Kuljimme Tampereelle junalla perjantai-iltapäivänä, ja sen tavaramäärän kanssa mitä minulla oli mukana, oli paikasta toiseen raahautuminen ihan mielenkiintoista. Mukana kun oli yksi vedettävä matkalaukku, yksi iso urheilukassi, sekä iso ihanasti tuulen mukana viuhuva pahvi/voimapaperi - pussukka, jonka välissä kuljettelin siipiä, jotta ne pysyisivät nätisti kasassa ja ehjinä perille asti. Äiti totesi paketista, että se näyttää siltä kuin kuskaisin jotain arvokkaampaakin taulua mukanani, ja saletisti joku koittaa kähveltää sen minulta matkan aikana, mutta onnekseni tälläisiä yrityksiä ei ilmennyt. :'D Tein perjantai-aamuna vielä viimeiset ompeleet Aradian paitaan, sillä siipivirityksieni kiinnityssysteemin vaatima aukko oli unohtunut tehdä. Kun olin mittaillut sopivan kohdan ja koon aukolle, leikkasin palan irti, ja alta paljastui jotain mille repesin aika hysteerisesti..
 |
| Creepy sotka on creepy. :'D Pidin paidan välissä tuollaista mainosläpyskää etten vahingossakaan leikkaisi läpi etupuolesta. |
Majotuimme Omenahotellissa (Tampere II), ja vaikka yleisesti olen pitänyt omenahotellikokemuksia positiivisina, täytyy tällä kertaa myöntää että ei näin. Huone oli ensinnäkin ihan saakelin jääkylmä iglu, ja koska minkäänlaista termostaatti-säädintä ei löytynyt, täytyi tästä vain kärsiä. Olisi ollut ihan jees jos olisi tajunnut ottaa esim. villasukat mukaan, sillä varpaat olivat aivan jäässä jos sillä lattialla erehtyi ilman sukkia hipsimään. Toisekseen, suihkun lattiakaivoa ei ilmeisesti oltu avattu ja putsattu ikuisuuksiin, sillä se ei vetänyt about ollenkaan, ja suihkussa ollessaan piti vedentulo välillä laittaa kiinni, jotta vesi ei tulvisi huoneen puolelle. Kolmas juttu ei niinkään liity itse huoneeseen, vaan perjantai-illan typeriin bilettäjä-majoittujiin jotka eivät osanneet rajoittaa volyymitasoaan lainkaan. Combotettuna kylmyys + meteli, en nukkunut ensimmäisenä yönä kuin ehkä tunnin, loput vain pyöriskelin levottomana, odottaen että nukkumatti kävisi vaikka nuijan kanssa..
Lauantaina aamu valkeni väsyneissä merkeissä, mutta kyllä se päivä lähti käyntiin viimeistään siinä vaiheessa kun sain cossin ekaa kertaa kokonaisuudessaan peruukkeineen päälle, ja pystyin toteamaan että näyttää ihan hyvältä, vaikka itse sanonkin. Lauantai-päivä tuli palloiltua aikalailla ympäriinsä, ohjelmaa en käynyt katsomassa kovinkaan paljon, mutta laatu korvaa määrän. Ensimmäinen ohjelmanumero oli Cosplayhaaste, joka oli uutuudessaan hauskaa seurattavaa, ja kyllä siitä irtosi naurut jos toisetkin. Toivon mukaan ohjelma löytää tiensä vielä ensivuodenkin tapahtumiin, vaikkakaan en ehkä ihan osallistuja-ainesta itse olekaan, kivaa katseltavaa se oli silti! On mukavaa kun ihmiset jaksavat keksiä ja kehittää jotain uutta ja innovatiivista ohjelma-sarallakin.
Toinen seurattavista on varmaan aikalailla arvattavissa: WCS-karsinnat ja Pukukisa! Oli taas harmi huomata kuinka WCS-karsinnoista olivat jääneet kisaparit tienvarteen, tuntuu jo siltä, että tarvitaan joka toinen vuosi tälläinen reminder siitä etteivät ne karsintapaikat itse itseään täytä, ja sitten taas seuraavaksi vuodeksi ihmiset innostuvat suunnittelemaan ja osallistumaan. Nimim haluaisin itsekin ehkä, mutta voi mistä löytää se pari. Mutta jokatapauksessa esitykset olivat hienoja, ja edustajat ansaitsevat paikkansa finaaleissa! Pukukisan puolellakin oli paljon nättejä ja kekseliäitä pukuja joita pääsi ihailemaan innoissaan.
Käytiin ottamassa kisan jälkeen vielä parit kuvat Aliisasta, ja muutama kuva tohti jopa onnistua melko hyvin! Auringonlaskun tuoma nätti valo toi kuviin mukavan tunnelman. Täytyy kyllä sanoa, että tuosta spotista niiden lintuhäkkien vieressä on tullut jo aika vakkari kuvaamispaikka meille.
Shoottailun jälkeen hotelli kutsui, sillä mielenkiintoista ohjelmaa ei oikein osunut sellaiseen aikaslottiin että olisi viitsinyt jäädä odottelemaan. Hotellihuoneelle paluun jälkeen haikailin hetken niihin K-18 iltabileisiin, jotka tosiaan sijaitsivat melkein hotellimme naapurissa, mutta loppujenlopuksi en päätynyt sinne, vaan sensijaan makasin vaan ihan koomassa järkyttävän päänsärkyni kanssa. Päädyin siis ajoissa nukkumaan, revittyäni ensin itselleni lisäsänky-asiasta toisen peiton ettei tarvitsisi palella niin saakelisti.
Sunnuntai-aamuna meikkaaminen kesti ihan semikauan, sillä ihomaalin kanssa saa aina vähän vängätä, jotta lopputulos ei jäisi turhan läpikuultavaksi ja läikikkääksi. Jätin tosin taktisesti käsien maalaamisen Tamperetalon päähän, sillä tavaroiden hipeltely ja matkalaukkujen kanto ei olisi ehkä kamalasti auttanut pysyvyyden kanssa. Sunnuntaita voisi kokonaisuudessaan sanoa hieman koomailupäiväksi. Viedessäni laukkuja narikkaan minun piti kaivella toisesta laukustani vahingossa sinne pakkaamani puuteripönttö, ja saadessani sen sieltä ulos.. se tietenkin lävähti auki, ja puolet sisällöstä valahti laukkuni päälle + narikan tiskille.. Se nolotuksen määrä ei ollut mikään pieni! Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, ettei tuota valkoista paholaista lennellyt ollenkaan pukuni päälle, kenkiä nyt lukuunottamatta.
Sunnuntain ohjelmasaldo ei ollut kovin paljon lauantaita kummoisempi, ja se sisälsi vain luennon Kun addiktio iskee - mikä animessa ja mangassa koukuttaa, sekä tuon toisen cosplaykisaosion, eli Esityskilpailu, nettipukukisa ja missimittari. Luento oli hauska ja siellä lenteli ihan hyviä pointteja ja samaistumispisteitä, jotka tekivät siitä varsin viihdyttävän katsottavan, sen enempää erittelemättä.
Esityskisa oli kuitenkin se juttu joka räjäytti pankin. Siis.. wow. Taso on noussut tosi paljon, ja Traconissa se sitten näkyi selvemmin kuin koskaan. Esityksistä näkyi se suuri panostus, ja suunnittelutyö mitä ryhmät olivat nähneet esityksiensä eteen, eikä niitä sellaisia satunnaisia "kuinka kauan tää nyt jaksaa.." -fiiliksiä kamalasti ehtinyt heräämään. Kolmen kärki oli aikalailla samoilla linjoilla oman mielipiteeni kanssa, etenkin voittajien suhteen. Kuten Rora jo lavalla totesi, olisin minäkin enemmän kuin innoissani jos pääsisin katsomaan Operaatio Frederikin tykitystä ja heittäytymistä vaikka täysimittaisen musikaalin pituudessa! Kakkossijan Rituaaliesitys oli myöskin hieno, koreografiat sujuivat ihanan sujuvasti ja eläytyneesti, ja jotenkin kokonaisuudesta tuli juuri sellainen fiilis että he olisivat suorittaneet oikeastikin jonkinlaista rituaalia lavalla. Kolmossijalle päätyneet lapset Liikkuva linna -esityksensä kanssa puolestaan vetäisivät allekirjoittaneellekin lievästi tipan linssiin. Niin hienoa, sekä esityksen, että pukujen suhteen, ja täytyy sanoa että se linna kaikkine pikku yksityiskohtineen, valoineen ja savuineen oli todella hieno. Ja kyseinen esitys oli siis tosissaan hieno, ei vain sen takia että pikkulapsia jee, itse kun en edes ole erityisen lapsirakas yksilö.
Jos vielä hieman muita esityksiä siivuttaisin, annan propsini mm. ihanalle Luka Megurinelle, jolla oli tosissaan ne tanssimuuvit ja esiintyminen hallussa! Itseäni ärsyttää usein se, kun ihmiset ovat tanssivinaan lavalla, ja sitä ei selvästikään ole harjoiteltu kunnolla, tai esitys menee vain lavaa ympäriinsä haahuilemiseksi. Jos lavalle menee tanssimaan, olisi se sitten paras osata edes jotenkin, ja jos ei ennestään osaa, niin sitten se opetellaan ennen esitystä. En tarkoita tätä nyt mitenkään pahansuovasti, mutta itse en saa huonosti harjoitelluista tanssiesityksistä muuta kuin lievät myötähäpeäfiilikset. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja niin edelleen, harjoittelemalla sen vain oppii.
Nettipukukisaan oli myöskin poimittu hienoja cosseja, joista nyt en osaa sitä tarkemmin sanoa mitään erikoista. Jossain kyseisen kisan puolivälissä päätäni alkoi särkemään aika jäätävästi, ja Missimittarin aikaan tuntui jo siltä että pitäisikö lähteä rämpimään ulos, mutta sinnittelin kuitenkin loppuun asti koska en tahtonut missata mitään. Missimittari oli.. jännä. En oikein vieläkään tiedä mitä kyseisestä formaatista ajattelen, mutta jospa se siitä kehittyy jos järjestetään uudelleenkin. Faunit olivat kyllä ihan superhieno pari, ja miehen napakarvoista(?) lähtenyt pukuiluidea oli jotenkin tosi hauska lähde. :'D
Päättäjäisiä emme jääneet seuraamaan, joten Pukukisan jälkeen suuntasin hieman horjuvaisin askelin kohti pukuhuonetta, ja sain heiteltyä päältäni ne epämukavimmat osat cossista, eli sarvet, ja siipien kiinnitysasiat paidan alta. Saimme kyydin kotiin ystävältäni, josta olen tosi kiitollinen, ja nukuinkin päälle puolet matkasta, vaikka yleensä en edes saa nukuttua automatkoilla. Ehkä se oli se perjantai-lauantai yön univaje joka sai minut sammumaan tuossa kohdassa. Aradian puvusta en saanut ainuttakaan kuvaa tuon hieman lagisen fiiliksen vuoksi, mutta enköhän tule vetämään tuon päälleni vielä uudemman kerran, joten sitten siis!
Nyt conivuosi alkaa vedellä jo viimeisiään, vuoden viimeisen conin paikan tosin vie vasta CosplayGaala marraskuussa. Saatoin ehkä tuossa hetki sitten klikkailla ilmoittautumisen cosplaykisan aloittelija-osioon, joten sieltä minut voi sitten bongata jos nyt en jänistä. :'D En voinut jättää tätä tilaisuutta väliin, kun kerrankin tuohon aloittelijoiden sarjaan sai ilmoittautua sen perusteella, ettei ole koskaan ole ollut kisassa. Itse kun olen arkaillut vähän sen kokeneiden sarjaan ilmoittautumisen kanssa siksi, koska en ole siellä lavalla kamalasti ollut, joten koen itseni enemmän aloittelijaksi sillä osa-alueella, vaikka pukuja olenkin vääntänyt jo jonkinmoisen määrän. Pukuvalinnasta ja muusta moisesta lisää joskus myöhemmin.
