2013/08/27

Wippiaiyay

Hei vain!

Viime postauksen "uskallanko osallistua kisaan, apuaasdfsgf" -mietiskelmäni päätyivät loppujenlopuksi siihen tulokseen, että sinne Tamperetalon isolle lavalle tämä pieni ihminen itsensä sitten raahaa vaikka puolipakolla, nyt ei peruta! Esitän vielä tässä kiitoksen ihanille kannustajille twitterin puolelta, autoitte isosti päättämisessä Pääsin panikoimaan jo ilmottautumisvaiheessa aika hyvin, kun reffikuvat osoittautuivat liian isoiksi, ja piti äkkiä vaihtaa ne pienempään tiedostomuotoon kellon tikittäessä kohti hetkeä jolloin kisa olisi täynnä.. Onneksi kiirehdin, sillä nopeastihan ne paikat sitten menikin. 

Pukua olen saanut ihan hyvin eteenpäin, jos tämä inspis vaan jaksaa kantaa, niin valmista tulee hyvissä ajoin ennen tapahtumaa. Ensimmäisenä osana valmistuivat pöksyt, jotka onnistuivat omilla kriteereilläni hyvin, kun huomioi tosiaan sen, että cossini ovat pitäneet sisällään lähinnä hameita. Noista puuttuu napit vielä, saan ne maalattua vasta sitten kun saan hankittua kengät, sillä samansävyiset jutut on vaan kätevintä maalata samaan syssyyn, etenkin kun pitää leikkiä maalien sekoittelun kanssa.


Yläosan kanssakin olen edennyt siihen kohtaan, että kaikki kappaleet on leikkailtu ja muotolaskokset paikoillaan, nyt pitäisi vielä ja säädellä hieman helman ja hännyksien kanssa ennenkuin saan kasattua koko höskän. Päätin nyt kuitenkin ottaa välillä taukoa ompelusta, ja tehdä näitä yksityiskohtia ja proppeja ensin alta pois. On sitten kivaa palata ompelukoneen ääneen kun on tehnyt jotain muutakin välillä.


Toinen juttu minkä tein, olivat nuo hännysten päissä roikkuvat nuotit, ja taskunreunassa majaileva leppäkerttu. Vääntelin nuo nuotit ensin rautalangasta, ja lisäsin sen jälkeen langan ympärille ilmakuivuvaa massaa, totesin tuon suht helpoksi tavaksi tehdä yksityiskohdista kestävämpiä. Leppäkerttu on muutoin ihan täyttä massaa, mutta tuntosarvet ovat rautalankaa. Kuivumisen jälkeen hioin nuo, ja leppäkerttu sai myös värinsä. ^^ Jotenkin tykästyin keppälerttuseen kovasti, tällaisten pikkuyksityiskohtien väsäily on kivaa!


Käytin näissä itselleni uutta massaa, sillä se FimoAir Light-massani majailee vielä äidin luona, enkä viitsi turhaan ostaa lisää kun sitä on kuitenkin jäljellä vielä aika hyvin. Sen sijaan ostin toista massaa Fimolta, tälläkertaa puumaiseksi kuivuvaksi luonnehdittua FimoAir Naturalia. Massat ovat sinällään aika samankaltaisia muovailla, eikä painoerokaan näin pienissä asioissa ole kovinkaan huomattava keveämpään sisarukseen verrattuna. Tuo skeeri nukennaama paketin etupuolella on kyllä aika potentiaalista nightmarefuelia..


Näiden lisäksi olen tehnyt hatun nyt aikalailla valmiiksi. Pohja on jo tutuksi käynyttä telttapatjaa, joskin vahvistin lierin sekä pohjan puupahvilla, että ne olisivat vähän tukevammat, eikä lieri lerpattaisi turhan paljoa. Taka-ajatuksena myös se, että voin kantaa pientä tavaranyssykkääni sitten tuon hatun sisällä. Päässähän tätä ei pysty pitämään juurikin tuon puupahvin joustamattomuuden vuoksi, mutta en kyllä suunnitellutkaan pitäväni päällekkäin peruukkia, pantaa, sekä hattua, pääni kun tulee toisinaan kipeäksi jo pelkästä pannasta.. Eikä Ranka edes pidä hattua päässään kuin osan ajasta jonka tässä asussa esiintyy. Eli asusteen sijaan lätsä kallistuu enemmänkin proppipuolelle. Koska proppihan ei omasta mielestäni tarkoita pelkkiä asereplikoita tms asioita, kuten jotkut sen tuntuvat määrittelevän.


Mutta takaisin siihen tekemiseen. Telttapatjan kanssa työskentely oli jälleen yhtä kivaa ja vaivatonta kuin yleensäkin, mutta puupahvin kanssa sain käyttää yhtä sun toistakin työkalua jotta sain sen leikattua nätisti.. Leikkailuhomman jälkeen parvekkeelta löytyi mm. saha, mattoveitsi, puukko, sekä hedelmäveitsi :'D Joo sillä hedelmäveitsellä ei kyllä tehnyt yhtään mitään, tulipahan hengailemaan kavereidensa kanssa..

Olin taas innovatiivinen noiden ympyrämuotojen kanssa, ja etsin keittiön kaapeista kaikenlaista sopivankokoista pyöreää jonka reunoja pitkin saisin helposti piirrettyä nätit pylpyrät, onni oli puolellani. Pääni ympärys on 57cm, ja huomasin pannunalusen olevan 58cm ympärysmitaltaan, joten se kävi hyvin tuohon sisäreunaan/ hatun pohjaan. (Joskaan en tule pitämään tuota päässäni, mutta hei, the thought counts!) Lierin ulkoreuna puolestaan hoitui valtavan värjäyskattilani kannella. ^^' Mietiskelin kaikenmaailman geometriapulmat taas ennenkuin päädyin etsimään muotteja, ja onneksi löytyi, sillä jos oltaisiin oltu animessa, niin päästäni olisi puffahtanut aikamoinen höyrymäärä matikkapulman äärellä..


Apulaiset!
Sain tuon kapistuksen päälystettyäkin, joka oli ehkä se haastavin osuus, mutta kyllä tuosta nyt ihan kelpuutettava tuli! Hattuun tulee vielä hieman härpäkkeitä, itseasiassa kiinnitin siihen juuri pari sulkaa, vielä pitäisi odottaa että massa-asiat kuivuvat jotta pääsen maalailemaan ne. Allaolevassa kuvassa alpakkaiseni esittelee teille hieman syksyn uusinta muotia. Toisinsanoen hattuni istuu paremmin otuksen päähän kuin omaani :'D Mukana myös hieman keskeneräiset rannekkeet.



Myös peruukki saapui, ja pääsen muokkailemaan sitä aika reippaalla kädellä, sillä pituutta on tosiaan paljon, ja takaosasta paistaa hieman läpi, joten poikkinapsaistut kuidut pääsevät wefteiksi, jos siis hyvin käy enkä sössi mitään. En ole päässytkään kokeilemaan weftien ompelua ennen tätä, jännää!

2013/08/15

Pöksyt.

Traconiin on aikaa sen kuukauden verran, ja toinen cossi sitä varten on jopa aloitettu. Suunnitelmat ja niiden toteutuminen ovat tällä hetkellä suurelti kiinni siitä, tulevatko peruukit ajoissa. Yleensä omat peruukkini ovat kyllä saapuneet parin viikon sisällä, mutta nyt kun on lukenut taas facebookissa ja galleriassa ihmisten stressaamista aiheesta, alkaa itseäkin vähän stressata.

Mutta niihin suunnitelmiin.

Lauantaille on nyt suunnitelmissa tehdä se Niji iro kuma kuma -Ranka, ja mietiskelin josko olisin sillä uskaltautunut kisaankin asti. En kuitenkaan ensimmäisessä vaiheessa ilmoittautunut vielä, koitan nyt loppuviikon puskea pukua eteenpäin ja katsoa tuleeko onkelmia, etten sitten joudu turhaan perumaan osallistumistani ja viemään paikkaa joltain toiselta, joka olisi kisaan tahtonut. Toinen syy on se, että en enää koskaan ikinä tahdo lähteä kisaan sellaisella puvulla, josta en voi olla ylpeä, ja jonka kanssa tekisi vaan mieli juosta karkuun ja piiloutua. Vaikka samanlaisia fiiliksiä varmasti esiintyy lievemmässä mittakaavassa vaikka puku olisikin omilla kriteereillä hyvä, kun kaikki kanssakisaajat on ihan liian upeita. Vähän saattaa hirvittää ajatus siitä, että jos ilmoittaudun mukaan, niin joudun sinne kokeneiden sarjaan konkarien sekaan. ^^'
 
Nämä värit, niin ihanat

Mutta joo. Puvusta on tällä hetkellä lähes valmiina nuo rannekkeet sekä shortsit, joiden tekeminen ei ollut yhtään niin kamalaa kun pelkäsin! Shortsit on tehty Jokatyypin kaavakirjan suorien housujen kaavoista muokkailemalla, mm. korottamalla vyötäröä, siirtämällä vetoketju edestä taakse, ja tietenkin lyhentämällä lahkeita. Muutoksia tuli niin monta, että tahdoin testata kaavojen toimivuuden ennenkun tartuin oikeisiin kankaisiini. En kuitenkaan pidä siitä, miten ne lakanakangas-versiot jäävät pyöriskelemään hyödyttöminä kaapin perukoille ja lentävät sieltä todennäköisimmin lopulta roskikseen, joten nappasin testiversiota varten Acchanin takista ylijäänyttä punaista kangasta, ja tein kokeilukappaleet niistä.  Niistä oikeista shortseista ei nyt ole vielä kuvaa mutta protoista on. Taskut lerpattavat tuossa vähän tyhmästi kankaan ohuuden vuoksi, mutta muutoin toimii.


Sunnuntain puvuksi taas pyrkii joku super highschool level idoli, aka Dangan ronpan Sayaka Maizono. Tämä puku on aika suuresti riippuvainen siitä, saanko peruukin ajoissa, mutta sormet ristissä odotellaan! Saa nähdä kuinka monta ronpacossia paikalta voi bongata nyt kun tuo animekin pyörii, suunnitelmia on näkynyt aika runsain mitoin. Itse siis luin/katsoin tuon pelin let's playna ennen animen ilmestymistä, ja olen suunnitellut tämän cossin tekoa siitä lähtien. Pääsen taas metsästämään ruutukangasta hametta varten, voi tätä iloa!













Ensikerralla sitten wippimateriaalia, josko saisin vaikka aikaiseksi ottaa tälläkertaa enemmän kuvia tekemisen lomassa!

2013/08/01

Animeconko

Pitäiskö siitä conista jotain kirjoittaakin. Voisi sanoa että tapahtuma ei itsessään antanut paljoa. Sensijaan seura teki conista kivan, ja vaikka pari asiaa conissa tökki ja kovaa, niin positiiviset fiilikset jäivät päällimmäisiksi! Bussimatkat coniin ja takaisin sujuivat myös mukavasti, ja lattiamajoituksessakin nukkui hyvin, etenkin kun pääsi kaverin ilmapatjalle nukkumaan hhahah :'D

Lauantai -aamuna kipittelimme sitten kohti Musiikkitaloa, ja pääsimme matkalla mm. joidenkin innokkaiden turistien kuvakokoelmiin. Tapahtumapaikka puolestaan oli kokenut pienoisen uudelleenjärjestelyn viimevuoteen nähden. Osa uudistuksista toimi, osa ei ehkä niin hyvin, mutta ainakin vettä oli aina tarjolla kun sitä mieli teki. En jaksa ottaa kantaa muuhun järjestelypuoleen, sitä on pureskeltu jo niin monessa paikassa, ja toivon vain että järjestäjät ottavat palautteen ajatuksen kanssa vastaan, jotta ensivuonna vältyttäisiin turhalta epäselvyydeltä ja mielipahalta.

Ohjelmapuolelta sitten. Katselin ohjelmakarttaa etukäteen ihan innoissani, ja se ohjelma jota odotin ihan superisti eniten oli vähemmän yllättävästi AKB48 vs. AKB0048 -luento. Ja pettymään en joutunut! Luento kulki sujuvasti, ja oli ihanaa kuunnella itselle rakkaaksi muotoutuneesta aiheesta hommansa osaavan luennoijan kertomana. Pariin kertaan sain myös pidätellä poskelle pyrkivää kyyneltä videoklippien kohdalla, koska kaikki ne tunteet.. Myönnän vollottaneeni sarjaa katsoessanikin kerran, toisen, jos kolmannenkin.



Luennon jälkeen oli suuntana cossikisa joka oli.. no, ei oikeestaan ollut. Ihan eka ihmeellinen juttu oli se, miten porukalla oli pakonomainen mielihalu jonottaa, vaikka käytössä oli paikkaliput. Miksi ihmiset kaipaavat semmoiseen sillipurkkiseen tungokseen seisomaan, tätä ymmärrä en. Surullisinta hommassa oli se, että tämä odottelu kesti monilla varmasti tuplasti kauemmin kuin se itse kisa, joka oli ohi aikalailla silmänräpäyksessä. Kisasta ei varmaan kukaan saanut kummempia elämyksiä, se oli kuin leipä ilman päällisiä. Propsit kuitenkin viihdyttävälle juontajalle!

Lauantai-illan kohokohta oli ylivoimaisesti se kun pääsi syömään. Hesburgerin falafel-hampurilainen, voi sinä vakiintunut coniruokani, älä koskaan katoa listalta! Noin muuten ei tehty mitään ihmeempiä, iltabileisiinkään emme suunnanneet, joka kyllä oli sinänsä hyvä päätös että yöunet olivat vallan ruhtinaallisen mittaiset! Majoitukseen saapuessamme kävi muuten hauska asia, kun tiskillä oli töissä eräs vanha tuttuni, joka ei tunnistanut minua ennekuin luki nimeni paperista :'D Niin se cosplay vaan piilottaa henkilöllisyyden!


Alkoi naurattaa tuo "I mustn't cry" tuolla yläpuolella yhdistettynä tähän hampurilaisenkuvaan :'D

Sunnuntaina pakkasimme kimpsut ja kampsut, ja suuntasimme auringon paahtavassa porotuksessa conipaikkaa kohti. Päivän ensimmäisenä ohjelmana kävin suuntasin kohti luentoa Momususta Momokuroon - idolikulttuurin keskipitkä oppimäärä,  jonka alusta kului harmillisen pitkä aika tekniikkaongelmien kanssa kamppailuun, kun videot eivät suostuneet pyörimään kunnolla. Luennolta noin muuten ei jäänyt itselleni kovin paljoa uutta tietoa käteen, mutta näytettyjen musiikkivideoiden määrä korvasi tämän aika hyvin, niitä kun katsoo aina mielellään! On tosin sanottava että muutamaan otteeseen minua ihmetytti se, kuinka luennoitsijat lipsauttelivat vääriä nippelitietoja, ja katsomossa istunut tietäväinen henkilö korjaili niitä sitämukaa. Jos jotain ei varmaksi tiedä, niin sen kertominen faktana ei ole kovin suotavaa, vaikkei kyseessä nyt mikään maatakaatava asia olisikaan.

Toinen luento/paneeli/asia jonka katsomossa tuli istuttua oli Minä, isä, äiti ja hassu harrastukseni cosplay. Ohjelma oli ehdottomasti viihdyttävää settiä, ja yleisön osallistuminen oli ihailtavaa! Pidän tällaisista paneelipohjaisista ohjelmista, joissa yleisökin saa puheenvuoron, ja jopa innostuu ottamaan sen käyttöönsä. Etenkin tämän aiheen käsittelyyn erilaiset kokemukset ja näkökannat toivat lisää syvyyttä, ja tunnelma salissa oli tosi mukava! Oli hauska kuunnella kokemuksia sellaisista asioista joita en itse ole kokenut, kun olen kuitenkin aloittanut harrastuksen aika "vanhana". 

Viimeisenä ohjelmana suunta oli kohti Esityskisaa. Olen pitkälti samalla linjalla tuomarien kanssa sijoituksista, joskin olisin laittanut toisen ja kolmannen sijan saaneet toisinpäin. Emme jääneet paikalle esitysten jälkeen, joten skippasimme samalla sen juontajan impropätkän, jonka tosin päädyin sitten katsomaan jälkikäteen Youtubesta. Ihan jännä ratkaisu sinällään, kyseinen kaksikymmenminuuttinen olisi voinut mennä hyvinkin vaivaannuttavaksi, mutta onneksi juontajan improamiskyky ja heittäytyminen oli huippua.

En yleensä kamalasti shoppaile coneissa mutta ei tällaista söpöläistä voi vastustaa! ♥
Ja saatoin innostua piirtelemään sydämiä kuviin.

Jos pari sanaa sanoisin niistä cosseistakin.. Lauantai ei ollut cossillisesti kovin hieno päivä. Vaikkakin pidän Acchanin puvusta kovasti, olivat suurimmat haasteet maskeerauspuolella. Ihan eka juttu oli se, että huomasin lauantai-iltana unohtaneeni kosteusvoiteeni kotiin, ja ilman sitä ihoni on aikamoista hevonkakkaa. Tämän lisäksi huomasin aamulla ripsivärini olevan niin kuivunut, ettei sillä saanut kovinkaan kummoisia aikaan, joten päädyin käyttämään tekoripsiä.. jotka olivat jo itsessään aika kaameat, ja tämän lisäksi repsahtelivat irti huonon liiman vuoksi kokoajan. Tämänvuoksi näytin varsin pösilöltä koko päivän, jonka tajusin sataprosenttisesti vasta jälkikäteen. Eli kaikki jotka ottivat minusta kuvia lauantaina: anteeksi epäedustavasta naamasta. ^^' Allaolevat Acchan-kuvat otti Nezumi, kiitos! (Hitsikun on aina vaikeeta päättää millä nimellä tuttuja ihmisiä kutsuu internetissä! :'D )




Sunnuntain cossista ei ole sen kummempaa sanottavaa tai kuviakaan, mutta se oli mukava päällä ja hahmon cossaaminen oli kivaa. Cossi päällä tuli jokseenkin sellainen olo, että yksinkertaisuutensa ja yleisyytensä vuoksi se olisi ollut ehkä parempi ryhmän jäsenenä kuin yksinpukuiltavana, mutta toisaalta siihen sunnuntain perus koomafiilikseen sopiikin simppelimpi puku.

Täytyy vielä sanoa että Kuopiolaiset mummot ovat ihania! Lauantai-iltana lähdin käymään kaupassa mm. sen unohtuneen kosteusvoiteen vuoksi, ja eksyin sitten tapani mukaan matkalla aika komeasti, päätyen kipittelemään semmosen muutaman kilsan lenkin. :'D Matkan aikana tapasin muutamankin mukavan ihmisen, jotka olivat ihan ihastuneina siitä, miten kivoilta me cossikansa näytetään. Ensimmäinen kohtaaminen oli ehkä ihanin, kun sellainen vanhempi naisihminen haastatteli kovasti, ja ihan ihastuneena katseli pukua läheltä ja kaukaa ja pyysi pyörähtämään jne. Kyseli myöskin kovasti kaikesta pukuuni ja tapahtumaan liittyvästä, kehui tyylikkääksi, ja ihmetteli kovasti miksen ollut osallistunut kisaan. Hän oli kuulemma käynyt alueen lähistöllä jo kertaalleen ja höpötellyt muidenkin cossaajien kanssa tapahtuman sisällöstä ja siihen liittyvistä harrastuksista. Mikseivät kaikki ohikulkijat voisi olla yhtä kivoja ja positiivisia! ;u;



Seuraavaksi sitten Tracon. Toinen puku on jo ainakin puolittain päätetty, ja hahmo täälläkin kertaalleen mainittu, mutta varmaksi ei voi sanoa ennenkuin on valmista!