2012/06/22

Hypetystä Hyvinkäällä

Seuraava päivä, seuraava tapahtumaraportti. Tosin meni jo pitkälti perjantain puolelle, mutta anygays. Desusta viikko eteenpäin, lauantaina 16.6 Hyvinkäällä sai ensiesiintymisensä kaupungin ensimmäinen con: HypeCon! Mietiskelin vähän josko tuonne lähtisi vai ei, mutta loppujenlopuksi meillä oli Hyvinkäälle asiaa muutenkin samaisena päivänä, joten pitihän se tapahtumakin siinä samassa katsastaa.

Päätin perjantaina että hei, teenpä jonkun vähän keveämmän ja kesäisemmän cossin, ja päädyin Megurine Lukan Just be Friends -videon valkeaan mekkoasuun, joka on houkutellut minua jo jonkinaikaa. Budjetti oli aika pieni, ja päätin etsiä kankaan kirpputorilta/kierrätyskeskuksesta. Jälkimmäisessä sitten tärppäsi valkean paksuhkon verhon muodossa.

Leipä on oleellinen osa tekovaihetta!
Laskeutuu vähän pöhkösti ilman alushametta



















Mekko toteutui melko nopeasti, ja kaavat lensivät aikalailla omasta päästä. Varsinaista kaavaa käytin oikeastaan vain helmaa varten, johon sopi kellohameen malli, yläosa puolestaan koostuu erikokoisista suorakulmion mallisista kappaleista. Ei tuo ole ehkä parhaiten tehty vaatekappale ikinä, mutta minulle se kelpaa vallan hyvin näin cosplaykäytössä. Kukkaseppelettä puolestaan väsäsin yön puolella, ja siitä suurin osa koostuu joskus aikoja sitten ostamistani tekokukkaoksista, jotka tulivat nyt uhratuiksi cosplayn alttarilla. Noiden lisäksi ostin kirpputorilta pienen pussin irtokukkasia, sekä kaksi tuollaista tekokukkakimppua, joista nyhdin lehtiä peittämään tuon pohjana toimineen rautalangan.
 
Tapahtumapaikalla vaihdoin cosplaypuvun päälleni vessassa, jossa mm. joku söpö tyttö ihmetteli sitä, miksen osallistu cosplaynäytökseen. Muutenkin fiilis paikalla oli jotenkin vapautuneempi kuin isoissa tapahtumissa, ja ihmiset tuntuivat uskaltavan puhua toisilleen vapaammin. Minultakin mm. tultiin kysymään hiusvinkkejä, ja niiskuneidin selvityssuihke sai taas luonnollisesti mainosaikaa. :D

Kaupungintalon sisäpylväisiin oltiin myöskin kiinnitelty tuollaisia Homestuck - hahmojen pärstäkuvia maustettuna jollain heidän tunnetuista "repliikeistään", jos sen noin nyt voisi ilmaista. Nuo Roxy, Terezi ja Vriska löytyivät ilman kummempaa etsintää, tiedä häntä oliko noita ripoteltu enemmänkin ympäriinsä.

Tapahtuman ohjelma oli hyvin pienimuotoista, ja suurimman osuuden olivat napanneet Warhammer -asiat, jotka eivät kiinnosta itseäni suuremmin. Katsoimme kuitenkin cosplaynäytöksen, josta tuli jokseenkin nostalgiset fiilikset. Osanottajakanta kun tuntui olevan hyvin ensikertalaispainotteista ja nuorempaa kuin nykyään tuntuu kisoissa ynnä muissa olevan, ja näytösmuotoisuus olikin varmasti kiva tapa päästä kokeilemaan lavallaoloa ilman turhia paineita.

Olihan tuo ihan mukava pikkutapahtuma, jossa jaksoi kyllä hengailla hetken, mutta me päädyimme lähtemään eteenpäin melko pian näytöksen jälkeen. Yksi mielenkiintoinen luento, Cosplayn sietämätön keveys, olisi kyllä ollut vielä myöhemmin päivästä, mutta tuohon oli useampi tunti aikaa, joten emme jääneet odottelemaan. Tekemistä ei vain yksinkertaisesti ollut niin paljoa, että paikalla olisi jaksanut olla kauempaa.

Uskon kuitenkin, että jos tapahtumaa järjestetään useamman kerran, sekin kehittyy, ja esimerkiksi lisää mielenkiintoista ohjelmaa saadaan ohjelmistoon myös warhammerista vähemmän piittaaville yksilöille. Myös tapahtuman mainostukseen laitettava panostus oli senverran pientä, että siinäkin riittää hieman petrattavaa tuleville vuosille. Kaupungintalo oli kuitenkin varsin mukava paikka tälläiselle pienemmälle tapahtumalle, ja sen sijainti Hyvinkään keskustassa lähellä kauppoja ja ruokapaikkoja on varsin ideaali.





Ennen kotimatkaa päätimme käydä vielä ottamassa vähän kuvia erään järven äärellä. Paikka oli tosi nättiä luontoa, oli peltoa, järveä, niittyä, metsää.. Juuri sellaista perus Suomi-maisemaa mitä kaikenmaailman luontolehdet ja suomileffat ovat täynnä. Itse rakastan tällaisia maisemia, ja oikeastaan melkein kaikenlaisia luonnonkauniita paikkoja joihin ihminen ei ole kajonnut liiaksi. Mutta se siitä, pointti oli se, että otimme kuvia. Täytyy kyllä sanoa että ei mennyt ihan putkeen sen suhteen, sillä käyttökelpoista kuvamateriaalia ei juurikaan syntynyt. Mutta otetaan se harjoituksen kannalta, ainakin oli kivaa, ja jo maisemat tekivät reissusta tekemisen arvoisen. Vaikka kunnollista kuvamateriaalia ei syntynytkään, lätkäistään tähän näitä voi-niin-fiksuja kuvia.






   Puhuinko jotain niistä ilmeistä? Minun pitäisi cossata varmaan aina jotain tälmänsuuntaisen ilmeskaalan omaavia hahmoja, sillä se oma "naama peruslukemilla" tuntuu menevän aina enemmänkin vittuntuneen näköiseksi möllötykseksi, tai sitten naamani näyttää viiskertaa leveämmältä, ilme on retardi, tai ties mitä ihanaa ja epäedustavaa. Tämä ilme-asia onkin se osuus jossa omat kuvani feilaavat lähes aina, ja toisinaan käyn jo epätoivoiseksi sen kanssa, että pystyykö tällaisella naamalla varustetusta yksilöstä edes saamaan kunnollisia kuvia. :D Ehkä vielä joku kaunis päivä, ja silloin juhlitaan.

Käteni näyttää kanankoivelta ja lentsikka tissivaossa.
Mitä.
























Seuraava tapahtuma johon suuntaan nokkani on Kuopion Animecon, jonka cosseista ei ole satavarmuuta, mutta todennäköisesti ainakin tuo Aradia pääsee vihdoin ulkoilemaan siellä. Tähän loppuun vielä..

~*~*~ Kivaa juhannusta teille kaikille! ~*~*~

2012/06/20

Desu oli, desu meni

Kaipa siitä Desustakin voisi jotain raapustella ylös, näin päälle viikon toipumisen jälkeen. Tapahtuma oli tällä kertaa enemmän luokkaa "ihan jees" kuin "supermegajeemahtava", mutta se ei johdu itse tapahtumasta, vaan lähinnä itsestäni. Mutta nyt, giganttisen pitkä postaus edessä!

Perjantaina lähdin liikkeelle Tikkurilan asemalta mukavasti Z-junalla, joka oli niin ääriään myöten pakattu, että sain vietellä koko matkan eteisessä, istuen mukavasti vedettävän matkalaukkuni päällä. Olin pukenut cossin päälle jo kotona, ja vastaanotin jälleen hieman hauskoja katseita kingertäessäni kahden laukun kanssa ja iso keltainen pehmolelu (cheese-kun) kainalossani pitkin Lahden katuja, kävellen sinnepäin missä ajattelin Omenahotellin sijaitsevan. Hetken kävelyn jälkeen päädyin kuitenkin lopputulokseen että hitot, olen kävellyt sen verran pitkälle, että nyt taisi mennä vikaan. Onneksi cossi oli kuitenkin mukava päällä, ja puhelimet on keksitty: sain soiteltua vähän reittivihjeitä, joiden avulla löysin kuin löysinkin lopulta perille. Matkan hauskin kohta oli varmaan pikkupoika joka torin reunalla osoitti minua ja huusi kovaan ääneen "BANAANI!!". Ihmettelin naurua pidätellen hetken ennenkuin tajusin hänen tarkoittaneen mukana killunutta cheese-kunia. :'D

Ihana vääristävä peili on ihana, ja animetapahtumassa
liikaa Homestuckia uliuu.

Hotellihuoneen oven avattuani voin kyllä sanoa että kummastuin sen pienuutta. Nähtävästi tuo Lahden Omenahotelli on varsin monipuolinen huoneidensa suhteen, ja arpapelillä saa jännittää millaisen huoneen sieltä saa, viimeksi kun satuimme huoneeseen joka oli todella tilava tapaus, ehkä neljä kertaa isompi kuin tämä tälläkertaa kohdalle osunut pikku koppero. Huoneen pienuus oli toisaalta helpotus, sillä turha avaruus olisi pistänyt ahdistamaan kun tuolla kuitenkin yksinäni majoituin, joten nyt sattuma osui oikeaan saumaan. Ripustelin pukuni henkareihin ja tutkiskelin huoneen läpi vielä ennenkuin lähdin Sibeliustaloa kohti.

Tapahtumapaikalla sain odotella hetken ovien aukeamista, jonka jälkeen loppupäivä meni lähinnä ohjelmissa istuessa. Kävin katsomassa Avajaiset, joiden jälkeen pyörin ympäriinsä ja kävin mm. ostamassa syötävää kaupasta. Bongasin myös kaverini Sadun ja hänen kaverinsa, joiden kanssa tulikin hengattua sitten lähes koko loppupäivä. Illan ohjelmasta katsoin luennot Kenelle tämä oikein on tarkoitettu, sekä Vihaluennon, jotka molemmat osoittautuivat ihan viihdyttäviksi ohjelmanumeroiksi, jotka jaksoi hyvin tuijotella alusta loppuun asti. Näiden jälkeen kutsui hotellihuone, johon sain mukavasti kyydin samaiselta kaveriltani.

Coniaamujen meikkiarsenaali tuntuu aina kovin tuhdilta.

Lauantai valkeni pirteissä merkeissä, sillä sain yöllä nukuttua harvinaisen hyvin. Vetäisin pakkelit naamaan, puvun päälle, ja matkasin aamupalan perässä Trion Subwayta kohti. Sain nimittäin reissua varten haltuuni kupongin jolla saa ilmaiseksi patongin kun ostaa juoman, ja pitihän se hyödyntää. Patonki tosin päätyi hetkeksi killumaan narikkaan, sillä perille saavuttuani ei nälkä vaivannut ollenkaan. Kävin moikkailemassa PC'läisiä yhdistyspöydällä ja pyörin hieman ympäriinsä, jonka  jälkeen olikin aika Madoka-ryhmämme kokoontumiselle.

Ryhmällemme oli käydä kalpaten, sillä toinen Homuramme sekä Kyokomme eivät löytäneet paikalle, joten ryhmästämme puuttui taikatyttöjä Kyoko sekä Mami, sillä oma Mamimme ei saanut pukuaan valmiiksi tapahtumaa varten. Aktiivisen rekrytoinnin tuloksena kuitenkin puuttuvat jäsenet korvattiin, ja photoshoottauksemme pelastui. Sanon tosin sen, että itse derppaan sekä naaman että peruukkini osalta kuvissa sen verran että huhui. Homuran ilmeet kun eivät ihan täysin luonnistuneet itseltäni, joten tuntuu että näytän vain hyvin kettuuntuneelta ja hämmentyneeltä kuvissa :'D  Odotan kauhunsekaisin tuntein törmääväni niihin kuviin joita ryhmästämme otettiin, sillä se määrä ei ollut mitenkään kamalan pieni!

Oli kuitenkin tosi mukavaa ryhmäillä näin ensimmäistä kertaa, ja ainakin minulla oli aikas hauska iltapäivä. Kiitos siis teille jotka iltapäivän kruunasitte, toivottavasti suunnitelmamme ottaa uusinta Traconissa toteutuu. :) Varsinaisen shoottailun lisäksi päästiin mm. nauttimaan herkullista Ben&Jerrys -jäätelöä sitä ilmaiseksi jakaneesta autosta, oli herkkua! Kuvauspalvelussakin kävimme otattamassa muutamat kuvat, joista allaoleva on ehkä lempparini, vaikkakaan Sayakan jalat eivät näy, onneksi sentään pilkahdus sinistä + viitta on edustamassa häntäkin.


Käsi nyrkkiin niin Kyubeykin juoksee karkuun! Molempien kuvien kuvaaja: Emilia Lahtinen.
Oltaisiin Välähdelty tällä kuvalla, mutta kisa oli ehtinyt täyttyä ennenkun pääsimme paikalle. 8<

Madokailun jälkeen katsastin Cosplaykisan. Tuijottelin numeron tällä kertaa ykkösparven eturivistä, josta näköala oli varsin mahtava, sillä näköesteitä ei juurikaan ollut. EuroCosplay oli taattua viihdettä, ja jokainen esitys omalla tavallaan hieno. Lontooseen lähtevä edustajamme edustaa Suomea varmasti hyvin, sanoivat ulisijat sitten mitä vaan. Asiasta noussut haloo on mielestäni ihan naurattava, cosplaykisan järjestämisellä ja narikkasysteemeistä huolehtimisella kun ei ainakaan omaan silmääni ole yhtään mitään tekemistä keskenään, mutta vinkujat vinkuu ja niin edelleen. Myös Hall Cosplay -kisaan oli valikoitunut hienoja pukuja, joita oli mukavaa katsella. Voi kun joskus saisi itsekin aikaan niin eeppisen puvun että tuollaiseen pyydettäisiin mukaan.

Kisan jälkeen suuntasin pukuhuoneeseen vaihtamaan cossia koska alkoi tulla kuuma + Homuran kengät olivat hiertäneet pikkuvarvastani niin kovasti että siitä oli lähtenyt päältäpäin nahka lähes kokonaan lipettiin, voin sanoa että tuntui aika kivuliaalta. Tuntui muuten helpottavalta, mutta jotta lievennys ei olisi liian suuri, tottakai olin unohtanut Roxyn sukkahousut hotellihuoneelle. Päädyin siis hakemaan kaupasta uudet hyvin ripeään tahtiin, sillä en tahtonut missata Susilavalla alkavaa Chotto!Chocolate Summer Stage -tanssiesitystä. Esitys oli hieno, sillä ryhmän tytöillä on tanssiliikkeet totisesti hallussa, ja heistä löytyy söpön glitteristä idolikarismaa vaikka muille jakaa. Myös lavan seuraavana vallannut Show-Cosplay-yhdistyksen tanssiesitys jatkoi samaa viihdyttävää linjaa. Ja myönnän: yhdistys on senverran innostava, että olen toisinaan harmitellut sitä, että asun täällä pääkaupunkiseudun perukoilla. Kerran näinkin päin!

Loppuilta oli lähinnä yksinäistä haahuilua ympäriinsä. Bongailin tuttuja siellä sun täällä, mutta olen aina yhtä huono tunkemaan ihmisten seuraan, joten tyydyin lähinnä stalkkailemaan. Lisäksi istuskelin jonkinverran AMV-huoneessa, jonka tarjonta oli omaan makuuni varsin kaksijakoista: oli ne videot joiden huumori toimi tai joiden idea oli muuten kiva, ja sitten ne jotka aiheuttivat lähinnä "öö mitä" -fiiliksen sekavuudellaan. Makuasioita nämäkin. Päädyin myös katsomaan alkua ohjelmasta Japanin henkimaailma ja sen rajalla, mutta päätin häippäistä siinä vaiheessa kun ensimmäistä videota alettiin pyörittää, sillä olen vähän huono kauhuleffojenkin kanssa, enkä tahtonut riskeerata yöuniani.

Helppo conitusseura: ei valittanut mistään, ja nukkui koko lauantain hotellihuoneella!

Yhdentoista aikaan illalla Sami kurvasi Sibeliustalon pihaan, ja pääsin jälleen autokyydillä hotellille. Hän kun päätti loppujenlopuksi tulla kuitenkin toiseksi yöksi seurakseni hotellille, vaikkei itse coniin työvuorojensa vuoksi ehtinytkään. Oli hyvin kätevää mm. senvuoksi että sain heitettyä suuremman matkalaukkuni hänen mukaansa sunnuntaina, ettei tarvinnut turhaan raahata sitä mukana, ja kuormittaa jo valmiiksi ylitsepursuavaa narikkaa liikaa.

Sunnuntai-aamun ensimmäisenä ohjelmanumerona kävin katsomassa Cosplay photoshoot-luennon, joka oli varsin mielenkiintoista seurattavaa. Oli kiva kuulla aiheesta kokeneemmilta, ja jäipä tuolta muutama uusi vinkkikin takataskuun tulevaa varten. Luennon jälkeen bongasin Sadun ja hänen kaverinsa (jonka nimeä en kuollaksenikaan muista), ja pompiskelimme ympäriinsä yhdessä sekä erillään siihen asti, että luento Kaikki ja vähän lisää cosplaykisaamisesta alkoi. Tämänkin ohjelman kanssa olen samalla linjalla tuon photoshoot-luennon kanssa: kokeneempaa on kiva kuunnella, ja uusia vinkkejä jäi mieleen. Olen nyt kuunnellut ja innostunut aiheesta sen verran, että kyllä minä sinne lavalle kipuan, kunhan vain sopiva tilaisuus eteen ilmestyy.

Viimeisenä kävimme katsomassa vielä Päättäjäiset, joissa ne viihdyttävimmät osiot olivat Visual Questin loppunäytös, ja söpö Aki Hata. Pieniä tissejä, isoja tissejä, kapeita jalkoja ja leveämpiä jalkoja, vai miten se nyt menikään. Ja se Desuleiri oli sitten lupaus! :D

2012/06/07

Hups

Huikea postaustahti jatkuu! Tosin uutiset eivät ole ihan niin jeejee. Aradia-pukuni ei siis tule näkemään Desua sittenkään, sillä minulle saattoi käydä pieni kämmi puvun kanssa. En viitsi alkaa kiirehtiä nyt korjatakseni asian ja tehdäkseni ne unohdetut siivet loppuun asti yms, vaan siirrän cossin suosiolla johonkin tulevaan coniin. Todennäköisesti Animeconiin tai Traconiin, miten nyt vain aikataulut sallivat cossien puolesta.

Aradian sijaan sunnuntaina pyörähtelen todennäköisesti tuossa C.C'n hameasussa jota käytin Chibiconissa. Hätä ei siis ole tämän näköinen, ja cossi löytyy kämmäilystä huolimatta. Vaikkakaan ei se maailmanloppu olisi jos ilman cossia pomppisinkin yhden päivän, mutta pitäähän sitä käyttää hyvät cosplaymahdollisuudet hyväkseen, hhahah.

Näillä mennään! Nyt herättelemään vanhaa läppäriä, joskopa tuosta saisi seuraa tylsään hotellihengaukseen. :D

2012/06/06

3..2..1..

Hiphei, lähtölaskenta Desuconiin alkakoon, cossini ovat lähes valmiit! Vielä ihan pientä viilausta on tosin suoritettava, mutta suurimmat jutut on nyt tehtynä, ja stressitaso hyvin matalalla.



Homura on se valmiimpi tapaus, kyseisestä puvusta ei oikeastaan enää puutu kuin sukkahousujen kuviointi ja kiinnitysnauhojen kiinnitys proppi-asiaan, jotta saan sen sitten käteeni kiinni killumaan. Todennäköisesti teen sen samantien postauksen kirjoitettuani, sillä myöhäinen ilta on todistetusti paras proppienvääntöaika. Tämän lisäksi ompelen pukuun muutamaan kohtaan pari tikkiä käsin siinä vaiheessa kun laitan puvun päälle. Esimerkkinä tuo vetoketjun alla oleva osio, joka on turhan apposellaan, en halua mm. tuon höpsön vetoketjunosasen näkyvän.

Aradiaa varten olen tänään väsännyt mm. paidan printin, ja kengätkin tuli hankittua ja maalattua eilen. Hupun kun vielä väsäilen huomenna, niin hätää ei tämänkään kanssa tule, tuokin kun on varsin simppeli juttu ommella. Kengät olivat taas todella onnekas löytö kirpputorilta, suht täydellinen malli, ja kokokin okei, vähän isot nuo ovat tosin, mutta asia korjaantunee joko pohjallisilla tai ylimääräisellä sukkaparilla. Ja hintaakin oli vain 2,5 euroa! Hioin noiden pintaa vähän jotta maali ottaisi kiinni, jonka jälkeen maalailin ne akryyliväreillä. Lopputuloksesta tuli varsin kelvollinen.

Ennen (revin tosin noista pienet koristeruksit irti ennen kuvaa)
Jälkeen


 Tämän kummempia kuvia ja kuvailuja tekemisestä ei nyt irtoa, mutta toki voisin kertoa ketä nyt cossaan milloinkin! Eli todennäköisesti perjantain tulen viettämään tuossa Roxy -cosplayssani, sillä se on juuri sopivan rento puku jotta voin matkustaa se päällä Lahteen, ja rakastan hahmoa vaan niin paljon että haluan cossata tätä! Nyt kun sain hankittua kunnollisen Grimasin mustan huulipunankin sen vanhan halpiskakan tilalle. Lauantaina päivällä on Madoka-ryhmistelyn vuoro, joten tuolloin vuoronsa saa Homura. Koska olen varma että vähintään kuolen lämpöhalvaukseen Homuran puvussa, tulen vaihtamaan illaksi ylleni jälleen perjantailtakin tutun Roxyn, joka päällä on hyvä sipsutella illan ohjelmat ja mahdolliset iltabileet läpi. Sunnuntaina sitten se jäljelle jäävä, eli Aradia saa vuoronsa. Odotan kyllä innolla sitä, että saan kulkea junassa kotiin naama ja kädet harmaina. :'D Hyvin Homestuck-painotteiseksi tuo viikonloppu kyllä näyttää muodostuvan, mutta eipä siinä mitään vikaa ole.




















Desussa nähdään!
Jos bongaatte minua conissa niin tulkaa vaan vapaasti moikkailemaan, uusiin ihmisiin tutustuminen on kiva asia. :3

2012/06/02

Land of Cauliflowers and Fabric

Ahoy! Desu on viikon päästä ja cossit ovat itseasiassa ihan harvinaisen hyvällä mallilla. Vielä on jonkinverran tehtävää, mutta aikataulussa ollaan niin, ettei viimeisen yön itkuparkupaniikkeja tarvitse vetää tälläkään kertaa, sillä näin kesätyöttä jääneenä minulla on koko viikonloppu ja ensiviikko vielä aikaa viimeistelemiseen.

Cossien sijaan hieman stressiä tuottaa coni noin muuten, sillä joudun tällä kertaa lähtemään Lahteen yksin. Sinäänsä ihan okei, Lahti ei ole maailman pelottavin paikka ja tiedän kyllä ihmisiä joita voin koittaa bongailla conissa, mutta toivon todella etten päädy pingviiniin tapaani olemaan yksin koko tapahtuman ajaksi, sillä olen yllättävän seurallinen ihminen, jota ei välttämättä aina ujosteluni vuoksi huomaa. Conipaikalla olemisen lisäksi stressaa se, että minulla on koko omppuhotellihuone käytössäni, hui. Olisi ihan kivaa jos saisin vielä jonkun seurakseni tuonne, sillä ainakin viimekäynnillä huone oli aivan valtava, ja uskon että pienimuotoinen paranoia ja ennenkaikkea tylsyys iskee jos saan asuttaa huonetta yksinäni + olen aika varma että eksyn matkalla conipaikalle jos en stikkaa itseäni jonkin random-porukan kannoille. :'D Mutta eiköhän tästä selvitä, uskon että Desusta tulee aika mahtis!

Mutta se siitä. Nyt, ottakaa vähän wippikuvia!

????

 Sain laatikollisen kukkakaalia cosseja varten eikun mitä. Kangastukulla on tapana lähettää nuo kankaansa aika jännissä laatikoissa, ja voin sanoa että repesin ääneen kun sain tuon laatikon käteeni lähi-valintatalossa. Kyllä sieltä kuitenkin ihan kangasta löytyi, vaikkakin pienoinen kukkakaalikuuri ennen conia voisi tehdä hyvääkin. Tykkään kyllä Kangastukusta kankaiden ostopaikkana, sillä hinnat ovat esimerkiksi Eurokankaaseen verrattuna kohtuullisen halvat, ja ainakin nuo kankaat mitä itse olen tuolta tilannut ovat olleet juuri sitä mitä odotinkin, eikä laadussa ole ollut valitettavaa.

Kangastukun kankaiden lisäksi kiitän onneani siitä, että nuo Aradian paita- ja housukankaat löytyivät molemmat kirpputorilta, todella edullisesti. Paidan kangas taisi maksaa 2€, ja housujen 3€, jos oikein muistan, ja nuo ovat juuri semmoiset mitä kyseisiä vaatekappaleita varten olin ajatellutkin. Lucky me! Olin itseasiassa vähällä dumpata koko cossin jonnekin hamaan tulevaisuuteen, koska uusina nuo kankaat olisivat maksaneet sen verran, ettei kukkaroni olisi kovinkaan kamalasti kiittänyt minua.


Välisovitus, ja repeäminen sille
kuinka pikkumyyltä näytin. :'D

Roikkolahje, sekin on löytänyt muotonsa, ja tulee vielä löytämään
paikkansakin sukan alta.

Puku kokonaisuudessaan on lähes valmis, kokonaisuudesta puuttuu enää huppu, paidan printti ja siipien kangasosan kiinnitys, joista viimeistä en odota kovin innolla, josko näin sanoisin. Tätä operaatiota varten pitää hankkia kuumaliimapyssy, sillä -le gasp- en omista sellaista vielä! Sanon puolustuksekseni vain että peruskoulun kuviksentunnit eivät jättäneet kuumaliiman kanssa leikkimisestä kovin ruusuisia muistoja, joten en ole kamalasti ikävöinyt tuota kapistusta. Olen taiteillut siipiä varten rungon rautalangasta, mutta jotenkin tuntui ettei tuosta saa otettua kovin fiksua kuvaa mitenkään, joten alla sellainen vähemmän fiksu versio. Ignooratkaa kaunis naamasmudge, kaulajänteistänikin voinee päätellä että ilmeeni oli aika velmu. :,D

Työkalut! (Näiden asetteleminen ja kuvaaminen oli harvinaisen hauskaa.)


Herp derp ja kuvakin on melkein suorassa

Sarvetkin saivat uusinnan, sillä en ollut yhtään tyytyväinen ensimmäiseen yritelmään. Tämä versio on se joka saa nähdä päivänvalon, nyt nuo ovat reilusti paksummat, ja helpommat kiinnittää hiuspantaan, johon ne tulevat löytämään tiensä kunhan löydän sen hiuspannan vielä siitä piilosta mihin se on itsensä lurkkinut.

Kyllä sitä sarviakin pitää sovittaa. 0u0




Lähdekuva
Tein nuo muuten samalla tavalla kuin ensimmäisetkin, mutta sen sijaan että olisin laittanut rautalankaa tukirangaksi tiukasti yhteenkieputettuna, tein siitä tälläkertaa spiraalimaisen rungon, jonka taivuttelu oikeaan muotoonsa oli kyllä rutkasti ärsyttävämpää, mutta lopputulos kyllä näyttää että se kannatti. Foliotakaan ei tarvinnut käyttää niin äärimmäisiä määriä tällä kertaa. Tämän lisäksi päädyin käyttämään FimoAir -kevytmassaa päällystämiseen, jotteivat nuo sarvet painaisi ihan tonnia, ja voin sanoa että suosittelen kyseistä ainesta! Todella mukavaa työstettävää, riittoisaa, ja kuivuttuaan todella kevyttä ja helposti hiottavissa.    




Hhaha, näyttää kuin jonkun sarvekkaan varjo heijastuisi sarvien ylle.

Aradian lisäksi myös Homura edistyy, joskin tästä prosessista on vähemmän kuvia. Puvusta on nyt täysin valmiina vasta hame, mutta takki on kovasti valmistumaanpäin, ja kilpikin lähinnä viimeistelyä vaille. Kilven teko oli hauskaa, sillä sain tapani mukaan inspiraation siihen keskellä yötä, jonka voi ehkä havaita älynväläysten määrästä. Käytin mm. ympyräisen muodon saavuttamiseen mallina pientä wokkipannua, sillä siitä tuli about sopivan kokoinen pyörylä.


Ääri-häiritsevää kun nuo pienempien ympyröiden
kaari-asiat ovat väärinpäin.
Innovatiiviset tekotavat kunniaan!


 

















Pohjana siis toimii pahvi, jonka päälle liimasin samankokoisen softispalan. Noita pitkulaisia muotoja varten puolestaan päädyin käyttämään rautalankaa kahdessa paksuudessa (0.7mm ja 1,5mm), joka toimi muuten varsin hyvin, mutta se liimaamisvaihe ei ollut ehkä hauskin. Tuo rautalanka kun on niin kapeaa ja sileää ettei sen tarttumispinta-ala alla olevaan softikseen ole kovin suuri, joten liiman kanssa sai vähän säätää. Tuon jälkeen vuorossa oli mm. maalaaminen, josta nyt ei kummempia kuvia ole.

Hameen teko oli kivaa, sillä koen vekkihameiden väsäämisen suhtkoht rentouttavaksi puuhaksi, onhan se mukavan yksinkertaista ja helppoa puuhaa. Tähän tosin voi vaikuttaa myös se fakta, että noita hamosia on tullut tehtyä jo aika monta, joten rutiini on aika hyvin päässyt muodostumaan. Tästä huolimatta en ole mitenkään salamannopea vekkihameenväsääjä, sillä ainakin itse preferoin sitä, että teen asiat huolella ja rauhassa, enkä juosten kusten, lopputuloksesta tulee lähes aina parempi näin.

Ihanan vääristyneet värit, tuo röyhelö ei ole oikeasti ihan noin keltainen.














Tykkään mm. ommella vekkien päälle pienet ~5cm pitkät pystysuorat tikkaukset, sillä ne saavat vekit pysymään nätimmin paikallaan. Noilla vekeillä kun on tapana aueta aika paljon, ja törröttää vähän suuntaan jos toiseenkin vaikka niitä silittäisi miten hartaasti. Joka tosin voi olla toivottukin efekti, mutta tässä tapauksessa se ei ollut sitä. 

Nyt jatkukoon ompelu. Loppukevennykseksi vielä hyvin random kuva tuolini jaloista, ompelin sille sukat!

Noiden jalkojen päässä olevat tassut tuppasivat raapimaan lattiaa liikaa.. Problem solved!