Näytetään tekstit, joissa on tunniste miitti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste miitti. Näytä kaikki tekstit

2011/05/22

Kukatonta kukankatselua

Tänään tuli käytyä Roihuvuoren Hanamissa, jossa oli PKSC:n (pääkaupunkiseudun cosplayharrastajat) miitti, joka kuitenkin fuusioitui J-rakun porukan kanssa. Kirsikankukat olivat kyllä suurimmaksi osaksi ehtineet jo heittää veivinsä, muutama hassu yksilö siellä puissa vielä sinnikkäästi killui, joten se kirsikankukkapointti oli vähän hukassa, mutta ainakin ilma oli suotuisa! Ihanan lämmintä, mutta pieni tuulenvire joka esti ihan totaalisen sulamisen, ja loppujenlopuksi sai minut jäätymään niin kivasti että oli pakko häippästä paikalta. Itse miittailu oli omalta osaltani aika pienimuotoista, sillä suurin osa paikallaolleista oli itselleni aikalailla tuntemattomia, ja päädyin taas suureksi osaksi istuskelemaan hiljaa paikallani kuin kivi.. : D Argh ujoilu, ärsytän itseäni.





Tai oikeastaan en ole niin ujo kuin miltä toisinaan vaikutan, olen vain taipuvainen miettimään aina kaikkea niin paljon että meinaa pää räjähtää, ja loppujenlopuksi päädyn siihen että ole hiljaa äläkä tee itsestäsi numeroa niin kukaan ei ärsyynny, tai pidä turhan outona. Olen tosiaan itse juuri se tyyppi, joka jää nakertelemaan negatiivisia asioita mitä minulle on sanottu ja hetkiä joina olen vähänkin mokannut ihan turhan pitkäksi aikaa, ja jonka pään sisällä pyörii kokoajan ajatuksia siitä, mitäköhän ihmiset ajattelevat minusta, puvustani tai siitä millainen yleensäkin olen. Se on oikeasti tosi ärsyttävää, kun toisinaan heittäydyn liikaakin lukemaan ihmisten äänensävyjä, ilmeitä ja elekieltä kun he puhuvat minulle tms, ja jään mietiskelemään, että kehtaanko änkeä ihmisten seuraan, vai pitävätkö he minua riesana/naureskelevat silloin kun en ole paikalla. Tähänkin väliin toki voi heittää sen koulukiusaus-faktan, joka on taas yksi ärsyttävä juttu menneisyydessä, enkä haluaisi vedota siihen missään yhteydessä, mutta se on vaan ikävästi jättänyt leimansa siihen millainen olen, ja kuinka vapaasti viitsin itseäni ilmaista. Liika mietiskely ja itsekritiikki on kyllä sellaisia asioita joista haluaisin eroon, mutta ne on vaan kasvanut niin kiinni luonteeseeni, että eroonpääseminen on aika mahdotonta.

Tästä taas johtuu sekin, että joskus en tunne oloani mukavaksi suuremmassa väkijoukossa, jos en tiedä kenen puoleen kääntyä milloinkin, etenkin jos joukkio koostuu lähinnä puolituntemattomista. Ei sillä, ettenkö viihtyisi ihmisten seurassa, olen vain taipuvainen miettimään liikaa, ja se tekee asiat vaikeammiksi kuin ne oikeasti edes ovat.

Avautumista hieman ehkä, mutta aina olo vähän kevenee kun saa purettua fiilikset minitekstiksi. Ja tekstiä kirjoittaessa huomasin että toiset ctrl- ja shiftnäppäimet eivät toimi ja a-kirjain toimii hyvin tahmeasti. Nähtävästi on hyvin kannattavaa kumota juomansa näppikselle. :,D

2011/02/19

Baccanoa ja pumppuhaulikoita

Eilen oli tosiaan miitti, joka loppujenlopuksi venyi hieman varsinaisen miittauspaikan ja ajan ulkopuolellekin. Täytyy kyllä sanoa että oli mahtavaa, naurettua tuli ihan kiitettävästi, selkeästi mukavin miiteistä tähän mennessä! Mahdollisesti tuohon hauskuuteen vaikutti mm. se, että tällä kertaa saimme oman tilan, eikä tarvinnut hengailla Hapen aulassa. Olen vähän ärsyyntynyt itseeni kyllä siitä, miten taas onnistuin olemaan niin hiljaa, tuttujen seurassa olen toisinaan ärsyttävänkin puhelias ja hyper, sitä kuvaa vaan ei miiteissä kamalan helpolla musta saa. :'D "Jatkot" oli myös kiva juttu, pokemon snap aiheutti ehkä naurunpyrskähdyksen jos toisenkin, ja aina on hauskaa päästä stalkkaamaan toisen koti. Mutta hei se.talo. oikeasti ihan törkeän hieno ja sokkeloinen kerrostalo, photoshoottaus siellä ei kuulostaisi yhtään pahalta. Mutta kahden viikon päästä taas uudelleen miitailemaan! Josko sitä saisi jonkun puvunkin sinne valmiiksi, yritän kovasti.

Noin aihepiirien puolesta olin miitissä taas välillä vähän pihalla mm. sen vuoksi että katsomani animen määrä on ärsyttävän rajoittunut koska olen ollut keskittymiskyvytön, mutta yksi nimi sai kyllä korvani värähtämään heti: Baccano! Siinä on sarja jonka hämmentävyys ja hienous ei vaan pukeudu sanoiksi, tämä lukeutuu omien lempisarjojeni kärkeen. Baccano on sarjana jotenkin virkistävällä tavalla erilainen, ja tavallaan sekava, ei pahalla, vaan kiinnostavalla tavalla. Sarjan katsomisen alussa ehkä saattoi välillä vilahtaa päässä että "mitä tässä oikein tapahtuu", eikä kärryillä meinannut pysyä, mutta sarjan edetessä kaikki alkoi selkiintyä, ainakin hieman. Sain kyllä miitissä innostuksen katsoa Baccanon heti uudestaan, ja uusi katsomiskerta ehkä taas vähän avaa asioita lisää.

Häiritsee ikuisesti tuo "Issac"


Baccano-cosplayryhmä olisi kyllä ältsin hieno juttu, vaikken ihan heti keksi että kenen hahmoista saappaisiin tahtoisin itse pompata. Houkuttavin itselleni(kin) on ihanan sekopääpirteän varaspariskunnan (melkeen kirjotin 'varispariskunnan') Isaacin ja Mirian hameisempi osapuoli, mutta ilman Isaacia ei mistään tulisi mitään. En ole toki kertaa jos toistakin vihjaillut että tuo miehisempi puoliskoni voisi olla ihku ja täyttää sen roolin, mutta ei nämä minun cosplaycosplay! -tyrkytykset taida mennä edes harkintaan. :D

2010/12/11

Vinoja saumoja ja sushia.

Edellinen merkintä oli tosiaan kirjoitettu ties milloin, viime kuun puolella, mutta jotenkin se vaan jäi lojumaan luonnoksena, enkä tajunnut julkaista sitä, hölmö minä.

Otsikkoon viitaten, ompelukoneeni alkaa vähän köhiä vanhuuttaan (ja halpuuttaan), ja vetelee välillä saumoja vähän oman mielensä mukaan kikkuralle, joka ei kamalasti naurata parimetristä hameenhelman päärmettä ommellessa ja urakan lopuksi huomatessa että ahah siellä se on nätisti kikkuralla. Sitten purkamaan ja kokeilemaan uudelleen, ja taas sama juttu, jolloin loppujenlopuksi ei auta muuta kuin kääntää ommellus toisinpäin, joka on paljon epäkäytännöllisempää ja ärsyttävämpää. Toisinaan sitten tulee hienoa ja suoraa, vailla mitään metkuja. Myöskään nuppineulat eivät aina maistuisi, joka aiheuttaa sitten mukavan hidastuksen ompeluun kun saa sen pari senttiä ommeltua, jonka jälkeen pitää aina olla nyppäämässä seuraava nuppineula irti. Ilman nuppineuloja ompeleminen tun tuntuu kuitenkin hieman liian hazardilta. Eikä nuo ole edes ainoat temput mitä rakkahin tikintökkijä harrastaa. Joulupukki voisi vähän sponsoroida uuden ompelukoneen suhteen.

Hypäten cosplayn ulkopuolelle, käytiin jonkin aikaa sitten Vantaan Jumboon avatussa Hanko Sushi -ravintolassa syömässä. Oli ihan mukava, vaikka pieni paikka, jonka vuoksi pöydätkin sijaitsivat kauppakeskuksen käytävän puolella. Ruoka oli kyllä nam, etenkin kappamaki (kurkkumaki) maistui oikein hyvin. Annos oli sushiksi varsin edullinen, 6 makia, 6 nigiriä, tee, ja misokeitto yhteensä yhdeksän euroa, mutta kyseessä olikin kai jonkinlainen avajaistarjous.

Kuvan ottamisen aikaan allekirjoittanut oli jo ahmaissut osan annoksesta.

Tänään olisikin taas miitin paikka, pikkujoulujen merkeissä! :) Harmittaa kyllä vähän, kun en nyt saanut cossiani valmiiksi niin, että olisin sen voinut laittaa päälleni, mutta on tässä miittien välissä ollut vaikka mitä hygieniapassin suorittamisia ynnä muita tekemisiä, jotka ovat vähä syöneet aikaa. Enkä tahdo alkaa kiirehtimään cossin kanssa jos ei ole ihan pakko, mielummin tekee rauhassa hyvää kuin kiireellä jotain aivan muuta. Peruukin ja tonttulakin voisi kuitenkin vetäistä päälle ettei liian "normaaliksi" jäisi olo. :D

2010/11/24

Put me in your web, spidey!

Tämä bloggaaminen tuntuu jotenkin vaikealta, kun en ole päässyt tähän täysin vielä sisälle, enkä ole uskaltanut tätä missään vielä edes linkitellä ja mainostella, jotta saisin "rauhassa harjoitella" tai jotain, hhahah. :D Oma kirjoitustyyli ja kaikki muut olennaiset seikat tuntuvat vaan jotenkin niin hassuilta leväytettäväksi jonkun toisen nenän eteen. Ehkä tämä postaustahti tästä lähtee pikkuhiljaa nousuunpäin.

Näin alkuihmettelyn jälkeen voisin siirtyä sellaiseen asiaan mikä on itseäni mietityttänyt, aika aloitteleva harrastaja kun cosplayn suhteen olen. Nimittäin se verkostoutuminen toisten harrastajien kanssa. Toisinaan tuntuu että Suomen cosplayskenessä aika suuri osa tuntee tai tietää toisensa, ja itse en tunne oikein ketään, kun omasta kaveripiiristäkään ei pahemmin cosplayaajia löydy. Tässä tapauksessa ainakin itselleni jonkinmoiseksi pelastukseksi ja toivonkipinäksi onkin nyt päässyt muodostumaan Pääkaupunkiseudun cosplayharrastajien miitit, joissa pääsee tapaamaan muita lähiseudun harrastajia ja verkostoitumaan, sekä keskustelemaan cosplayaiheisista asioista. (Ja syömään herkkuja mitä kuka milloinkin on leiponut ;D) Tähän mennessä miittejä on ollut vasta kaksi, mutta pikkujoulumiittiä odotellessa!
Pienen jännityksen ja ujoiluni vuoksi olin ensimmäisellä, sekä hieman toisellakin, kerralla hieman hermostunut ja kökötin hiljaa paikallani kuunnellen ja hihitellen vain muiden juttuja. Olen hyvin nolostunut siitä miten toisinaan änkytän ja puhun liian nopeasti kun pitäisi puhua isommalle määrälle ihmisiä, kun he päät enemmän tai vähemmän kääntyneinä suuntaani kuuntelevat. Pyydän anteeksi, jos jännittämiseni on saanut minut vaikuttamaan epäkohteliaalta. Mutta kaikessahan se alku on vähän jännä, ja uusiin ihmisiin tutustuminen vaatii aikansa. Kaikki kuitenkin ovat hyvin mukavan oloisia, ja ilmapiiri on kiva, joten periaatteessahan syytä jännittämiseen ei olisi. :)



Osana jännittämiseen voisin heittää taas sen, etten ole cosplayta kamalan kauaa harrastanut, ja siitä johtuu toisinaan esillepomppaava ajatus siitä, että olen vähän n00b enkä tiedä mistään mitään, kun taas toiset ovat tehneet jo kasan hienoja pukuja. Tämä ajatustapa tosin on aika no-no, kaikkihan joskus ovat aloittaneet jne, mutta kokeneempien ja osaksi jo toisensa tietävien cossaajien joukossa tulee välillä väistämättäkin sellainen olo että olen auttamatta muita huonompi nyyppä.
Olen anikissakin aika hiljainen, johtuen syystä x tai y, tai vain siitä, että usein olen kokenut sen isoksi ja pelottavaksi paikaksi jossa joku saattaa puraista peukalosta jos kirjoitan jotain höpsöä.

Verkostoitumiseen palatakseni, yksi ehdottoman hienoista ideoista on cosplay.fi. Olisi hienoa jos olisi tuollainen kunnollinen paikka jossa suomalaiset cosplayharrastajat voisivat kerääntyä höpisemään, iloitsemaan ja ragettamaan cosplayn ihanuutta ja kamaluutta, ja jakaa vinkkejä ja linkkejä yhteiseen harrastukseen liittyen. Suomalaiset harrastajat kun ovat levittäytyneet vähän ympäri internettiä, anikista löytyy keskustelua, deviantARTissa ja cosplay.comissa on kuvia jne. On varsin vaikea löytää havumaamme kanssaharrastajia jos ei harrasta totaalista stalkkaamista ja salapoliisityötä, joten kaikkien eri toimintojen tuominen yhden katon (tai nettiosoitteen) alle helpottaisi elämää taas hieman, ja auttaisi yhtenäistämään suomen skeneä. Olinkin sunnuntaina stalkkailemassa irkkikokousta asiaan liittyen, ja näyttää siltä että cosplay.fi on askel askeleelta lähempänä toteutumista, iso hurraahuuto ja kiitokset niille joille kiitokset kuuluvat!