Vanhuus ei tule yksin

Conikauden loppu lähenee ja lähenee samaan tahtiin kuin Gaalakin, ja sekä stressiä että innostusta riittäisi vaikka kuinka jälleen. Olen kerran jos toisenkin ehtinyt miettiä sitä, että vähän päälle kuukauden päästä törrötän siellä Glorian lavalla, ekaa kertaa ikinä. Ei ehkä kuulosta niin suurelta asialta, mutta voin sanoa, että minulle se on sitä. Ihan eka kerta ikinä kun uskaltaudun sinne kaikkien silmäparien eteen pyörähtämään hermoillen. Minulla on itselläni ollut kaikenmaailman sosiaalisten tilanteiden pelot ja kaikenkirjavat jännitykset ja hermostuneisuudet kiusana turhankin kanssa, joten se että uskaltaudun sinne lavalle pyörähtämään kaikkien niiden silmäparien alle on ihan hieno juttu. Vaikeinta on se, etten oikein tiedä mitenpäin pitäisi olla, sillä vaikka hermostuttaa, olen myös ihan innoissani! Olen kuitenkin tuon matkailualan koulun kautta aikalailla tottunut olemaan pienemmän porukan edessä milloin pitämässä omalle ryhmälle esitelmää, ja kuten viimeviikolla, bussissa oppaana isommalle porukalle ulkomaalaisia seminaarivieraita, jossa olen huomannut että se esiintyminen on oikeastaan ihan kivaa.

Mutta se siitä pienestä avautumisesta, oli mulla muutakin intoiltavaa! Täytin tosiaan viimeviikon sunnuntaina (14.10) 22 vuotta, ja sain synttärilahjaksi jotain, mitä olen himoinnut jo kauan: kunnollisen kameran! ♥ Kyseessä on siis Nikonin D3100, joka näin pienen tutustumisen jälkeen tuntuu juuri sopivan helppokäyttöiseltä minunlaiselleni aloittevalle kuvailijalle. Ja harjoitus tekee mestarin, kuten sanotaan! Olemme kyllä mietiskelleet Sansin kanssa sitä, kumman pitäisi mennä käyttämään se kameran mukana tullut lahjakortti Nikon School -kurssille, sillä vaikka minä tulen kuvaamaan kameralla aika paljon, on hän se joka tulee napsimaan ne cosplaykuvat joissa minä eksyn sille linssin toiselle puolelle. :'D

Kamera ja kirja ♥

Tämän lisäksi sain tänään postissa ihania karvakasoja, jotka päättivät sitten saapua samana päivänä keskenään. Toinen noista on Gaalan cossiani varten, ja toinen on erääseen toiseen pukuun, joka saattaa tai ei saata olla jo varsin tutuksi käyneestä lähteestä aka Homestuckista. Täytyy takoa kun rauta on kuumaa, haters gonna hate. En kyllä tajua mikä into ihmisillä on niin hirveään dissaamiseen ja vihaamiseen, eikö olisi kivempaa vaan yrittää olla ihmisiksi ja olla vihaamatta jokaista omasta mielestään vääränväristä kivenmurikkaa. Mutta anyways, punainen on for homestuck purposes, valkoinen Gaalaan. Gaalan hahmoa en ole vielä paljastanut missään, joten tuossa on eka vinkki. Ihana 150cm pituinen valkoinen peruukki, joka tuottaa minulle jo nyt pienoisen kauhun siitä, tuleeko se olemaan sitten paikanpäällä vain jäätävä takkupallo :'D

Pitää kyllä hehkuttaa sitäkin, miten kunnon kamera ei tee meikittömästä naamasta sellaista punaläikkien valtamerta kuin tuo vanha pokkarini. Plus se oli tuskaa kun yritti esim. saada otettua jonkinmoista wippikuvaa tai peilikuvaa uudesta peruukista, ja sitä sai yrittää ehkä viisi tuntia ennenkun sai kunnollisen kuvan jossa se peruukki edes näkyi jotenkin. Liioittelu on alaani, kyllä, mutta simppelisti ilmaistuna nyt on bloggaus taas hieman helpompaa. 

Ihanan vääristävä kuvakulma, mutta ainakin peruukki näkyy.

Housut on liian mainstream

Mitään niin kovin suurta en muutaman pienen jutun ja suunnittelutyön lisäksi ole saanut cossien suhteen aikaiseksi, olen lähinnä raidannut UFFeja ja Kierrätyskeskuksia etsien materiaaleja. Nyt kun heitin vielä täydentävän tilauksen Kangastukun suuntaan, alkavat kankaat olla kivasti kasassa, ja kohtapuoliin saa alkaa se ihana ompeluosuus. Siis oikeasti ihana. Tiedän että moni cosplayharrastajakaan ei niin kamalasti välitä siitä ompeluhommasta, mutta itse koen sen kivaksi hommaksi, vaikka se toisinaan kirvoittaakin kyyneleitä, raivoa ja kirosanoja. :'D

Siipiä

Noniin, nyt pienen cosplaylagaamisen jälkeen voisin heitellä vähän jotain noista Aradian siivistä, kun niistä jonkinmoista wippimateriaa tuli räpsittyä. Tämä oli eka kerta kun tein mitään tämänkaltaista, joten tekotapani eivät ehkä ole ne ultimaattisen parhaat, mutta ainakin omasta mielestäni siivistä tuli silti varsin toimivat. Pahoittelen jo etukäteen sitä miten huono olen selittämään asioita, mutta ehkä tuosta jotain selvää saa kuvamateriaalin kanssa.

Aloitin homman tietysti tutkailemalla siivistä löytyviä kuvia, ja päädyin tekemään niistä hieman pienemmät kuin mitkä ne tuossa alkuperäisessä kuvassa ovat ihan käytännöllisyyden vuoksi. Pohjatyöksi selailin myöskin läpi monenmonta siipitutoriaalia ja cosplaykuvaa, jotta sain muodostettua jonkinmoisen ajatuksen siitä, mistä noita alan rakentelemaan.

Ensimmäiseksi taivuttelin nuo raamit 1,5 mm paksusta rautalangasta mallikuvaa välillä silmäillen. Jätin molempiin päihin ylimääräistä tautalankaa, jonka taitoin osoittamaan poispäin siivestä: kun molempien siipien ylimääräiset pätkät kiepsautti yhteen kiinnittyivät ne kätevästi yhteen, ja syntyi keskiosa josta ne voi kiinnittää selkäänsä. Itse siiven keskiosan sisäpuolelle laitoin vahvistukseksi samaista rautalankaa poikkisuunnassa, jotta siipi pysyisi muodossaan eikä pyrkisi vääntyilemään kaikenmaailman suppumutkille. Maalasin raamit akryylimaalilla, ja kietaisin noiden väliosien ympärille lätkäteippiä.

Seuraavana vaiheena oli se, jota en odottanut kovin innolla: päällyskankaan kiinnitys raameihin. Kuumaliimapyssy oli kuitenkin harvinaisen mukava kaveri, enkä oikeastaan edes kamalan pahasti feilaillut tässä vaiheessa, ainakaan noin itse siipien osalta, sormien tulikuumalla liimalla polttelu nyt lähinnä kuuluu asiaan ja niin edelleen. Kankaana käytin organzaa, sillä sen läpinäkyvyys ja hienoinen kimaltelu sopi mielestäni perhosmaisiin siipiin hyvin. 

Liimaaminen nyt ei ollut kovinkaan kummoista salatiedettä, lyhyesti sanottuna leikkelin kankaaseen lovia jotka ulottuivat reunasta tuohon raamin alkuun, laitoin liimaa rautalangan päälle, ja taitoin kankaan sen päälle. Työvaiheesta alla vähän pointless palikkagiffi, oli vaan pakko kokeilla sellaistenkin kanssa leikkimistä. :'D Tuon ekan liimailuvaiheen jälkeen kävin reunat vielä uudelleen läpi, leikellen kaikki ylimenevät kankaanreunat pois, ja lisäillen liimaa jotta kangas varmasti pysyisi paikallaan eikä lähtisi karkaamaan mistään.

Mitä kauemmin tuijotan tätä sitä enemmän se alkaa naurattaa

Liimausvaiheen jälkeen siivet saivat hautua omassa rauhassaan aika kauan, sillä en oikein päässyt lopputulokseen siitä, mistä nuo kuviot tekisin. Organza kun on yksi kenkku kangas lävitsepäästävyydessään, eli kaikenmoiset kangasvärit ja muut maalit olivat varsin poissuljettu vaihtoehto, sillä ne jättivät testipalaseen ehkä hailean aavistuksen väriä jälkeensä hulahtaessaan suoraan aluspaperille. Sen jälkeen kokeilin tehdä kuviot toisesta kerroksesta organzaa, mutta se ei oikein onnistunut, sillä kahden organzakerroksen yhteenliimaaminen ei vaan tahtonut toimia, samasta syystä kuin maalaaminenkaan.

Valmis siipipohja. Huomatkaa pieni kontaktimuovinpalanen, testasin sitä miten se tarttuu noihin.

Se ensimmäinen ja alkuperäinen suunnitelma käyttää punaista sellofaania kuvioihin puolestaan kaatui siihen, ettei tuota ihanaista materiaalia kävellyt vastaan oikeassa värissä ja fiksuun hintaan vaikka kuinka googlettelin ja raidasin askartelukauppoja. Lopulta tajusin värillisen kontaktimuovin olemassaolon, ja noudin sitä Hobbypointista toivoen parasta.

Piirsin siis ensin nuo siiven ääriviivat kontaktimuovin paperipuolelle, jonka jälkeen hahmottelin vapaalla kädellä sen sisäpuolelle ne kuviot jotka tahdoin siipeen. Feilasin tosin tässä kohdassa pienesti. En tajunnut että siipi oli piirtovaiheessa väärinpäin siihen nähden kummalla puolella kontaktimuovissa on liima, joten tuo ensimmäinen vedos sai sitten mennä toiseen siipeen --> se ei ole ihan kohdallaan kaikkialta kuten alemmasta kuvasta näkyy, mutta ei tuo nyt liikaa haittaa.

 
Se, miten nuo kiinnitin selkääni on jokseenkin vaikea selittää sanoin mutta yritetään. Paitani selkäpuolella oli siis reikä, jonka läpi pujotin tuohon siipien väliosaan kiinnitetyn rautalankalenkin. Lenkki meni rintsikoideni takaosan, sekä niihin ylemmäs virittämäni toisen samansuuntaisen luiskan alle, joten siivet oli helppo lipsauttaa päälle ja ottaa pois. Piirsin hahmottavan kuvan hhaha vasemmalla siis selkäpuoli. Tuon ylimääräisen liuskan funktio oli nostaa siipiä hieman ylemmäs, ja samalla pitää ne tiiviimmin kiinni selässäni, sillä vain yhdellä tukipisteellä ne olisivat killuneet edestakaisin ja ympäri. Tuo kiinnityssysteemin mietiskelyvaihe kyllä vei jonkinverran aikaa ja aivosoluja.

Toivon että tästä nyt sai jotakin irti, en ole itse mikään paras tutoriaalienväkertäjä. :'D Loppuun vielä keventävä kuva kaikkien siipikuvien jälkeen: lakkasin nuo sarvet satiininhimmeällä akryylilakalla, josta niihin tuli tuollainen mukavan hillitty kiilto.