Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ranka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ranka. Näytä kaikki tekstit

2013/09/26

Still alive!

Hups, vähän viivästyi tämä, mutta täällä ollaan taas! Tracon takana, fiilis vastoinkäymisistä huolimatta mitä mainioin. Tämä postaus sisältää nyt tosiaan vain lauantain osuuden, jotta tästä ei tule mitään kilometrinmittaista tekstiä jota ei kukaan jaksa lukea.

Jos lähdetään liikkeelle perjantai 13. päivästä, joka ei jäänyt ihan sille ongelmattomalle puolelle. Toisinsanoen yksi pussukka jäi kotiin, mokoma sisälsi ompelutarvikkeita sekä pari lauantain cossin yksityiskohtaa. Huomatessani asian hotellilla tavaroita purkaessani pillahdin rehellisesti sanottuna ihan jäätävään stressi-itkuun. Osaset olivat tosin aika pieniä yksityiskohtia, toisinsanoen tasku-keppälerttu sekä propin kilikello, jota en viitsinyt kiinnittää ennen lähtöä, koska pelkäsin sen irtoavan kuljetuksen aikana ja halkaisevan proppisesta palasen mukanaan. Eniten harmitti keppälertun vuoksi, sillä tykkään tuosta yksityiskohdasta tosi paljon.

Pienen rauhoittumisen jälkeen suuntasimme Stockmannille, joka tuntui olevan ainoa aukioleva kauppa josta saisi sopivia tarvikkeita tuohon aikaan, vaikkakin kehnosti sieltä kyllä tarkoitusta palvelevia asioita löytyi. Onneksi olin kuitenkin ottanut kotoa mukaan paketin ilmakuivuvaa massaa propin epäfunktioimisen varalta, joten kykenin käyttämään sitä hyödykseni. Joskaan mokoma ei ehtinyt yön yli kuivua kunnolla, joka tuotti sitten myöhemmin muutaman ongelman.

Lauantai-aamuna sain mm. huomata sen, että edellisen viikon kiireinen aikataulu ja siitä seurannut "en ehi syödä" oli aiheuttanut sen, että olin laihtunut niin, ettei cossin yläosa istunut päälleni oikein. Seuraava vastoinkäyminen liittyi siihen, että sisäkosteudestaan johtuen korvike-kerttuseni tipahti irti kuumaliimoistaan kävelymatkalla, ja huomasin sen vasta pukuhuoneessa. Lisää stressaamista ja itkua tähän väliin. Onneksi mulla oli kuitenkin tommonen höpsö sansimörkö mukana joka sitten suostui auttamaan, ja odottaessani Tamperetalolla kävi hotellihuoneella väsäämässä minulle sen kolmannen version (kohta konkkaan menevästä Tiimarista haetusta) massapallonpuolikkaasta ;u; ♥! Matkalla hän myös löysi lättyseksi tallotun kerttuseni Tamperetalon pihasta. 

Plört.


Olin bäkkärillä ihan innoissani siitä, että siellä seisoi niin monta ihkua senpaita joita saatoin pikkasen salaa fanittaa vaan tajutakseni että hetkinen, olen samassa kisassa. Täytyy kyllä sanoa että feilailuni vuoksi tunsin olevani ihan väärässä joukossa ja lievästi lirissä kun ympärillä vilisi toinen toistaan hienompia pukuja, mutta onneksi bäkkärillä ihana cosplaymamma ja ne upeat kanssakisaajat saivat minut pysymään järjissäni, sydän teillekin: ♥! Arvostan vallan kovasti mammoja jotka pitivät huolta että kaikki saivat vettä ja purtavaa, stressatessa kun ainakin itseäni tuppaa janottamaan paljon, ja en saanut aamulla stressiltäni syötyäkään, joten pienikin purtava oli suuressa arvossa. Ihmiset lavan takana olivatkin se hienoin juttu kisassa. ( ^ ω ^)


Molemmat kuvat kuvauspalvelusta, kuvaajana Emilia Lahtinen !

Odotellessamme bäkkärillä pääsyä lavalle, katselimme WCS-näytökset, vaikkeivät kaikki yksityiskohdat kamalan hyvin erottuneetkaan pieneltä screeniltä ja kanssakisaajien päiden välistä kurkkiessa, mutta ainakin jonkinmoisen kokonaiskuvan esityksistä sai. Aivan upeaa että pareja pääsi lavalle asti tänä vuonna näin monta! Toivottavasti videomateriaalia ilmestyy, niin pääsee näkemään esityksetkin vähän paremmin.

WCS'n päätyttyä oli aika pukukisalle. Yhä lyhenevässä jonossa seisoessani oli fiilis hyvin sekava, samaan aikaan panikoin ja odotin innolla, enkä tiennyt kuinka päin olla. Kappaleen vaihduttua se viimeinenkin edessäni jonossa seissyt kisaaja marssi lavalle, ja odotin hetkeä jolloin ohjaaja viittoisi minut perään. Hetki koitti, ja se oli sitten menoa. Biisin energinen rytmi vetäisi mukaansa, ja kirkkaiden valojen takaa ei yleisöä juurikaan hahmottanut, loppujenlopuksi voisin jopa sanoa nauttineeni tuosta hyvin lyhyestä hetkestä jonka vietin lavalla. Kaikki se adrenaliini sitten purkautui päästessäni istumaan yleisöön, ja jalkani vetäisivät pienoisen tärinäkohtauksen, joka luojankiitos rauhoittui ennen ryhmäkuvaa. Pysyin kuitenkin pystyssä lavalla molemmilla kerroilla enkä tärissyt siellä, joskin ilmeeni olivat tosi jännittyneitä.. Rehellisesti sanottuna välttelen lavakuvien katsomista samaisesta syystä. ^^'

Onnea vielä kaikille upeille sijoittuneille, sekä WCS'n että pukukisan puolelta! ♥

Kisan jälkeen suuntasimme aika pian kohti hotellia, sillä tahdoin vain kengät pois jalasta ja ruokaa vatsaan. Kenkäset olivat tosiaan varustettu korkeimmilla koroilla mitä olen koskaan käyttänyt, ja kyllä se etukäteistotuttelusta huolimatta pikkuhiljaa tuntui jaloissa. Ilta kului sitten lähinnä Spiderman 3 -leffaa telkkarista tuijotellessa, ja nukkuakin sai vihdoin yli sen 5 tuntia.

Tottakai käännyin ajattelematta näyttämään 'huonomman' puoleni ja leppäkerttu jäi väärälle puolelle :'D
Puvusta ei tosiaan tullut otettua omia kuvia conin aikana, kun aikataulut ja stressaus eivät oikein sallineet sitä, mutta se hoidetaan jälkikäteen sitten eli ei ikinä. No ei, toivotaan että saan kuvaajan mukaan ja keksin kuvauspaikankin, niin saan tästäkin puvusta kuvia joku päivä, oikean keppälertun kanssa vielä! Vaikka täytyy sanoa että leppäkerttu numero kolme oli vallan symppis tapaus, etenkin kun sen väsäsi joku joka ei kovin kamalasti mitään askarteluja harrasta. :'3

keppälerttu 1, keppälerttu 3. Värit ei oikeasti ole noin oranssit.

Kisakokemus noin yleisesti oli kiva kaiken sen stressin jälkeen, mutta jotenkin se liukuhihnatyylinen juoksu lavanpoikki tuntui hieman tylsältä. Tällä hetkellä olisikin sellaiset tuntemukset, että voisin käydä joku kaukainen päivä vielä kokeilemassa kykyjäni esityksen sisältävässä kisassa. Tämä tosin vain siinä tapauksessa että mieleeni juolahtaa jokin tarpeeksi hyvältä tuntuva esitysidea, ja saan tehtyä toimivan taustanauhan. As in äänet ja puhe ei kuulosta siltä, että se tulee jostain kaivonpohjalta jne. Mutta aika näyttää, kiirettä ei ole!

Tavoitteenani kisaan lähtiessäni oli lähinnä se, että pääsen edes kerran kisaan puvulla johon olen edes melkein tyytyväinen, mutta en oikeastaan tiedä toteutuiko se vieläkään.. Muutamat asiat puvussa eivät onnistuneet/toimineet niin hyvin kuin toivoin, ja kotiin unohdetut asiat vaikuttivat omaan mielikuvaan puvusta aika paljon. Ja ei puhettakaan tuosta rumasta propista. Mutta hei se oli eka proppini ikinä, tästä alkaa kehitys ~

2013/08/27

Wippiaiyay

Hei vain!

Viime postauksen "uskallanko osallistua kisaan, apuaasdfsgf" -mietiskelmäni päätyivät loppujenlopuksi siihen tulokseen, että sinne Tamperetalon isolle lavalle tämä pieni ihminen itsensä sitten raahaa vaikka puolipakolla, nyt ei peruta! Esitän vielä tässä kiitoksen ihanille kannustajille twitterin puolelta, autoitte isosti päättämisessä ♥ Pääsin panikoimaan jo ilmottautumisvaiheessa aika hyvin, kun reffikuvat osoittautuivat liian isoiksi, ja piti äkkiä vaihtaa ne pienempään tiedostomuotoon kellon tikittäessä kohti hetkeä jolloin kisa olisi täynnä.. Onneksi kiirehdin, sillä nopeastihan ne paikat sitten menikin. 

Pukua olen saanut ihan hyvin eteenpäin, jos tämä inspis vaan jaksaa kantaa, niin valmista tulee hyvissä ajoin ennen tapahtumaa. Ensimmäisenä osana valmistuivat pöksyt, jotka onnistuivat omilla kriteereilläni hyvin, kun huomioi tosiaan sen, että cossini ovat pitäneet sisällään lähinnä hameita. Noista puuttuu napit vielä, saan ne maalattua vasta sitten kun saan hankittua kengät, sillä samansävyiset jutut on vaan kätevintä maalata samaan syssyyn, etenkin kun pitää leikkiä maalien sekoittelun kanssa.


Yläosan kanssakin olen edennyt siihen kohtaan, että kaikki kappaleet on leikkailtu ja muotolaskokset paikoillaan, nyt pitäisi vielä ja säädellä hieman helman ja hännyksien kanssa ennenkuin saan kasattua koko höskän. Päätin nyt kuitenkin ottaa välillä taukoa ompelusta, ja tehdä näitä yksityiskohtia ja proppeja ensin alta pois. On sitten kivaa palata ompelukoneen ääneen kun on tehnyt jotain muutakin välillä.


Toinen juttu minkä tein, olivat nuo hännysten päissä roikkuvat nuotit, ja taskunreunassa majaileva leppäkerttu. Vääntelin nuo nuotit ensin rautalangasta, ja lisäsin sen jälkeen langan ympärille ilmakuivuvaa massaa, totesin tuon suht helpoksi tavaksi tehdä yksityiskohdista kestävämpiä. Leppäkerttu on muutoin ihan täyttä massaa, mutta tuntosarvet ovat rautalankaa. Kuivumisen jälkeen hioin nuo, ja leppäkerttu sai myös värinsä. ^^ Jotenkin tykästyin keppälerttuseen kovasti, tällaisten pikkuyksityiskohtien väsäily on kivaa!


Käytin näissä itselleni uutta massaa, sillä se FimoAir Light-massani majailee vielä äidin luona, enkä viitsi turhaan ostaa lisää kun sitä on kuitenkin jäljellä vielä aika hyvin. Sen sijaan ostin toista massaa Fimolta, tälläkertaa puumaiseksi kuivuvaksi luonnehdittua FimoAir Naturalia. Massat ovat sinällään aika samankaltaisia muovailla, eikä painoerokaan näin pienissä asioissa ole kovinkaan huomattava keveämpään sisarukseen verrattuna. Tuo skeeri nukennaama paketin etupuolella on kyllä aika potentiaalista nightmarefuelia..


Näiden lisäksi olen tehnyt hatun nyt aikalailla valmiiksi. Pohja on jo tutuksi käynyttä telttapatjaa, joskin vahvistin lierin sekä pohjan puupahvilla, että ne olisivat vähän tukevammat, eikä lieri lerpattaisi turhan paljoa. Taka-ajatuksena myös se, että voin kantaa pientä tavaranyssykkääni sitten tuon hatun sisällä. Päässähän tätä ei pysty pitämään juurikin tuon puupahvin joustamattomuuden vuoksi, mutta en kyllä suunnitellutkaan pitäväni päällekkäin peruukkia, pantaa, sekä hattua, pääni kun tulee toisinaan kipeäksi jo pelkästä pannasta.. Eikä Ranka edes pidä hattua päässään kuin osan ajasta jonka tässä asussa esiintyy. Eli asusteen sijaan lätsä kallistuu enemmänkin proppipuolelle. Koska proppihan ei omasta mielestäni tarkoita pelkkiä asereplikoita tms asioita, kuten jotkut sen tuntuvat määrittelevän.


Mutta takaisin siihen tekemiseen. Telttapatjan kanssa työskentely oli jälleen yhtä kivaa ja vaivatonta kuin yleensäkin, mutta puupahvin kanssa sain käyttää yhtä sun toistakin työkalua jotta sain sen leikattua nätisti.. Leikkailuhomman jälkeen parvekkeelta löytyi mm. saha, mattoveitsi, puukko, sekä hedelmäveitsi :'D Joo sillä hedelmäveitsellä ei kyllä tehnyt yhtään mitään, tulipahan hengailemaan kavereidensa kanssa..

Olin taas innovatiivinen noiden ympyrämuotojen kanssa, ja etsin keittiön kaapeista kaikenlaista sopivankokoista pyöreää jonka reunoja pitkin saisin helposti piirrettyä nätit pylpyrät, onni oli puolellani. Pääni ympärys on 57cm, ja huomasin pannunalusen olevan 58cm ympärysmitaltaan, joten se kävi hyvin tuohon sisäreunaan/ hatun pohjaan. (Joskaan en tule pitämään tuota päässäni, mutta hei, the thought counts!) Lierin ulkoreuna puolestaan hoitui valtavan värjäyskattilani kannella. ^^' Mietiskelin kaikenmaailman geometriapulmat taas ennenkuin päädyin etsimään muotteja, ja onneksi löytyi, sillä jos oltaisiin oltu animessa, niin päästäni olisi puffahtanut aikamoinen höyrymäärä matikkapulman äärellä..


Apulaiset!
Sain tuon kapistuksen päälystettyäkin, joka oli ehkä se haastavin osuus, mutta kyllä tuosta nyt ihan kelpuutettava tuli! Hattuun tulee vielä hieman härpäkkeitä, itseasiassa kiinnitin siihen juuri pari sulkaa, vielä pitäisi odottaa että massa-asiat kuivuvat jotta pääsen maalailemaan ne. Allaolevassa kuvassa alpakkaiseni esittelee teille hieman syksyn uusinta muotia. Toisinsanoen hattuni istuu paremmin otuksen päähän kuin omaani :'D Mukana myös hieman keskeneräiset rannekkeet.



Myös peruukki saapui, ja pääsen muokkailemaan sitä aika reippaalla kädellä, sillä pituutta on tosiaan paljon, ja takaosasta paistaa hieman läpi, joten poikkinapsaistut kuidut pääsevät wefteiksi, jos siis hyvin käy enkä sössi mitään. En ole päässytkään kokeilemaan weftien ompelua ennen tätä, jännää!