi mukaansa, ja kirkkaiden valojen takaa ei yleisöä juurikaan hahmottanut, loppujenlopuksi voisin jopa sanoa nauttineeni tuosta hyvin lyhyestä hetkestä jonka vietin lavalla. Kaikki se adrenaliini sitten purkautui päästessäni istumaan yleisöön, ja jalkani vetäisivät pienoisen tärinäkohtauksen, joka luojankiitos rauhoittui ennen ryhmäkuvaa. Pysyin kuitenkin pystyssä lavalla molemmilla kerroilla enkä tärissyt siellä, joskin ilmeeni olivat tosi jännittyneitä.. Rehellisesti sanottuna välttelen lavakuvien katsomista samaisesta syystä. ^^'

Onnea vielä kaikille upeille sijoittuneille, sekä WCS'n että pukukisan puolelta!

Kisan jälkeen suuntasimme aika pian kohti hotellia, sillä tahdoin vain kengät pois jalasta ja ruokaa vatsaan. Kenkäset olivat tosiaan varustettu korkeimmilla koroilla mitä olen koskaan käyttänyt, ja kyllä se etukäteistotuttelusta huolimatta pikkuhiljaa tuntui jaloissa. Ilta kului sitten lähinnä Spiderman 3 -leffaa telkkarista tuijotellessa, ja nukkuakin sai vihdoin yli sen 5 tuntia.

Tottakai käännyin ajattelematta näyttämään 'huonomman' puoleni ja leppäkerttu jäi väärälle puolelle :'D
Puvusta ei tosiaan tullut otettua omia kuvia conin aikana, kun aikataulut ja stressaus eivät oikein sallineet sitä, mutta se hoidetaan jälkikäteen sitten eli ei ikinä. No ei, toivotaan että saan kuvaajan mukaan ja keksin kuvauspaikankin, niin saan tästäkin puvusta kuvia joku päivä, oikean keppälertun kanssa vielä! Vaikka täytyy sanoa että leppäkerttu numero kolme oli vallan symppis tapaus, etenkin kun sen väsäsi joku joka ei kovin kamalasti mitään askarteluja harrasta. :'3

keppälerttu 1, keppälerttu 3. Värit ei oikeasti ole noin oranssit.

Kisakokemus noin yleisesti oli kiva kaiken sen stressin jälkeen, mutta jotenkin se liukuhihnatyylinen juoksu lavanpoikki tuntui hieman tylsältä. Tällä hetkellä olisikin sellaiset tuntemukset, että voisin käydä joku kaukainen päivä vielä kokeilemassa kykyjäni esityksen sisältävässä kisassa. Tämä tosin vain siinä tapauksessa että mieleeni juolahtaa jokin tarpeeksi hyvältä tuntuva esitysidea, ja saan tehtyä toimivan taustanauhan. As in äänet ja puhe ei kuulosta siltä, että se tulee jostain kaivonpohjalta jne. Mutta aika näyttää, kiirettä ei ole!

Tavoitteenani kisaan lähtiessäni oli lähinnä se, että pääsen edes kerran kisaan puvulla johon olen edes melkein tyytyväinen, mutta en oikeastaan tiedä toteutuiko se vieläkään.. Muutamat asiat puvussa eivät onnistuneet/toimineet niin hyvin kuin toivoin, ja kotiin unohdetut asiat vaikuttivat omaan mielikuvaan puvusta aika paljon. Ja ei puhettakaan tuosta rumasta propista. Mutta hei se oli eka proppini ikinä, tästä alkaa kehitys ~