2012/10/21

Vanhuus ei tule yksin

Conikauden loppu lähenee ja lähenee samaan tahtiin kuin Gaalakin, ja sekä stressiä että innostusta riittäisi vaikka kuinka jälleen. Olen kerran jos toisenkin ehtinyt miettiä sitä, että vähän päälle kuukauden päästä törrötän siellä Glorian lavalla, ekaa kertaa ikinä. Ei ehkä kuulosta niin suurelta asialta, mutta voin sanoa, että minulle se on sitä. Ihan eka kerta ikinä kun uskaltaudun sinne kaikkien silmäparien eteen pyörähtämään hermoillen. Minulla on itselläni ollut kaikenmaailman sosiaalisten tilanteiden pelot ja kaikenkirjavat jännitykset ja hermostuneisuudet kiusana turhankin kanssa, joten se että uskaltaudun sinne lavalle pyörähtämään kaikkien niiden silmäparien alle on ihan hieno juttu. Vaikeinta on se, etten oikein tiedä mitenpäin pitäisi olla, sillä vaikka hermostuttaa, olen myös ihan innoissani! Olen kuitenkin tuon matkailualan koulun kautta aikalailla tottunut olemaan pienemmän porukan edessä milloin pitämässä omalle ryhmälle esitelmää, ja kuten viimeviikolla, bussissa oppaana isommalle porukalle ulkomaalaisia seminaarivieraita, jossa olen huomannut että se esiintyminen on oikeastaan ihan kivaa.

Mutta se siitä pienestä avautumisesta, oli mulla muutakin intoiltavaa! Täytin tosiaan viimeviikon sunnuntaina (14.10) 22 vuotta, ja sain synttärilahjaksi jotain, mitä olen himoinnut jo kauan: kunnollisen kameran! Kyseessä on siis Nikonin D3100, joka näin pienen tutustumisen jälkeen tuntuu juuri sopivan helppokäyttöiseltä minunlaiselleni aloittevalle kuvailijalle. Ja harjoitus tekee mestarin, kuten sanotaan! Olemme kyllä mietiskelleet Sansin kanssa sitä, kumman pitäisi mennä käyttämään se kameran mukana tullut lahjakortti Nikon School -kurssille, sillä vaikka minä tulen kuvaamaan kameralla aika paljon, on hän se joka tulee napsimaan ne cosplaykuvat joissa minä eksyn sille linssin toiselle puolelle. :'D

Kamera ja kirja
Tämän lisäksi sain tänään postissa ihania karvakasoja, jotka päättivät sitten saapua samana päivänä keskenään. Toinen noista on Gaalan cossiani varten, ja toinen on erääseen toiseen pukuun, joka saattaa tai ei saata olla jo varsin tutuksi käyneestä lähteestä aka Homestuckista. Täytyy takoa kun rauta on kuumaa, haters gonna hate. En kyllä tajua mikä into ihmisillä on niin hirveään dissaamiseen ja vihaamiseen, eikö olisi kivempaa vaan yrittää olla ihmisiksi ja olla vihaamatta jokaista omasta mielestään vääränväristä kivenmurikkaa. Mutta anyways, punainen on for homestuck purposes, valkoinen Gaalaan. Gaalan hahmoa en ole vielä paljastanut missään, joten tuossa on eka vinkki. Ihana 150cm pituinen valkoinen peruukki, joka tuottaa minulle jo nyt pienoisen kauhun siitä, tuleeko se olemaan sitten paikanpäällä vain jäätävä takkupallo :'D

Pitää kyllä hehkuttaa sitäkin, miten kunnon kamera ei tee meikittömästä naamasta sellaista punaläikkien valtamerta kuin tuo vanha pokkarini. Plus se oli tuskaa kun yritti esim. saada otettua jonkinmoista wippikuvaa tai peilikuvaa uudesta peruukista, ja sitä sai yrittää ehkä viisi tuntia ennenkun sai kunnollisen kuvan jossa se peruukki edes näkyi jotenkin. Liioittelu on alaani, kyllä, mutta simppelisti ilmaistuna nyt on bloggaus taas hieman helpompaa. 


Ihanan vääristävä kuvakulma, mutta ainakin peruukki näkyy.
Housut on liian mainstream
Mitään niin kovin suurta en muutaman pienen jutun ja suunnittelutyön lisäksi ole saanut cossien suhteen aikaiseksi, olen lähinnä raidannut UFFeja ja Kierrätyskeskuksia etsien materiaaleja. Nyt kun heitin vielä täydentävän tilauksen Kangastukun suuntaan, alkavat kankaat olla kivasti kasassa, ja kohtapuoliin saa alkaa se ihana ompeluosuus. Siis oikeasti ihana. Tiedän että moni cosplayharrastajakaan ei niin kamalasti välitä siitä ompeluhommasta, mutta itse koen sen kivaksi hommaksi, vaikka se toisinaan kirvoittaakin kyyneleitä, raivoa ja kirosanoja. :'D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti