Näytetään tekstit, joissa on tunniste tracon. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tracon. Näytä kaikki tekstit

2014/09/11

Prinsessoita ja idoleita - Traconin suunnitelmat

Noniin, nyt kun on se Traconviikon torstai, on viimeistään aika höpistä noista tapahtuman cosseista.  :3

Lauantaille minun oli alunperin tarkoitus saada tehtyä Fire Emblem: Awakeningin Sumia, jota olen työstänyt jo aika kauan. Sainkin puvun jo tosi hyvälle mallille, mutta sovittaessani kaikkia osasia päälleni, totesin etteivät ne ole jotenkin balanssissa keskenään, joten siirrän puvun käytön vielä edempään ajankohtaan. Eli mahdollisesti photoshoottailua luvassa sitten joskus.

Koska tämä alkuperäinen suunnitelma ei onnistunut, oli aika suunnata katse kohti vanhoja pukuja, ja päädyin nappaamaan mukaani Nian. Vaikka puku ei ole uusimmasta päästä, ja esimerkiksi nuo koruosaset ovat ekat softisjutut mitä olen koskaan tehnyt, pidän tästä puvusta vieläkin aika paljon. Vaikka mummokompleksi meinaakin iskeä kun cossaa itseään yli kymmenen vuotta nuorempia hahmoja :'D


Sunnuntaille taas on luvassa uusi puku, idoleita jälleen. Jatkamme Love Liven merkeissä ryhmäilyä, joskin tälläkertaa pienemmällä porukalla, ja hyppäämme sille rivalpuolelle. Eli A-Rise saapuu paikalle, Shocking Party -asuissa! Itse saan höpsön otsatukan, eli olen ryhmän Tsubasa~


Näiden lisäksi saatan heittää Acchanin Beginner-puvun mukaan varapuvuksi. Puvusta on päässyt vähän muodostumaan jotain mitä heitän päälle iltabileisiin yms, mutta puku on niin mukava päällä, ja tykkään siltä miltä se näyttää, joten miksi ei.

Jäljellä olisi vielä muutama pikku kuumaliimatupsautus ja pakkaaminen. Tampereella nähdään! ^u^

2013/09/30

Tracon - sunnuntai

Sitten se tylsä ja cosplaykuvaton sunnuntaipala.


Sunnuntai  kului sitten alkuperäissuunnitelmista poiketen Nanamin puvussa, sillä loppujenlopuksi päätin jättää Maizonon suosiolla kesken, etten turhaan tee rumaa jälkeä kiireessä. Nanamin asukin itseasiassa on kesken vielä senverran, että siitä puuttuu kaksi solkea, jotka korvasin tosi luovasti puvun sisäpuolelle piilotetulla hakaneulalla. Puvussa oli mukava olla muuten, mutta koska jalkani huusivat kivusta edellisen päivän kenkien vuoksi, eivät korkokengät tuntuneet kovin mukavilta sunnuntainakaan, joten kipittelin taas suuren osan ajasta ilman niitä. Kuvia ei tästäkään asusta siis tullut otettua ihan jo keskeneräisyyden vuoksi, mutta sitten ehtii kun saan vähän noita ihania idolipoikia seurakseni. ♥

Ohjelmaakin tuli katsottua sunnuntaina, kun se lauantaina jäi vähän väliin. Ensimmäisenä ohjelmana käytiin katsomassa Elffin ja Calssaran luento Cosplay around the world, joka valotti tosi huikeasti sitä eroa, mikä eri maiden cosplaykulttuurien välillä vallitsee. Täytyy myöntää että tätä luentoa ennen ei minulla ollut harmainta aavistusta siitä, miten erilailla täältäpäin katsottuna eri maissa harrastetaan, joten informaatiota tuli paljon odotettua enemmän. Hauskaa infoa sekin, että Suomeen tilataan toisiksi eniten Worblaa maailmassa, mäkin haluun. Luentoa oli muutenkin mukavaa seurata, ja asiassa pysyi hyvin mukana vaikka parivaljakon saksalainen osapuoli välillä puhuikin kovin nopeasti, selkoa sai kuitenkin vallan mainiosti. :3

Seuraava ohjelmanumero oli osaltani kovin odotettu JPOP vs. KPOP: The Live Action -tanssiesitys, joka oli aivan mahtavaa katsottavaa. Chotto!n tytöt olivat jälleen valinneet niin ihania biisejä, etten voi kuin ylistää mahtavaa musiikkimakua, edustettuina olivat (ainakin muistaakseni, muistikuva saattaa valehdella kun tapahtumasta on ehtinyt vierähtää hetki) niin AKB48, Juice=Juice kuin Morning Musumekin. Maininnatta ei jää kuitenkaan myöskään .ZERO, jonka sharpit liikkeet ja karismaattinen lavashow veivät mukanaan, vaikka nuo korealaisten poikabändien biisit eivät olekaan minulle kovin tuttuja. Yhdistettynä nämä kaksi tasapainottivat toisiaan juuri oikealla tavalla, tarjoillen vallan sopivassa suhteessa söpöä ja coolia tyyliä, saatoin esim. sulaa yleisössä. Tätä lisää!



Suoraan tuolta suunta oli sitten kohti sunnuntain cosplayspektaakkelia, tai tarkemmin sanottuna sen jonoa. Tosin kovin suurta jonoa ei sillä ovella ollutkaan josta me menimme sisälle, kun se kaikki väentungos tuntui olevan toisellapuolen kakkoskerrosta. Karaokehuoneen puoleisesta ovesta puolestaan pääsi aika nopeasti sisälle. Ihmettelen kyllä silti tätä paikkaliputtomuutta, sillä tanssiesityksen aikanakin mietin hermostuneesti sitä, että pääsenköhän enää tämän jälkeen isoon saliin sisälle, ja se söi pikkaisen sitä ohjelmastanauttimiskykyä. Sisään kuitenkin päästiin ja sopivalle kohdallekin jopa.

Kisa puolestaan oli aivan upea. Oli ihanaa nähdä niin hyvin suunniteltuja kokonaisuuksia, täyttä heittäytymistä, oivaltavia elementtejä ja toimivia hahmokemioita lavalla. Puvuista nyt aloittamattakaan. Toki joukkoon mahtui monenlaisia esityksiä, joista osa innosti enemmän ja osa vähemmän, voin myöntää mm. voineeni hieman pahoin sen kauhuisan 'roiskitaan tekoverta' -esityksen kohdalla.. (Ihmettelen yleensäkin sitä, miten jotkut kehtaavat sotkea lavaa niin paljon ja aiheuttaa mammoille/vänkäreille järkyttävän siivousurakan kaiken roudaamisen lisäksi.) Onnea kaikille sijoittuneille esityskisan puolelta, sekä tietysti upeille NCC -edustajillemme! ♥


Täytyy tosin sanoa minunkin se yksi asia mikä sai otsasuoneni, ja lukemastani päätellen usean toisenkin henkilön otsasuonen sykkimään kisan aikana oli se hemmetin huutelu. Okei, hauskat jutut hauskoina, mutta vitsi on hauska lähinnä sen kerran, tai jos sen hauskuudesta ei pääse yli niin hihitelkää hiljaa yksinänne. Jumalauta nyt oppikaa käytöstapoja tai painukaa ulos jos ette siihen kykene. Esitys alkaa hiljaisuudesta, huutelullanne voitte hyvin pilata koko esityksen alun ja esiintyjien fiiliksen. Ja vaikka se olisi hauskakin juttu, niin antakaa niiden esiintyjien rauhoittua, hekin ovat ihmisiä joita saattaa alkaa jopa naurattaa, tai todennäköisesti hämmentää yleisön huono läppä.

Kisojen jälkeen jäimme saliin odottelemaan Päättäjäisiä. Ei kyllä olisi tarvinnut. Päättäjäisissä ei ollut niin mitään rakennetta taikka sen kummempaa sisältöäkään, eli ne olivat suhteellisen turha asia jos totta puhutaan. Ei lisättävää.

Päättäjäisten jälkeen sain vielä yhden ikimuistoisen kokemuksen, joka kruunasi sunnuntain. Olin kipittelemässä kohti ulko-ovea, kun eräs kuvaaja vielä halusi ottaa pari kuvaa. Kuvien ottamisen jälkeen kaksi ilmeisesti japanilaista tyttöä tulivat ihan ujon oloisina pyytämään kuvia, he ottivat ensin molemmat kuvan, ja sitten molemmat halusivat vielä yhteiskuvat kanssani, joka on minulle jotain ihan uutta! Kuvien ottamisen aikana ja sen jälkeen molemmat hihittelivät ja toistelivat kawaii-sanaa, ja olin vaan ihan uguumössönä kun oli niin söpöä (*´∀`*) ♥


Ja näin. Seuraava tapahtuma odottaakin jo tänä viikonloppuna, kun suuntaan nokkani kohti Fanfestia! Mietin jonkinverran sitä, menenkö vai enkö mene tuonne, kun en mitään näitä superwholockeja ja hannibaleja seuraa, mutta ohjelmasta löytyi kuitenkin senverran kiinnostaviakin juttuja että paikalle pyörähdän. Ihanaa muutenkin että tapahtuma on näin lähellä, vain 15-20min junamatka, ja voi nukkua kotona. Tapahtumaa varten teen valmiiksi tuon Maizonon, jota varmaan käytän lauantaina, sunnuntaina sitten varmaan menen joko samalla puvulla tai otan Acchanin jälleen uusiokäyttöön. Olen kyllä tosi iloinen siitä, että olen tänävuonna saanut aikaiseksi pukuja, joita voi käyttää useammin kuin vain sen yhden kerran! ^^

2013/09/26

Still alive!

Hups, vähän viivästyi tämä, mutta täällä ollaan taas! Tracon takana, fiilis vastoinkäymisistä huolimatta mitä mainioin. Tämä postaus sisältää nyt tosiaan vain lauantain osuuden, jotta tästä ei tule mitään kilometrinmittaista tekstiä jota ei kukaan jaksa lukea.

Jos lähdetään liikkeelle perjantai 13. päivästä, joka ei jäänyt ihan sille ongelmattomalle puolelle. Toisinsanoen yksi pussukka jäi kotiin, mokoma sisälsi ompelutarvikkeita sekä pari lauantain cossin yksityiskohtaa. Huomatessani asian hotellilla tavaroita purkaessani pillahdin rehellisesti sanottuna ihan jäätävään stressi-itkuun. Osaset olivat tosin aika pieniä yksityiskohtia, toisinsanoen tasku-keppälerttu sekä propin kilikello, jota en viitsinyt kiinnittää ennen lähtöä, koska pelkäsin sen irtoavan kuljetuksen aikana ja halkaisevan proppisesta palasen mukanaan. Eniten harmitti keppälertun vuoksi, sillä tykkään tuosta yksityiskohdasta tosi paljon.

Pienen rauhoittumisen jälkeen suuntasimme Stockmannille, joka tuntui olevan ainoa aukioleva kauppa josta saisi sopivia tarvikkeita tuohon aikaan, vaikkakin kehnosti sieltä kyllä tarkoitusta palvelevia asioita löytyi. Onneksi olin kuitenkin ottanut kotoa mukaan paketin ilmakuivuvaa massaa propin epäfunktioimisen varalta, joten kykenin käyttämään sitä hyödykseni. Joskaan mokoma ei ehtinyt yön yli kuivua kunnolla, joka tuotti sitten myöhemmin muutaman ongelman.

Lauantai-aamuna sain mm. huomata sen, että edellisen viikon kiireinen aikataulu ja siitä seurannut "en ehi syödä" oli aiheuttanut sen, että olin laihtunut niin, ettei cossin yläosa istunut päälleni oikein. Seuraava vastoinkäyminen liittyi siihen, että sisäkosteudestaan johtuen korvike-kerttuseni tipahti irti kuumaliimoistaan kävelymatkalla, ja huomasin sen vasta pukuhuoneessa. Lisää stressaamista ja itkua tähän väliin. Onneksi mulla oli kuitenkin tommonen höpsö sansimörkö mukana joka sitten suostui auttamaan, ja odottaessani Tamperetalolla kävi hotellihuoneella väsäämässä minulle sen kolmannen version (kohta konkkaan menevästä Tiimarista haetusta) massapallonpuolikkaasta ;u; ♥! Matkalla hän myös löysi lättyseksi tallotun kerttuseni Tamperetalon pihasta. 

Plört.


Olin bäkkärillä ihan innoissani siitä, että siellä seisoi niin monta ihkua senpaita joita saatoin pikkasen salaa fanittaa vaan tajutakseni että hetkinen, olen samassa kisassa. Täytyy kyllä sanoa että feilailuni vuoksi tunsin olevani ihan väärässä joukossa ja lievästi lirissä kun ympärillä vilisi toinen toistaan hienompia pukuja, mutta onneksi bäkkärillä ihana cosplaymamma ja ne upeat kanssakisaajat saivat minut pysymään järjissäni, sydän teillekin: ♥! Arvostan vallan kovasti mammoja jotka pitivät huolta että kaikki saivat vettä ja purtavaa, stressatessa kun ainakin itseäni tuppaa janottamaan paljon, ja en saanut aamulla stressiltäni syötyäkään, joten pienikin purtava oli suuressa arvossa. Ihmiset lavan takana olivatkin se hienoin juttu kisassa. ( ^ ω ^)


Molemmat kuvat kuvauspalvelusta, kuvaajana Emilia Lahtinen !

Odotellessamme bäkkärillä pääsyä lavalle, katselimme WCS-näytökset, vaikkeivät kaikki yksityiskohdat kamalan hyvin erottuneetkaan pieneltä screeniltä ja kanssakisaajien päiden välistä kurkkiessa, mutta ainakin jonkinmoisen kokonaiskuvan esityksistä sai. Aivan upeaa että pareja pääsi lavalle asti tänä vuonna näin monta! Toivottavasti videomateriaalia ilmestyy, niin pääsee näkemään esityksetkin vähän paremmin.

WCS'n päätyttyä oli aika pukukisalle. Yhä lyhenevässä jonossa seisoessani oli fiilis hyvin sekava, samaan aikaan panikoin ja odotin innolla, enkä tiennyt kuinka päin olla. Kappaleen vaihduttua se viimeinenkin edessäni jonossa seissyt kisaaja marssi lavalle, ja odotin hetkeä jolloin ohjaaja viittoisi minut perään. Hetki koitti, ja se oli sitten menoa. Biisin energinen rytmi vetäisi mukaansa, ja kirkkaiden valojen takaa ei yleisöä juurikaan hahmottanut, loppujenlopuksi voisin jopa sanoa nauttineeni tuosta hyvin lyhyestä hetkestä jonka vietin lavalla. Kaikki se adrenaliini sitten purkautui päästessäni istumaan yleisöön, ja jalkani vetäisivät pienoisen tärinäkohtauksen, joka luojankiitos rauhoittui ennen ryhmäkuvaa. Pysyin kuitenkin pystyssä lavalla molemmilla kerroilla enkä tärissyt siellä, joskin ilmeeni olivat tosi jännittyneitä.. Rehellisesti sanottuna välttelen lavakuvien katsomista samaisesta syystä. ^^'

Onnea vielä kaikille upeille sijoittuneille, sekä WCS'n että pukukisan puolelta! ♥

Kisan jälkeen suuntasimme aika pian kohti hotellia, sillä tahdoin vain kengät pois jalasta ja ruokaa vatsaan. Kenkäset olivat tosiaan varustettu korkeimmilla koroilla mitä olen koskaan käyttänyt, ja kyllä se etukäteistotuttelusta huolimatta pikkuhiljaa tuntui jaloissa. Ilta kului sitten lähinnä Spiderman 3 -leffaa telkkarista tuijotellessa, ja nukkuakin sai vihdoin yli sen 5 tuntia.

Tottakai käännyin ajattelematta näyttämään 'huonomman' puoleni ja leppäkerttu jäi väärälle puolelle :'D
Puvusta ei tosiaan tullut otettua omia kuvia conin aikana, kun aikataulut ja stressaus eivät oikein sallineet sitä, mutta se hoidetaan jälkikäteen sitten eli ei ikinä. No ei, toivotaan että saan kuvaajan mukaan ja keksin kuvauspaikankin, niin saan tästäkin puvusta kuvia joku päivä, oikean keppälertun kanssa vielä! Vaikka täytyy sanoa että leppäkerttu numero kolme oli vallan symppis tapaus, etenkin kun sen väsäsi joku joka ei kovin kamalasti mitään askarteluja harrasta. :'3

keppälerttu 1, keppälerttu 3. Värit ei oikeasti ole noin oranssit.

Kisakokemus noin yleisesti oli kiva kaiken sen stressin jälkeen, mutta jotenkin se liukuhihnatyylinen juoksu lavanpoikki tuntui hieman tylsältä. Tällä hetkellä olisikin sellaiset tuntemukset, että voisin käydä joku kaukainen päivä vielä kokeilemassa kykyjäni esityksen sisältävässä kisassa. Tämä tosin vain siinä tapauksessa että mieleeni juolahtaa jokin tarpeeksi hyvältä tuntuva esitysidea, ja saan tehtyä toimivan taustanauhan. As in äänet ja puhe ei kuulosta siltä, että se tulee jostain kaivonpohjalta jne. Mutta aika näyttää, kiirettä ei ole!

Tavoitteenani kisaan lähtiessäni oli lähinnä se, että pääsen edes kerran kisaan puvulla johon olen edes melkein tyytyväinen, mutta en oikeastaan tiedä toteutuiko se vieläkään.. Muutamat asiat puvussa eivät onnistuneet/toimineet niin hyvin kuin toivoin, ja kotiin unohdetut asiat vaikuttivat omaan mielikuvaan puvusta aika paljon. Ja ei puhettakaan tuosta rumasta propista. Mutta hei se oli eka proppini ikinä, tästä alkaa kehitys ~

2013/08/15

Pöksyt.

Traconiin on aikaa sen kuukauden verran, ja toinen cossi sitä varten on jopa aloitettu. Suunnitelmat ja niiden toteutuminen ovat tällä hetkellä suurelti kiinni siitä, tulevatko peruukit ajoissa. Yleensä omat peruukkini ovat kyllä saapuneet parin viikon sisällä, mutta nyt kun on lukenut taas facebookissa ja galleriassa ihmisten stressaamista aiheesta, alkaa itseäkin vähän stressata.

Mutta niihin suunnitelmiin.

Lauantaille on nyt suunnitelmissa tehdä se Niji iro kuma kuma -Ranka, ja mietiskelin josko olisin sillä uskaltautunut kisaankin asti. En kuitenkaan ensimmäisessä vaiheessa ilmoittautunut vielä, koitan nyt loppuviikon puskea pukua eteenpäin ja katsoa tuleeko onkelmia, etten sitten joudu turhaan perumaan osallistumistani ja viemään paikkaa joltain toiselta, joka olisi kisaan tahtonut. Toinen syy on se, että en enää koskaan ikinä tahdo lähteä kisaan sellaisella puvulla, josta en voi olla ylpeä, ja jonka kanssa tekisi vaan mieli juosta karkuun ja piiloutua. Vaikka samanlaisia fiiliksiä varmasti esiintyy lievemmässä mittakaavassa vaikka puku olisikin omilla kriteereillä hyvä, kun kaikki kanssakisaajat on ihan liian upeita. Vähän saattaa hirvittää ajatus siitä, että jos ilmoittaudun mukaan, niin joudun sinne kokeneiden sarjaan konkarien sekaan. ^^'
 
Nämä värit, niin ihanat ♥

Mutta joo. Puvusta on tällä hetkellä lähes valmiina nuo rannekkeet sekä shortsit, joiden tekeminen ei ollut yhtään niin kamalaa kun pelkäsin! Shortsit on tehty Jokatyypin kaavakirjan suorien housujen kaavoista muokkailemalla, mm. korottamalla vyötäröä, siirtämällä vetoketju edestä taakse, ja tietenkin lyhentämällä lahkeita. Muutoksia tuli niin monta, että tahdoin testata kaavojen toimivuuden ennenkun tartuin oikeisiin kankaisiini. En kuitenkaan pidä siitä, miten ne lakanakangas-versiot jäävät pyöriskelemään hyödyttöminä kaapin perukoille ja lentävät sieltä todennäköisimmin lopulta roskikseen, joten nappasin testiversiota varten Acchanin takista ylijäänyttä punaista kangasta, ja tein kokeilukappaleet niistä.  Niistä oikeista shortseista ei nyt ole vielä kuvaa mutta protoista on. Taskut lerpattavat tuossa vähän tyhmästi kankaan ohuuden vuoksi, mutta muutoin toimii.


Sunnuntain puvuksi taas pyrkii joku super highschool level idoli, aka Dangan ronpan Sayaka Maizono. Tämä puku on aika suuresti riippuvainen siitä, saanko peruukin ajoissa, mutta sormet ristissä odotellaan! Saa nähdä kuinka monta ronpacossia paikalta voi bongata nyt kun tuo animekin pyörii, suunnitelmia on näkynyt aika runsain mitoin. Itse siis luin/katsoin tuon pelin let's playna ennen animen ilmestymistä, ja olen suunnitellut tämän cossin tekoa siitä lähtien. Pääsen taas metsästämään ruutukangasta hametta varten, voi tätä iloa!













Ensikerralla sitten wippimateriaalia, josko saisin vaikka aikaiseksi ottaa tälläkertaa enemmän kuvia tekemisen lomassa!

2012/09/18

Back from space

Taas on ehtinyt tovi vierähtää conista ilman höpinää, joten tässäpä sitä sitten tulisi! Jos lyhyesti sanotaan, oli Tracon aivan mahtava, vuoden paras coni tähän mennessä, oli kivaa. Laiskat lopettaa lukemisen tähän, mutta sepitän kuitenkin vähän pidemminkin, because I can!

Kuljimme Tampereelle junalla perjantai-iltapäivänä, ja sen tavaramäärän kanssa mitä minulla oli mukana, oli paikasta toiseen raahautuminen ihan mielenkiintoista. Mukana kun oli yksi vedettävä matkalaukku, yksi iso urheilukassi, sekä iso ihanasti tuulen mukana viuhuva pahvi/voimapaperi - pussukka, jonka välissä kuljettelin siipiä, jotta ne pysyisivät nätisti kasassa ja ehjinä perille asti. Äiti totesi paketista, että se näyttää siltä kuin kuskaisin jotain arvokkaampaakin taulua mukanani, ja saletisti joku koittaa kähveltää sen minulta matkan aikana, mutta onnekseni tälläisiä yrityksiä ei ilmennyt. :'D Tein perjantai-aamuna vielä viimeiset ompeleet Aradian paitaan, sillä siipivirityksieni kiinnityssysteemin vaatima aukko oli unohtunut tehdä. Kun olin mittaillut sopivan kohdan ja koon aukolle, leikkasin palan irti, ja alta paljastui jotain mille repesin aika hysteerisesti..

Creepy sotka on creepy. :'D
Pidin paidan välissä tuollaista mainosläpyskää etten vahingossakaan leikkaisi läpi etupuolesta.

Majotuimme Omenahotellissa (Tampere II), ja vaikka yleisesti olen pitänyt omenahotellikokemuksia positiivisina, täytyy tällä kertaa myöntää että ei näin. Huone oli ensinnäkin ihan saakelin jääkylmä iglu, ja koska minkäänlaista termostaatti-säädintä ei löytynyt, täytyi tästä vain kärsiä. Olisi ollut ihan jees jos olisi tajunnut ottaa esim. villasukat mukaan, sillä varpaat olivat aivan jäässä jos sillä lattialla erehtyi ilman sukkia hipsimään. Toisekseen, suihkun lattiakaivoa ei ilmeisesti oltu avattu ja putsattu ikuisuuksiin, sillä se ei vetänyt about ollenkaan, ja suihkussa ollessaan piti vedentulo välillä laittaa kiinni, jotta vesi ei tulvisi huoneen puolelle. Kolmas juttu ei niinkään liity itse huoneeseen, vaan perjantai-illan typeriin bilettäjä-majoittujiin jotka eivät osanneet rajoittaa volyymitasoaan lainkaan. Combotettuna kylmyys + meteli, en nukkunut ensimmäisenä yönä kuin ehkä tunnin, loput vain pyöriskelin levottomana, odottaen että nukkumatti kävisi vaikka nuijan kanssa..

Lauantaina aamu valkeni väsyneissä merkeissä, mutta kyllä se päivä lähti käyntiin viimeistään siinä vaiheessa kun sain cossin ekaa kertaa kokonaisuudessaan peruukkeineen päälle, ja pystyin toteamaan että näyttää ihan hyvältä, vaikka itse sanonkin. Lauantai-päivä tuli palloiltua aikalailla ympäriinsä, ohjelmaa en käynyt katsomassa kovinkaan paljon, mutta laatu korvaa määrän. Ensimmäinen ohjelmanumero oli Cosplayhaaste, joka oli uutuudessaan hauskaa seurattavaa, ja kyllä siitä irtosi naurut jos toisetkin. Toivon mukaan ohjelma löytää tiensä vielä ensivuodenkin tapahtumiin, vaikkakaan en ehkä ihan osallistuja-ainesta itse olekaan, kivaa katseltavaa se oli silti! On mukavaa kun ihmiset jaksavat keksiä ja kehittää jotain uutta ja innovatiivista ohjelma-sarallakin.

Toinen seurattavista on varmaan aikalailla arvattavissa: WCS-karsinnat ja Pukukisa! Oli taas harmi huomata kuinka WCS-karsinnoista olivat jääneet kisaparit tienvarteen, tuntuu jo siltä, että tarvitaan joka toinen vuosi tälläinen reminder siitä etteivät ne karsintapaikat itse itseään täytä, ja sitten taas seuraavaksi vuodeksi ihmiset innostuvat suunnittelemaan ja osallistumaan. Nimim haluaisin itsekin ehkä, mutta voi mistä löytää se pari. Mutta jokatapauksessa esitykset olivat hienoja, ja edustajat ansaitsevat paikkansa finaaleissa! Pukukisan puolellakin oli paljon nättejä ja kekseliäitä pukuja joita pääsi ihailemaan innoissaan.

Käytiin ottamassa kisan jälkeen vielä parit kuvat Aliisasta, ja muutama kuva tohti jopa onnistua melko hyvin! Auringonlaskun tuoma nätti valo toi kuviin mukavan tunnelman. Täytyy kyllä sanoa, että tuosta spotista niiden lintuhäkkien vieressä on tullut jo aika vakkari kuvaamispaikka meille.






Shoottailun jälkeen hotelli kutsui, sillä mielenkiintoista ohjelmaa ei oikein osunut sellaiseen aikaslottiin että olisi viitsinyt jäädä odottelemaan. Hotellihuoneelle paluun jälkeen haikailin hetken niihin K-18 iltabileisiin, jotka tosiaan sijaitsivat melkein hotellimme naapurissa, mutta loppujenlopuksi en päätynyt sinne, vaan sensijaan makasin vaan ihan koomassa järkyttävän päänsärkyni kanssa. Päädyin siis ajoissa nukkumaan, revittyäni ensin itselleni lisäsänky-asiasta toisen peiton ettei tarvitsisi palella niin saakelisti.

Sunnuntai-aamuna meikkaaminen kesti ihan semikauan, sillä ihomaalin kanssa saa aina vähän vängätä, jotta lopputulos ei jäisi turhan läpikuultavaksi ja läikikkääksi. Jätin tosin taktisesti käsien maalaamisen Tamperetalon päähän, sillä tavaroiden hipeltely ja matkalaukkujen kanto ei olisi ehkä kamalasti auttanut pysyvyyden kanssa. Sunnuntaita voisi kokonaisuudessaan sanoa hieman koomailupäiväksi. Viedessäni laukkuja narikkaan minun piti kaivella toisesta laukustani vahingossa sinne pakkaamani puuteripönttö, ja saadessani sen sieltä ulos.. se tietenkin lävähti auki, ja puolet sisällöstä valahti laukkuni päälle + narikan tiskille.. Se nolotuksen määrä ei ollut mikään pieni! Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, ettei tuota valkoista paholaista lennellyt ollenkaan pukuni päälle, kenkiä nyt lukuunottamatta.

Sunnuntain ohjelmasaldo ei ollut kovin paljon lauantaita kummoisempi, ja se sisälsi vain luennon Kun addiktio iskee - mikä animessa ja mangassa koukuttaa, sekä tuon toisen cosplaykisaosion, eli Esityskilpailu, nettipukukisa ja missimittari. Luento oli hauska ja siellä lenteli ihan hyviä pointteja ja samaistumispisteitä, jotka tekivät siitä varsin viihdyttävän katsottavan, sen enempää erittelemättä.

Esityskisa oli kuitenkin se juttu joka räjäytti pankin. Siis.. wow. Taso on noussut tosi paljon, ja Traconissa se sitten näkyi selvemmin kuin koskaan. Esityksistä näkyi se suuri panostus, ja suunnittelutyö mitä ryhmät olivat nähneet esityksiensä eteen, eikä niitä sellaisia satunnaisia "kuinka kauan tää nyt jaksaa.." -fiiliksiä kamalasti ehtinyt heräämään. Kolmen kärki oli aikalailla samoilla linjoilla oman mielipiteeni kanssa, etenkin voittajien suhteen. Kuten Rora jo lavalla totesi, olisin minäkin enemmän kuin innoissani jos pääsisin katsomaan Operaatio Frederikin tykitystä ja heittäytymistä vaikka täysimittaisen musikaalin pituudessa! Kakkossijan Rituaaliesitys oli myöskin hieno, koreografiat sujuivat ihanan sujuvasti ja eläytyneesti, ja jotenkin kokonaisuudesta tuli juuri sellainen fiilis että he olisivat suorittaneet oikeastikin jonkinlaista rituaalia lavalla.  Kolmossijalle päätyneet lapset Liikkuva linna -esityksensä kanssa puolestaan vetäisivät allekirjoittaneellekin lievästi tipan linssiin. Niin hienoa, sekä esityksen, että pukujen suhteen, ja täytyy sanoa että se linna kaikkine pikku yksityiskohtineen, valoineen ja savuineen oli todella hieno. Ja kyseinen esitys oli siis tosissaan hieno, ei vain sen takia että pikkulapsia jee, itse kun en edes ole erityisen lapsirakas yksilö.

Jos vielä hieman muita esityksiä siivuttaisin, annan propsini mm. ihanalle Luka Megurinelle, jolla oli tosissaan ne tanssimuuvit ja esiintyminen hallussa! Itseäni ärsyttää usein se, kun ihmiset ovat tanssivinaan lavalla, ja sitä ei selvästikään ole harjoiteltu kunnolla, tai esitys menee vain lavaa ympäriinsä haahuilemiseksi. Jos lavalle menee tanssimaan, olisi se sitten paras osata edes jotenkin, ja jos ei ennestään osaa, niin sitten se opetellaan ennen esitystä. En tarkoita tätä nyt mitenkään pahansuovasti, mutta itse en saa huonosti harjoitelluista tanssiesityksistä muuta kuin lievät myötähäpeäfiilikset. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja niin edelleen, harjoittelemalla sen vain oppii.

Nettipukukisaan oli myöskin poimittu hienoja cosseja, joista nyt en osaa sitä tarkemmin sanoa mitään erikoista. Jossain kyseisen kisan puolivälissä päätäni alkoi särkemään aika jäätävästi, ja Missimittarin aikaan tuntui jo siltä että pitäisikö lähteä rämpimään ulos, mutta sinnittelin kuitenkin loppuun asti koska en tahtonut missata mitään. Missimittari oli.. jännä. En oikein vieläkään tiedä mitä kyseisestä formaatista ajattelen, mutta jospa se siitä kehittyy jos järjestetään uudelleenkin. Faunit olivat kyllä ihan superhieno pari, ja miehen napakarvoista(?) lähtenyt pukuiluidea oli jotenkin tosi hauska lähde. :'D

Päättäjäisiä emme jääneet seuraamaan, joten Pukukisan jälkeen suuntasin hieman horjuvaisin askelin kohti pukuhuonetta, ja sain heiteltyä päältäni ne epämukavimmat osat cossista, eli sarvet, ja siipien kiinnitysasiat paidan alta. Saimme kyydin kotiin ystävältäni, josta olen tosi kiitollinen, ja nukuinkin päälle puolet matkasta, vaikka yleensä en edes saa nukuttua automatkoilla. Ehkä se oli se perjantai-lauantai yön univaje joka sai minut sammumaan tuossa kohdassa. Aradian puvusta en saanut ainuttakaan kuvaa tuon hieman lagisen fiiliksen vuoksi, mutta enköhän tule vetämään tuon päälleni vielä uudemman kerran, joten sitten siis! 

Nyt conivuosi alkaa vedellä jo viimeisiään, vuoden viimeisen conin paikan tosin vie vasta CosplayGaala marraskuussa. Saatoin ehkä tuossa hetki sitten klikkailla ilmoittautumisen cosplaykisan aloittelija-osioon, joten sieltä minut voi sitten bongata jos nyt en jänistä. :'D En voinut jättää tätä tilaisuutta väliin, kun kerrankin tuohon aloittelijoiden sarjaan sai ilmoittautua sen perusteella, ettei ole koskaan ole ollut kisassa. Itse kun olen arkaillut vähän sen kokeneiden sarjaan ilmoittautumisen kanssa siksi, koska en ole siellä lavalla kamalasti ollut, joten koen itseni enemmän aloittelijaksi sillä osa-alueella, vaikka pukuja olenkin vääntänyt jo jonkinmoisen määrän. Pukuvalinnasta ja muusta moisesta lisää joskus myöhemmin.

2012/09/06

I'm ready!

Hiphei vaan! Tracon koputtelee jo ihan nurkan takana, ja nyt ollaan niin iloisissa asetelmissa, että molemmat cossini ovat valmiit. Enää tarvitsee stressata tuota tavaramäärää minkä joudun mukanani junalla raahaamaan, mutta pakkaamisen kimppuun hyökkään sitten hieman illemmalla. Voisin toki kertoa vähän mitä aion cossata milloinkin, kun en ole sitä tainnut vielä mainitakaan kertaakaan.

Lauantain puku aiheuttaa minussa pientä hilpeyttä, sillä päätin sen lainkaan muistamatta Traconin kunniavieraita, joten kuinkas ollakaan, hahmosuunnittelija sattuu olemaan paikalla, aika awesome. Kyseessä on siis niinkin nostalginen hahmo kuin Muumien Aliisa. Olen ihan innoissani tästä cossista, sillä Aliisa on aina ollut oma lempihahmoni Muumeista, ja idolini jo silloin pikkunaperona.

Alkuperäiseen käyttötarkoitukseen sopimaton
peruukki olikin tähän tarkoitukseen täydellinen!
Itsepäiset langanpätkät mur. Vastaanotetaan saumuri..
























Saa nähdä olenko Aliisan puvussa aivan koko päivän, voi olla että jos esim. iltabileet tms houkuttelevat, vaihdan päälleni jo tutuksi käyneen Roxyn. Tosin nyt olen uusinut cossia vähän, sillä kuten aikaisemmin kerroinkin, Ropeconin iltasateissa lähmäistynyt peruukki on nyt saanut uuden stailauksen. Vanhalle paidallekin kävi hieman köpelösti heitettyäni sen sateen jälkeen pesukoneeseen: printti ei oikein kestänyt ja on nyt hyvin murtuneen näköinen. Ostin kuitenkin hommaa varten uuden paidan, ja printin siihen maalaileminen on tämän illan tai yön hommana. Ei voi mitään, yö on vain sitä kaikkein tuottavaisinta aikaa. Päivän puolella hoituvat ompeluhommat, joita ei kerrostalossa viitsi alkaa turhan myöhään mekkaloimaan, ja illan sekä yön puolelle menevät nuo näpertelyhommat.

Paluu asiaan jälleen. Sunnuntaille saan nyt vihdoin otettua tuon Aradian God Tier -puvun, kunhan vielä käyn tänään ryöväämässä läheisen pahvinkeräyslaatikon, jotta saan tehtyä siiville suojakotelo-asian kuljetusta varten. :'D Dyykkaus kunniaan, ei jaksa maksaa peruspahvista liikaa. Siivet saavat ehkä oman postauksensa jos nyt jaksan sen julkaista, olen ehkä surkein ikinä selittämään miten olen tehnyt asioita, enkä usein innostukseltani ja käsiparien puuttelta ehdi kuviakaan räpsimään jokaisesta vaiheesta.


Valmiit siivet.
Ilman siipiä ja huppua, jotka
valmistuivat vähän myöhemmin.























On hauska fiilis kun voi lähinnä vain olla ja oleskella näin päivää ennen Tampereelle lähtöä, vailla stressiä siitä että pitäisi saada puku valmiiksi ja aika on tiukilla ja kääk. Nyt vaan mietin kerta toisensa jälkeen molempia pukuja ja niiden kaikkia osia, ja stressaan siitä että onhan kaikki nyt ihan oikeasti valmista ja muistanhan ottaa kaiken  mukaan. :D

2011/09/10

Narikointia ja demokratiaa!

Eli Traconkin tuli ja meni sitten pitkän odotuksen jälkeen, ja mukavaahan siellä oli!
Saavuimme Tampereelle jo perjantaina, joka on muutenkin tapa, mutta myös perjantaille sijoitetut työvoimainfot vetivät puoleensa vielä vähän lisää, joten Tamperetaloa tuli katseltua jo tuolloin perjantain puolella, samalla myös kummasteltua sitä puoliksi aukirevittyä sorsapuistoa. Mietiskelin sitä, mihinköhän porukka nyt löytää tiensä hengaamaan, mutta hyvinhän sitä tilaa siinä paikan ympäristössä riittää ja riitti ihmisten hengauspaikaksi, ja muutamat reippaat yksilöt löysivät nähtävästi sen monttuisen ja nauha-aidatun sorsapuistonkin omaksi alueekseen.

Itse löydyin sekä lauantaina että sunnuntaina narikkatiskin takaa, jossa pompiskelin sen kahdeksan tuntia yhteensä. Tykkäsin kyllä tuosta hommasta! Jotenkin sopivan yksinkertaista, mutta silti hauskaa, ja hiljaiset sekä kiireisemmät ajat tasapainottivat toisiaan kivasti, pelkkä paikallaan istuminen olisi ollut ihan liian tylsää, mutta jatkuva juokseminen ja seisominen olisi uuvuttanut jalat. Mietin taas tapani mukaan ennen ensimmäistä vuoroa että voi ei, mitäköhän tästä tulee, mutta ei siinä mitään ihmeempiä kommervenkkejä ollut, muutamaa epäselvyyttä lukuunottamatta, joihin sai vastauksia nopeasti muilta vänkäreiltä/ylivänkäriltä. Työkaverit olivat myöskin tosi mukavia, ja tekivät työskentelystä vielä asteen mukavampaa, mitäpä ei hyvä seura parantaisi. Narikka oli myös jännä paikka bongata tuttuja ihmisiä joita ei muuten randomisti conipaikalta löytänyt. Mielelläni nakkiudun narikkaan joissain tulevissakin tapahtumissa siis!

Noin muuten lauantaipäivä tuli hypittyä suurimmaksi osaksi yksinään ympäriinsä ja moikkailtua joitakin vanhoja tuttuja, ja olihan tuo ihan jännää vaihtelua siihen miten yleensä conit tulee hengattua. Ehkä vähän liian tylsää ja yksinäistä vaan kun ei mitään sellaista "kiinteää seuraa" ollut jonka kanssa olisi hengaillut, enkä vieläkään oikein tunne ihmisiä tarpeeksi änkeäkseni seuraan. :'D Ehkä tämä tästä. Tuosta syystä myös kuvamateriaalin määrä lauantailta on aikalailla nollassa, kun tuo kuvailija ei kulkenut kyljessä kiinni. Tuli kuitenkin katsastettua mm. WCS-karsinnat ja sen yhteydessä ollut pukukisa, ja ei kyllä voi muuta kuin kehua sitä laatua! Sekä puvut että esitykset olivat WCS'n puolella luokkaa leuka lattiassa, ja uskon ettei tuomareiden tehtävä ollut lainkaan helppo kun päätöksen hetket olivat käsillä. Sijoittuneet totisesti ansaitsivat paikkansa, ja ensi vuonna nähdään Japanissa jälleen hienot edustajat Suomelta. Onnitteluja niille keille onnittelut kuuluvat, vaikka tänne eksyminen onkin epätodennäköistä. Myös pukukisan taso oli kova, ja panostus pukuihin näkyi selkeästi.

Yksi juttu mistä tuossa cosplaykisasta voisi heittää kritiikkiä oli se cosplaylippujärjestelmä. Enkä nyt tarkoita edes sitä puolta, että lippuja oli jaettu tuplakappaleina, vaan sitä ihan yleistä systeemiä tähän cosplaylippuhommaan. Itse olin ilmeisesti joskus aiemmin lukenut netistä sen, että liput on käytössä, mutta itse conipaikalla tuo tieto oli päässäni epävarmana, kun olin kuitenkin päntännyt mm. niitä työvoimaohjeita siihen päälle, ja tuo lippukäytäntö kun on niin useassa conissa että ne on helppo sekoittaa keskenään. Paikanpäällä koitin etsiskellä tietoa ohjelmalehdestä, josta sitä ei yllätyksekseni löytynyt, joten päädyin kipittelemään vähän ympäri conipaikkaa etsien mahdollista tiskiä josta näitä voisi saada, ja sellaisen sitten loppujenlopuksi löysinkin, ja lipun sain, ja täten pääsin kisoja katsomaankin. Voin vain miettiä ketuttiko niitä jotka ilman lippua koittivat pyrkiä sisälle, mutta saivat tämän faktan lipuista kohti pleksiä siinä kohtaa.

Kun lauantain narikkavuoroni oli 18-22, en sitä illan ohjelmaa kovemmin katsastanut, kun eivät ne ikärajattomat iltabileetkään oikein osunut oikeaan aikaslottiin. Työvuoron jälkeenkin oli sellainen sudennälkä ja väsymys että halusin vain äkkiä ruokaa jostain, ja heittää cossin vihdoin pois päältä. Eipä tuossa yöohjelmassa tosin olisi ollut muita ehdottoman kiinnostavia aiheita kuin se Inside the cosplayers' studio, niin paluu Tamperetalolle ei kovemmin innostanut, josta myöskään narikassa huonoissa kengissä seisoskelusta tähtiä ja salamoita heittelevät varpaat eivät olisi kovin innostuneet. Tosin tuosta ohjelmanumerosta ei yllättävästi ollut ohjelmakartassa mitään merkintää, joten en tuossa vaiheessa ollut edes varma milloin ja mihin olisi tullut hipsiä ohjelman nähdäkseen, eikä se loppujenlopuksi nälkäsärky-fiiliksissä jaksanut kiinnostaakaan niin paljoa.

Omppuhotelli tarjosi taas mukavat unet, ja nyt kun oltiin viisastuttu viimekerrasta sillä, että tajusimme varata huoneen siitä lähemmästä paikasta, ei matkakaan paljoa rasittanut. Tosin huone vaikutti tällä kertaa jotenkin.. heppoiselta. Ei sillä, varustelutaso oli ihan hyvä, ja erona esim. Lahteen tuolta löytyi jopa mikroaaltouuni, jota emme tosin sitten edes käyttäneet mutta anygays. Esim suihkussa käydessä vaan tuntui ettei seiniin uskaltanut kolauttaakaan, kun tuntui että koko seinä kaatuu siitä, kumahteli niin nätisti kun ihmeellistä ohutta muovisysteemiä tuntui olevan. Myös melut käytävästä, ja jokainen yläkerrassa otettu askel tuntuivat kuuluvan kuin kajareista olisi soittanut, tosin tähänkin tottui kohtuullisen nopeasti eikä se sen kummemmin häirinnyt sen jälkeen. Pehmeä sänky ja fluffyt peitot on kuitenkin se pääasia, ja ne on ollut ompussa aina kunnossa. ♥

Sunnuntai-aamu alkoi taas arpomisella, kun en ollut varma jaksanko laittaa cossin päälle vielä toiseksi päiväksi, sillä siinä näkyi käytön jäljet, lähinnä ryppyinä tosin. Tuntui ärsyttävältä kun mekon etumukseen istumisesta ja muusta moisesta aiheutuneet rypyt tuntuivat omaan silmään luovan visuaalisen illuusion siitä, että se olisi ollut mahdoton makkarankuori joka myötäilee vatsamakkaroita joita ei oikeasti ole olemassakaan. Ajatus siitä että potentiaalinen kuvailija on mukana koko päivän kuitenkin voitti ryppyilyn, ja näin päädyin Aerithina paikalle sunnuntainakin.

Conipaikalle päästyämme kävimme vain heittämässä matkatavarat narikkaan, jonka jälkeen suunta oli kohti sorsapuiston reunamia pienenmoinen photoshoottaus mielessä. Voin vaan sanoa että tuon sansiketkun pomppiessa kameran toisella puolella on herpderp -kuvamateriaalin prosentuaalinen määrä toisinaan vähän turhankin suuri. :'D Kun itse yrittää jotenkin keksiä jotain fiksua, ja toinen pelleilee kameran kanssa, ottaa pöhköjä kuvia ja saa minut nauramaan, on ketjureaktio lähtevä ja lopputulos on... vähemmän kuin kaunis. Mutta ainakin fiilis on rento kun kuvaaja on tuttuakin tutumpi, ja kuvista tulee paljon aidompia kun ei tarvitse yrittää pakottaa naamalleen tekohymyä. Kyllä sieltä kuvasaaliin seasta muutamia helmiäkin yksilöitä löytyi, ettei ihan facepalmaamiseksi mennyt kuvien selaaminen jälkikäteen.


Kuvailemisen jälkeen kävin vaihtamassa vaateparren hieman helpompaan malliin, ja suuntasimme katsomaan Cosplayjournalismi netissä -paneelia. Mielenkiintoinenhan tuo oli, oli mukavaa kuulla eri ihmisten näkökulmaa cosplayblogaamiseen ynnä muuhun aiheesta kirjoittamiseen netissä, ja olisi kyllä hauskaa kuunnella jutustelua asiasta uudestaankin, ehkä hieman pidemmällä kestolla. Muutamia kivoja ideoitakin sieltä lenteli, esimerkiksi ne cosplay-käyntikortit kuulostaa tosi fiksulta idealta, siinä saisi taas huomiohuorattua itselleen vähän lisää kävijöitä niin dA:han, tänne blogiin kuin muuallekin hhaha. Ei sillä, teen tätä ihan itseäni varten, mutta ei se yhtään haittaa tietää että jotain muutakin kiinnostaa nämä rupuiset raapusteluni, kyllähän se inspaa huomattavasti enemmän kun tietää ettei vaan kirjoita jotain random cosplaypäiväkirjaa jota kukaan ei lue.

Paneelin jälkeen käytiin mm. syömässä omnom ja niin edelleen, jonka jälkeen päädyin taas sinne narikkaan tekemään toisen vuoroni.Siellä kökin juoksinkin sitten siihen asti että conirakennus alkoi näyttää varsin tyhjältä ja ihmiset oli suurimmaksi osaksi ajettu ulos, jonka jälkeen omakin kotimatka sai alkaa. Ihan alunperin facepalmasin sille, miten olin unohtanut ruksittaa työvuorolistasta pois tuon toisen cosplaykisan ajan, mutta nyt katsottuani sen kokonaisuudessaan Youtubesta.. Ei harmita enää. Jos WCS'n puolella näkyi sitä superia ja eeppistä, niin nuo esitykset esityskisassa olivat kyllä kokeneet sievoisen taantuman. Yaoita, vanhaa läppää, yaoita jne, ei kamalasti kiinnosta. Kielen tunkeminen toisen kurkkuun lavalla ei oo koskaan kohdannut sitä omaa näkemystäni hyvästä esityksestä, anteeksi jos tästä nyt joku yaoi-fani vetää palkokasvia väärään aukkoon. Itseasiassa oli siellä pari esitystä jotka olisivat olleet ihan hyviäkin ilman sitä viimeistä kuolakohtausta, mutta se viimeinen screeni yleisestikin ratkaisee paljon siitä, millainen kuva esityksestä jää. Kuitenkin seassa oli myös niitä hyviä esityksiä, sen enempää erittelemättä, jotka sitten paistoivat sieltä välistä hienoina. Se juttu miksi olisi ollut kiva olla katsomassa kisaa oli se juonto! Hienoa, yksinkertaisen hienoa, ei liikaa eikä liian vähän mitään, ja ne pienet "hieno peruukki!" yms heittelyt oli söpöjä ja varmasti tuntuivat mukavilta kisaajankin korvaan.

Näin tiivistettynä siis hieno coni, jota työnakit värittivät kivasti. Otsikosta vielä senverran, että itse en ollut tuossa conipelissä varsinaisesti mukana, mutta kannatin salaa oransseja, hähää. Ostoksiakaan ei tullut tehtyä kuin yksi, mutta laatu korvaa määrän:

Kurrnam Gurren Lagann 6

Ja kaikenlisäksi tuon etukannen avattuani tämä ilmestyi sieltä välistä! Silmänkarkkia, vaikka tuo taite vääristääkin kuvaa tässä hieman. Kompensoidaan tällä kuvalla esim sitä etten saanut sitä timeskip-Niaa valmiiksi Traconiin. Tosin conista löytyi kyseinen hahmo muutenkin, ja nätti puku olikin, joten olen iloinen siitä, etten turhaan hötkyillyt tuon omani kanssa.

♥

Vielä olisi DesuTalksia ja CosplayGaalaa tälle vuodelle, sen saa nähdä mitä noissa nähdään! (Vaikkakaan Talksissa en nyt välttämättä mitään cosplayaa, ellen keksi jotain tosi simppeliä.) Postauksesta tuli vähän giganttinen, mutta teen sen koska voin, toivottavasti joku jaksoi lukeakin!

2011/08/08

Syksy saapuu

Nyt kun kesän conit alkavat olla pulkassa, on aika kääntää kelkka kohti syksyä, ja Traconia. Pukuilusuunnitelmia on jonkinverran, ja se mitä saan tehtyä riippuu nyt täysin siitä miten onnistun saamaan rahaa. Työttömyys kun on lievästi perseestä, vaikka miten yrittää hakea töitä ja opiskelupaikkoja, ei tunnu mistään nappaavan, yhyy oivoi,  jne jne. Hhahah, juuri kun olin napsauttanut tämän viestin luonnoksiin, sain puhelinsoiton: pääsin varasijalta kouluun! Ei sillä, eipä se opiskelijan leipä kyllä niin kovin leveä ole, mutta kai sitä aina jotenkin selviää, ja ammattitutkinto on kiva asia. Mutta back to business.


Kurkistus tulevaan

 Traconiin teen todennäköisesti valmiiksi tuon Aerithin, se on tällä hetkellä aikalailla paria juttua vaille valmis, mutta pieni mutta tästäkin löytyy. Peruukki, ja sen tuomat ristiriitaiset fiilikset. En tosiaan saanut sitä ajoissa fcaconiin, vaan se päätti saapua ~tunnin sen jälkeen kun oltiin lähdetty painelemaan kohti Turkua. Palattuamme conista oli paketti odottelemassa, ja sen avattuani oli vähän ristiriitaiset fiilikset. Nimittäin se väri. Myyjän kuvassa peruukki on aika rutkasti vaaleampi kuin tämä yksilö mikä paketissa saapui; kuvassa peruukki oli sellainen vivaihteikkaan ruskea, paketista kuoriutuessaan se oli tasaisen tummaruskea. Ei mene ihan monitor settingsien piikkiin tuo. Muuten ihastuin kyllä, kuitu on pehmeää ja varsin aidon hiuksen oloista, ja peruukki on muutenkin laadukkaan oloinen. Käytän tätä Aerithille nyt ainakin kokeeksi, jos ei tunnu oikealta niin eiköhän tuolle muutakin käyttöä löydy.

Itse puku on ollut mukavan yksinkertainen ja helppo tehtävä, jos ei lasketa ärsyttävää säätöä nimeltä kanttinauhojen itse tekeminen. En millään jaksanut metsästää oikeanväristä nauhaa kissojen ja koirien kanssa kun Eurokangas tarjosi vain vaaleaa vaaleanpunaista ja kirkkaanpinkkiä. Yksinkertaistahan sekin toki on leikkailemisen kohdalla, (kun en kuvitellutkaan noita leikkeleväni täysvinoon kuten ehkä kuuluisi,) silittämisvaiheessa sitten meinasikin kärähtää sekä sormet että hermot muutamaan kertaan, mutta kyllä se sitten onnistui. Tuon mekko-osion taas tein ilman kaavoja suorakaiteen muotoisista kappaleista joita sitten muokkailin paremmin päälle istuviksi sovittelemalla ja säätämällä, johtuen mm. siitä, ettei mitään kaavoja olisi edes saanut ängettyä sille Niasta ylijääneelle kankaanpalalle, joten piti hieman soveltaa. Ihan hyvin tuo kuitenkin onnistui, vaikkei ehkä olekaan mikään oikeaoppisen vaatteentekemisen mallikappale. Harrastan kyllä yleensä aika hyvin tuota kankaankulutuksen yliarviontia, koska mikään ei ole ärsyttävänpää kuin se, että kangas loppuu kesken kaiken. Ja kätevää kun näin jälkikäteen niistä jämistä saa jotain aikaiseksikin. 

Niitä muita suunnitelmia/mahdollisuuksia Traconiin olisivat mm. TTGL:n  Nia ja Fairy Tailin Erza Scarlet, molempiin kun löytyisi peruukitkin jo. Niasta joko tuo timeskip tai anti-spiral versio, ja Erzasta taas se perus hameversio ilman armoreita, taikka sitten ne liekkihousut. Voi tätä päätöksenvaikeutta ja ajan vähyyttä, gah. Tällä hetkellä kallistun vähän tuon timeskip-Nian puoleen, mutta saa nähdä mikä on tilanne siinä vaiheessa kun on rahaa ostaa ne kankaat ja muut materiaalit.

Nia ♥

Tuli myös ilmoittauduttua Traconiin vänkäriksi, tai oikeastaan tein sen jo about silloin kun se ilmo aukesi, mutta anygays. Hyväksymisviesti saapui aikoja sitten, ja jos pysyn ykköstehtävässäni, niin allekirjoittanut löytyy narikasta. Narikka on kyllä ihan hyvä paikka, ei tietotekniikkaa jonka kanssa sössiä, hhaha. Ainakaan toivottavasti. Infoaminen sentään on aivan toista tasoa kuin animeconissa, joka oli tosin ihan odotettavissakin. Jäi yksinkertaisesti sanottuna niin hyödytön fiilis siitä animeconin nakkeilusta, ettei toista samanlaista kokemusta toivo ainakaan ihan heti tulevaksi vastaan. Olen kyllä innokas tekemään asioita yhteisen hyvän eteen ja auttamaan niin kauan kun tiedän mitä pitää tehdä, ja kuinka asiat toimivat.