Frosticon

Aloitetaan vaikka lyhyesti ja ytimekkäästi toteamalla, ettei cosplaysuunnitelmat päässeet ihan toteutumaan tämän conin osuudelta. Tämänhetkinen stressin määrä normielämässäni laittoi vähän suunnitelmia uusiksi, kun jaksaminen ei vaan yksinkertaisesti antanut periksi jotta olisin saanut kaiken valmiiksi. Koko viikonloppu tuli siis vietettyä sama cossi päällä, joka oli kyllä sinänsä ihan kivaa. Valmiiksi saamani puku on siis AKB0048-sarjan Nagisa. Täytyy myöntää että ensimmäistä ja toivottavasti viimeistä kertaa ikinä jouduin väkertämään tähän pukuun liikaa juttuja vielä hotellihuoneessa, ja se sisältää enemmän kuumaliimaa ja kyyneleitä kuin laki sallii, mutta olen proud as hell siitä, että sain sen sentään valmiiksi! Jos tätä uusiksi vielä käytän, niin tulen tosin korjailemaan muutamaa pikkujuttua joissa hieman kiireessä oikaisin. Mariakin jäi itseasiassa vain kenkiä + valkoisia sukkia vaille, joten katsotaan josko tästä saataisiin jonkinlaista kuvatodistetta aikaiseksi lähiaikoina.

Lauantai-aamu, ja unohtuneet olkakoristukset.

 Mutta siihen tapahtumaan. Viimevuoden tapaan tämäkin frosti oli selkeästi pelkistetympi ja aloittelijaystävällisempi versio kesän tapahtumasta, jolla oli plussat ja miinuksensa. Omasta näkökulmastani pieni miinus tuli mielenkiintoisen ohjelman vähyydestä, ja siitä että sitten kun mielenkiintoista ohjelmaa sattui olemaan, oli se kaikki kasassa pinossa ja päällekkäin. Kivaa ohjelmaa kuitenkin tuli käytyä katsomassa. Ensimmäisenä ohjelmana kävimme katsomassa lauantai-aamuisen Poria, tissejä, robotteja ja vähän eeppistä – miksi, miksi ei? -luennon, koska Gurren Lagann -ohjelmaa, tottakai katsomaan! Ohjelman viihdyttävintä puolta oli se sarjan syväluotaaminen,  ja keskustelu jota käytiin yleisön ja luennoitsijan välillä. Paras juttu oli ehkä se, että raahasin mukanani seuralaiseni, joka oli katsonut vain pari jaksoa sarjasta ja jättänyt sen siihen koska ei muka tarpeeksi mielenkiintoista. Vaan nytpä on mokoma katsonut sarjan kokonaisuudessaan. :3

All my feels ;-------;

Seuraava ohjelma jonka katsoin, oli geneerisesti nimetty Cosplay ja itsetunto, jonka sisältö ei sitten ollutkaan ihan sitä samanlaista tavaraa mitä yleensä. Ensimmäinen maininnan arvoinen asia on se, että tekstin esitystapa oli wordpad. Sinänsä tällä ei ehkä sisällöllisesti ole merkitystä, mutta ohjelman mielekkyyteen ainakin omalla kohdallani vaikuttaa suuresti myös se visuaalisuus, ja kuinka asiat on  esitetty ja kirjoitettu nähtäville. Sisällöllisesti luento sisälsi hieman poikkeavampaa settiä verrattuna siihen ulkonäköpainotteiseen itsetuntopuoleen, johon tämäntapaisessa ohjelmassa usein keskitytään. Tällä kertaa paino laitettiin suuresti myös siihen rahapuoleen, ja siihen kuinka sekin vaikuttaa suuresti itsetuntoon mm. sen suhteen millaisia kankaita on varaa ostaa cossejaan varten, mihin coneihin on varaa lähteä, mihin ryhmiin voi osallistua jne. joka oli ihan raikastava näkökulma tähän jo monesta suunnasta puituun aiheeseen. Asiasisältöä olisi voinut tosin olla hieman enemmän, sillä luento jäi hieman nysänlaiseksi.

Näiden kahden ohjelman lisäksi käytiin katsomassa tietysti se cosplaykisa, josta en nyt keksi kamalan paljoa sanottavaa. Hienoja pukuja oltiin taas löydetty mukaan, ja kisaformaatin aloittelijaystävällisyys lämmitti mieltä. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa ottaa kuvia kaikista kisaajista. Kuvien joukosta löytyy enemmän ja vähemmän onnistuneita otoksia, kuten saattaa arvata kun en tuollaisessa tilassa ole koskaan ennen kuvaamista harrastanut, ja kuvaajana muutenkin varsin raakile, mutta suunta aina ylöspäin!

Kisan jälkeen suuntasimme hetkeksi seuraamaan Merimieskauluksia, kumipukuja ja hassuja hattuja -luentoa, joka oli viihdyttävää ohjelmaa asiansa osaavilta ohjelmanpitäjiltä, unohtamatta tietenkään sitä visuaalista puolta. Luennolta piti tosin lähteä kesken pois, sillä Iltabileiden aloittavat tanssiesitykset olivat asia, joita en halunnut jättää väliin! Rakastan tanssimista, ja kun itsellä ei tähän harrastukseen ole kovin hyviä "virallisia" mahdollisuuksia (as in muunlaisia kuin yksin kotona heiluminen + kuntosalin tanssilliset tunnit), fanitan sitten sitäkin suuremmalla innolla. Ja Chotto!Chocolate sekä Operaatio Fredrik todella osaavat hommansa, ja etenkin ensimmäisenä mainitun ihanat biisivalinnat tuppaavat laittamaan omankin tanssijalkani vipattamaan. ♥ Tanssiesitysten jälkeen emme oikeastaan viipyneet paikalla kovinkaan kauaa, kävimme vain syömässä vähän kakkua kahvilassa, ja suuntasimme kohti hotellia, jonka aulabaarissa istuskelimme hetken.

Majoituimme tällä kertaa tosiaan Scandicissa, joka taitaa kyllä voittaa tähänmennessä testatut hotellivaihtoehtonsa Lahdessa. Omppuhotelli on kyllä kiva, mutta kyllä ne täydet hotellipalvelut voittavat aamupaloineen, saunoineen sekä ihan jo sillä, että huoneesta löytyy silitysmahdollisuus, jota cossaajana osaa arvostaa ihan uudella tavalla. Hotelli oli kyllä aikalailla täynnä desuttajia, ja sisäänkirjautuessammekin vastaanottovirkailija höpötteli toiselle asiakkaalle siitä, miten koko hotelli on täynnä kun paikkakunnalla on viikonloppuna "semmoinen animetapahtuma". :'D

Sunnuntaina ohjelmissa ravaaminen jäi aika vähäiseksi, kun tuntui että sitä mielenkiintoista materiaalia ei oikein itselle löytynyt, ja ne kiinnostavat jutut (Pandora Hearts -luento, lavakammoa karkuun, esiintymistaitopaja, cosplay workshop-asia) olivat päällekkäin. Noista vaihtoehdoista voittajaksi suoriutui sitten se Cosplay Workshop - luento/ideariihi/entiedämiksisitänytkutsuisi. Mielenkiinto kyseistä viikonloppua kohtaan roihuaa kyllä aika hyvin, koska esim. esiintymistaitoharjoitukset, kaavat omien mittojen mukaan, proppi-opastus ja kaikki muut hienot ideat mitä esitettiin, voi kyllä kiitos. *u*

Sunnuntaina oli hyvin aikaa myös ottaa muutamat kuvat puvusta. Olen kyllä älyttömän ilahtunut ja yllättynyt siitä miten paljon positiivista palautetta olen saanut puvusta näin jälkikäteen. Jokainen positiivinen kommentti noin yleensäkin saa minut niin iloiseksi että about pompin tuolillani hämmentyneenä. (*´∀`*) Sama juttu myös uusien lukijoiden kohdalla, iloitsen sitä että raapusteluni jaksavat kiinnostaa, enemmän tai vähemmän, fine either way!

Siinä kai se. Näillä näkymin cosplayhommat saavat olla pienellä katkolla nyt, sillä kankaiden olinpaikka on tällä hetkellä kiinniteipattu pahvilaatikko, ja ompelukone saa odotella koppansa alla. Eli toisinsanoen muutto olisi edessä nyt tulevana viikonloppuna. Odotan innolla muunmuassa sitä hyvän kokoista parveketta, jolla maalaamishommat, liimailu ja propinveistelyt sujuvat ehkä vähemmällä tuskalla ja tukehtumisella, ja vihdoin saan jopa pöydän jolla askarrella! Olen löytänyt tässä välissä myös yhden "pakko tehdä" -hahmon jonka kanssa tähtään todennäköisesti kesän Desuun. Siitä kuitenkin lisää sitten kun saan aloitettua tekemisen. Siihen asti siis!

Näytän keskisormea lattialle? :'D

PS. Pyydän anteeksi jos postaus on vähän sekavanlainen, väsyttää kohtalaisesti, mutta tahdon tämän nyt ulos ennen kuin tapahtumasta on kulunut kuukausi.

Wippileikkejä ja frostisuunnitelmia

Hiphei ja uusi vuosi! Useat muut ovat vuodenvaihteen tuntumassa tehneet noita katsauksia omaan cosplayhistoriaansa, mutta minä en nyt hyppää kelkkaan muutamastakin syystä. Ensinnäkin puhtaasti siksi, että itse olen kuitenkin senverran tuore tapaus, ettei niitä vuosia ja pukuja ole kertynyt vielä ihan viittäsataa. Toisena syynä taas ihan simppelisti se, että kaikista puvuistani ei ole edes kuvamateriaalia. Toivottavasti tänä vuonna pääsisin korjaamaan tämän puutteen, ja kuvailemaan myös noita pukuja joista ei kuvia löydy vielä.

Mutta paluu tähän vuoteen. Frostin cossit on nyt aika pitkälti päätetty, ja tekeminenkin jo aika hyvällä mallilla. En ole vielä varma siitä mille päivälle mikäkin nyt tulee, mutta seuraavanlaista on yleisestikin suunnitteilla tapahtumaan.

Maria Akizuki (Shin sekai yori)

Tämä on se puku jonka kanssa olen saanut jotain aikaiseksi, ja tällä hetkellä suurempi osa puvusta on tehty kuin tekemättä, eli suht hyvin valmistuu! Tässä puvussa on tähän mennessä tullut muutama pieni mutka matkaan vaikka tekemisprosessi on ollut aika yksinkertainen. Ensinnäkin tuo hamekangas. Voi kettujen kuningas kun tuota oli vaikeaa löytää. Kun tosiaan natseilen itse aika pitkälle sen kankaan värin ja sävyvivahteiden kanssa, on kankaiden löytäminen aina haaste, mutta tämä oli taas ihan omaa luokkaansa. Onneksi Helsingin keskustan Eurokangas ja sen verhokangasosasto sitten pelasti.

Toinen mietiskelyä aiheuttanut asia on tuo kaulus ja sen värillinen osio. Kun eihän kimonoissa tms. yleensä ole mitään tuollaisia reunuksia, vaan aluskaapu joka näkyy vain kaula-aukon kohdalta. Animessa tuo onkin laitettu juuri sillä "oikealla" tavalla, mutta tuo reffikuva jaksaa hämmentää. Teen tuon kuitenkin sillä perinteisemmällä tavalla, tosin irtokauluksella, sillä vaatekerrosten määrä on jo valmiiksi ihan tarpeeksi suuri.

Ja tämän verran olen saanut tehtyä tähän mennessä. Jättäkää langanpätkät huomiotta, en voinut päättää paidan helman pituutta ennenkun olin tehnyt hameen valmiiksi, joten siksakkaukset puuttuvat vielä. Ja tuo ihmemyttyrä vyötäröllä ei ole se lopullinen vyöviritelmä, vaan vyötärölle sitaistu kankaankappale ihan vain hahmotuksen auttamiseen. Harrastan aika paljon tätä että testailen keskeneräistä pukukokonaisuutta päälle ja otan kuvia jotta hahmotan esim. mittasuhteita ja muuta hassua paremmin. Ja tässä prosessissa tökin itseäni nuppineuloilla viiden vuoden edestä.  

Ei, en leiki kuollutta, peilikuva kääntää luonnollisesti kaulukset väärinpäin. :'D

 Ja kuten kuvasta näkyy, puuttuu suurin osa jutuista tuosta paidasta. Vielä on tehtävä siihen tuo kaulusjuttu, kanttaukset, sekä etuosan läpyskät + "jatkopalat". Sen lisäksi on tehtävä tuo violetti vyö/obi -asia, sekä kengät, jotka toteutan varmaan simppelisti yhdistelmällä ballerinat + valkoiset melkeinpolvisukat.

Toinen puku ei ole oikeastaan päässyt vielä alkuun peruukkia enempää, sillä olen veivannut eri asuvaihtoehtoja edestakaisin niin paljon etten taida olla vieläkään ihan varma. Mutta hahmo on siis Nagisa Motomiya sarjasta AKB0048. Nyt kun AKB0048 Next Stage alkoi, ovat fiilssini sarjaa kohtaan jossain ihan kuussa asti. Eipä sillä että ne olisivat sieltä koskaan laskeneetkaan. ♥

      
 Niin paljon sinistä.. Olen itse ollut aina enemmän sellaisissa lämpimissä sävyissä viihtyvää sorttia, joten katsotaan sitten millaiset fiilikset on kun päällä on lähes pelkkää sinistä. :'D Mutta puku on ihana, ja minulta löytyy tuohon liiviin jo todennäköisesti kankaat, kultanauhat, ja modattavissa oleva kauluspaita, joten hankintalistakaan ei ole ihan toivottoman pitkä! Ja ihana Nagisa, pakko cossata. Unelmissani siintää jo kunnon AKB0048 -ryhmä, mutta tulevaisuus näyttää, kun en ole itse kovin hyvä näissä ryhmänhaalinta -hommissa. Ja sitten saisin pyöriä sen ongelman kanssa että uguu liikaa ihania hahmoja. :'D

Ja tosiaan, valmiina cossin toteutumista odottelemassa on myös peruukki. Sen oikea väri + tuuheus näkyy kuvasta about yhtä hyvin kuin miten laadukkaan tarkentumaton kuva on, mutta aina ei voi voittaa. Olen vähän mietiskellyt peruukin valmiista tuuheudesta huolimatta josko ompelisin tuonne alareunaan vielä vähän lisäkuitua jotta latvapuolen vaikutelmasta tulisi enemmän tuollainen rikotun suorahko tämänhetkisen pyöreyden sijaan, ja siitä saisi pikkaisen lisäpituutta samalla.

Ja jälleen kerran testiriepu rusettina.

Tämä on myös taas niitä tapauksia jotka ovat saaneet minut kuolaamaan niitä piilolinssejä, voi miksi piilolinssisovitusten yms pitää olla niin arvokasta  tavaraa opiskelijabudjettiin.. Tahdon siellä sovituksessa käydä kuitenkin vaikken laseja normaalisti tarvitsekaan, sillä en tahdo myöskään vauhdittaa näönmenoa tunkemalla silmiini muovinkappaleita jotka eivät sinne sitten sovikaan. Vaikka sitä sanotaankin että hyvin harvoille ne pehmeät linssit eivät käy jne jne, mutta se on sitten turhaa itkeä jos sattuukin olemaan se onneton yksilö jolle ne eivät sovi, ja silmä sanoo poks kun ne sinne survoo, tai jos ne onnistuu laittamaan jollain tavalla väärin. Näköaisti on kuitenkin suht tärkeä ainakin itselleni, joten tahdon pitää siitä parempaa kuin huonoa huolta.

Varavaihtoehtona on tietysti vielä se Roxyn violetti mekko, jonka todennäköisesti pakkaan mukaan jokatapauksessa, niin voi sitten vaihtaa pukua vaikka kesken päivän jos siltä tuntuu. Mutta näillä puvuilla mennään ainakin näin alustavasti!

Jouluterveiset

Kaipa minäkin toivottelen teille kaikille lukijoille sekä muille tänne eksyneille:
Oikein hyvää ja ihanaa joulua! ♥

Kaupanpäälle vielä pari huonolaatuista web-kamera -räpsäisyä, kun eilen sattui olemaan vähän tylsää. :'D

Mitä tehdään maailmanlopun jälkeen

Tulin luvanneeksi viime postauksen lopussa valottaa vähän noita ensi vuoden suunnitelmia. Tai no ei niinkään suunnitelmia, vaan lähinnä ideoita siitä mitä voisi kuulua ensivuoden cossilistalle. Todennäköisesti unohdin joitain hahmoja tästä listasta, niitä tulee lisää, tippuu listalta, ja ne vaihtuvat tasaiseen tahtiin, mutta tällä hetkellä nämä alla olevat puvut tuntuvat inspaavilta ensivuotta silmälläpitäen.

Hahmoihin siis!

Marika Kato (Mouretsu Pirates/Bodacious Space Pirates)

Minihamemerirosvot onnistuivat koukuttamaan jo aika alkumetreillä koska hei, merirosvoja ja avaruus yhdistettynä! Marika hahmona puolestaan onnistui herättämään cosplayhengen ihan jo tuon puvun puolesta! Ihana ihana kerrospukeutuminen ja mukavia pieniä yksityiskohtia joita sormeni suorastaan syyhyävät päästä tekemään + pääsisin vihdoin tekemään tuota proppipuoltakin miekan muodossa. Puvussa on tosin se juttu, että en erityisesti innostu sen päälle pukemisesta keskellä kesää, joten tapahtuman pitäisi sijoittua akselille syksy - talvi. Olin jo suunnittelemassa tätä Frostiin, mutta sitten tapahtui asia nimeltä oho rahat ei taidakaan riittää, joten projekti siirtyi hieman eteenpäin. Jospa sitten syksymmällä!

Nagisa Motomiya (AKB0048), kuvassa oikealla

No kun katsoin sen animen aika äskettäin loppuun ja ihastuin totaalisesti. Pitää kyllä sanoa että aloin katsomaan sarjaa lähinnä niillä ennakko-odotuksilla että jee, musiikkia, tanssia ja söpöjä tyttöjä, mutta se osoittikin olevansa paljon muutakin. Ainakin kyynelkanavat avautuivat muutamaan otteeseen ja cosplaykansio kasvoi kivasti, voi miksi niin monta söpöä asua! Nagisa on hahmona sieltä lempparipäästä, ja jotenkin pystyn niin samaistumaan tämän epävarmuuteen itseensä, ja siihen kuinka hän päättää kuitenkin voittaa itsensä ja tavoitella unelmiaan. Cosplay-inspis kertaantuu myös siitä, että minulta löytyisi tälle jo suhtkoht sopiva peruukki, eli tarvitse alkaa turhaan tilailemaan uusia. Siis sikälimikäli pääsen yli tästä liiallisesta perfektionismifiiliksestä sen suhteen että sävy on hieman liian persikkainen eikä tarpeeksi pinkki ja pituus on ehkä pari senttiä liian vähäinen. Tällä hetkellä into hahmoon on kuitenkin senverran kova, että Frosti tuntuu hiukkasen houkuttelevalta paikalta.

Maria Akizuki (Shin Sekai Yori / From the New World)

Toinen aika uusi tuttavuus, aloin katsomaan tätäkin aika äskettäin ja nyt saa sitten odotella viikottaisia uusia jaksoja. Tuntuu kyllä hassulta kun kerrankin seuraan muutamaakin juuri tällä hetkellä tulevaa animea, sillä usein olen aikalailla sitä jälkijunassa tulevaa porukkaa tässä asiassa. Mutta takaisin hahmoon palatakseni voin todeta että tämä oli niitä tapauksia joka tarvitsi vain nähdä ekan kerran, ja ihastus syntyi. Niin söpö hahmodesign, ja hahmon luonnekin osui juuri oikeaan jotta ihastus piti ensimetrejä pidemmälle. Tämänkin voisin periaatteessa tehdä Frostbiteen, sillä peruukki löytyy jo valmiiksi kätköistä.

Shiro (Deadman Wonderland)

Saako sanoa jälleen että ihana hahmo. Shiro on oma lempparini Deadman Wonderlandista jos sen saattoi arvata, ja into pukua kohtaan on iso. Tätä on vaan tähän asti jarrutellut esim. nuo silmät, eli aika oleellisessa roolissa olevat piilolinssit, sekä se, että tuo puku on tulee olemaan aika armoton makkarankuori, eikä sen tekeminen ole siis itseäni inspannut ennen kun kroppa on paremmassa muodossa. Ensi kesänä tämän kuitenkin toteutan, eli Desuconissa olisi luvassa sarjasta ryhmää. Meitä on tällä hetkellä kasassa vasta muutama, joten mukaan mahtuu vielä jos jotakuta kiinnostaa. :3

Chane (Baccano!) eli etualan mustamekkoinen hahmo.

Koska sarja on ehkä paras. Chane hahmona puolestaan sopii omaan hiljaiseen puoleeni kuin nyrkki silmään jos näin brutaalia ilmaisua käytetään. Tästäkin olisi luvassa ryhmää, tälläkertaa PC:n porukalla, vaikkakin ajankohta on vielä auki. Odotan kyllä innolla, sillä iso Baccano!ryhmä olisi ehkä eeppisintä ikinä.

Alice (Pandora Hearts)

 Myönnän, etten ole vielä katsonut sarjaa kymmentä jaksoa pidemmälle, mutta kaiken sen perusteella mitä olen tähän mennessä katsonut voin sanoa että ihastus on syntynyt. Alice on hahmona niin ihanan moniulotteinen, ja samaistun tähän joissain asioissa liiankin paljon. Lisäksi nuo hänen muutkin asunsa tuon ylläolevan lisäksi ovat aivan ihania sen verran kuin olen niihin törmännyt täällä internetin ihmemaassa pyöriessäni, tiedä sitten mitkä niistä ovat fanarttia ja mitkä canon.

Aerith (Final Fantasy Dissidia)

 Vaikka en ole pelannut Dissidiaa, olen aivan ihastunut tuohon pukuun. Ja lukemani perusteella Aerithin rooli pelissä on lähinnä supportive (..=tukeva? nyt ei suomi taas toimi), joten en missaa mitään hahmon kannalta tärkeää siinä etten ole peliä pelannut. Tavoitteissa on toki päästä tätäkin pelaamaan, mutta kun laite puuttuu niin huono pelata. Aerith on kuitenkin yleisesti hahmona ihana, ja koska suunnitelmissa on muutenkin tilata uusi peruukki sen vanhan puvun kaveriksi, voisin väsätä myös tämän toisen asun.

Shiemi (Ao no Excorcist)

Lempparihahmo sarjasta, ihana hahmo, ihana puku. Lyhykäisyydessään selitykset ovat siinä. Jos pidemmin tahdon turinoida niin minua innostaa tosi paljon muunmuassa päästä tekemään tuollaista perinteisemmänlaista vaatetusta cossien muodossa, ja kaikki nuo söpöt värit ja yksityiskohdat kutsuvat minua luokseen. Ja toki tähän voi taas kirjoittaa sen litannian siitä miten ihana ja samaistuttava hahmo Shiemi on, mutta se lienee kuultu jo muutamaan otteeseen tässäkin postauksessa. ;)

Matsurika (Maria†Holic)

Jälleen näitä hahmoja jotka ovat henganneet siellä "teen tämän joskus" -listan kätköissä jo iät ja ajat. Pääsisin toteuttamaan oudon mielihaluni tehdä joskus meidopuku! Tätäkin varten olen tehnyt jos taustatyötä mm. peruukkia etsimällä. Koska omassa pääkanuunassani Matsurikan hiukset eivät ole koskaan olleet harmaat, kuten useat tämän ovat tulkinneet, vaan enemmänkin semmoiset haalean harmahtavan sinertävät. Arvatkaa vain kuinka kivaa se peruukkien metsästäminen tällaisilla kriteereillä on. :'D Ja kuitenkin sitten kun se peruukki on tilattu ja saapuu niin se onkin ihan vääränvärinen.. Been there, done that.

Flame Princess (Adventure Time)

Ja sitten sinne länsipuolelle. Adventure Time on hieno sarja, Flame Princess hieno hahmo, tarvitseeko tätä sen kummemmin perustella. Olen mietiskellyt noiden hiusten toteutusta jo jonkinverran, ja tällä hetkellä houkuttelevimmalta tuntuisi värjätä omat hiukset takaisin oransseiksi kun niiden saaminen pystyyn ja vielä pysymään päässä tuntuu huomattavasti helpommalta kuin peruukin stailaaminen samoin. Päädyn kuitenkin todennäköisesti siihen peruukin kanssa vänkäämiseen, nyt kun omaa väriä on kasvateltu jo vuosi, ja nuo shokkivärit tuppaavat vaatimaan alleen värikemikaaleilla aukiräjäytetyn hiuksen. Ja  ihomaaleja jälleen, koska Homestuck-cossit eivät riitä sammuttamaan leiskuvaa rakkauttani niitä kohtaan. Ja selvityksenä vielä ei, ei se oikeasti ole ihan niin kivaa, aikasyöppöytensä puolesta ainakaan.  Ja kun nyt Homestuckiin päästiin..

Roxy Lalonde (Homestuck/MSPA)

Niin sitäkin on luvassa lisää. En vaan voi jättää tätä tekemättä koska Roxy on ihana, ja niin on tuo pukukin. Ensisijainen tarkoitus oli oikeastaan tehdä tämä jo perjantaisiin PC:n pikkujoulupippaloihin, mutta heitin kirjaimellisesti hanskat tiskiin. Toisinsanoen valmiita mustia hanskoja ei löytynyt oikein mistään fiksuun hintaan ja ilman tyhmiä rypytyksiä --> päädyin vaihtoehtoon 'tee itse', ja hanskojen teko ei ole vahvimpia pointtejani. Mutta ainakin tuo mekko-osio on helmarimpsuja vaille valmis, ja kengät (joita ei näy kuvassa hups) enää maalausta vaille, joten tämä on vähän sellaisena varasuunnitelmana/mahdollisena iltabilepukuna Frostia varten. Josko saisin tuon pyssynkin rakenneltua jossain vaiheessa.


Ihana -sanaa tuli ainakin viljeltyä aika aktiivisesti tähän postaukseen, mutta mikäs siinä! Välillä tulee kyllä semmoinen fiilis että yhyy miksi cossaan pikkutyttöjä kun olen itse kaukana siitä, mutta sitten palaan siihen ajatukseen että jos tykkään hahmosta niin miksi ei. Meikki on onneksi keksitty, vaikkakin täytyy myöntää että itse olen lievästi jumahtanut aika samanlaiseen kaavaan hahmosta riippumatta. Tämäkin on yksi osa-alue jota tulee tylsien sunnuntai-iltojen ratoksi harjoiteltua ja testailtua, kaikessa kehittyy kun tarpeeksi soheltaa! Onneksi minua luullaan usein normielämässä sen parista viiteen vuotta nuoremmaksi kuin oikeasti olen, joten toivo ei ole täysin menetetty. :'D

Gaala

Äkkiä viuhahti ohi sekin tapahtuma, jos näin voisi sanoa. Olin ajatellut ennen conia esim. kertoa mitä cossaan ja heitellä noita wippikuvia mitä muutaman sain hamstrattua tekovaiheessa, mutta rehellisesti sanottuna en ehtinyt. Tällä hetkellä meillä on menossa koulussa viimeinen teoriajakso, josta on koitunut hommia ihan kiitettävä määrä, ja inspistä ja energiaa ei vaan ole riittänyt tämän ketaleen päivittämiseen. Mutta asiaan.

Gaalassa siis päätin kisata ekaa kertaa ihan vaan sen vuoksi että tahdoin kokeilla miltä se lavalla käyminen tuntuu, ja uskaltaisinko sinne vaikka sitten uudemman kerran esityksen kanssa. Hahmoksi valikoitui Katanagatarin Togame, joka on vaan aivan superhieno hahmo superhienosta animusta, ja killunut tuolla cossikuvakansiossa ja mielen perukoilla jo tovin jos toisenkin.

Ei tarvinne kertoa kumpi hahmo.

Oikeasti rakkauteni hahmoon on suuri, ja tällä hetkellä minusta tuntuu lähinnä että "raiskasin hahmon" rumalla cossillani. Eli joo, en ollut pukuuni ihan tyytyväinen. Suurin osa puvusta oli ihan okei, mutta muutama kohta siitä ei oikein toiminut. Kun Gaalan aamuna vedin pukua päälleni Glorialla, tuli sellainen fiilis että pitäisikö sittenkin heittää rääsyt kassiin ja palata kotiin. Lopulta kuitenkin päätin että kun se puku on mukana ja jo päälläkin asti, ja olin raahautunut tapahtumapaikalle asti, niin ei tässä vaiheessa voi luovuttaa itselleen vaikka olisi miten pöhkönnäköinen olo. Uskaltauduin siis sinne tuomareiden eteen ja lavalle asti, ja selvisin kokemuksesta enemmän tai vähemmän hengissä.

Tuomareiden eteen meno kyllä tuntui hyvin paineikkaalta, kun itse tiesin kyllä että jotkut asiat puvussa eivät olleet ihan priimaa, ja samalla tiesin myöskin että tuomarit kyllä huomaisivat sen myös. En kuitenkaan viitsinyt liikaa stressata sitä, sillä tosiaan se ensisijainen juttu tässä koko kisaamishommassa oli se että pääsin kokeilemaan miten ne jutut toimivat, miltä tuomareiden edessä tönöttäminen tuntuu, ja pyörrynkö ja änkytänkö lavalla. Tuomarit kuitenkin olivat mukavanoloisia ihmisiä, eikä tilanteessa tullut semmoista kiusallista pakofiilistä mikä nopeasti tahtoo iskeä epämukavassa tilanteessa. Enkä katkonut edes jalkojani niissä ihanan jyrkissä lavalle vievissä portaissa kun vähän talutettaen autettiin. Itseni voittaminen oli tässä siis jo voitto itsessään. Tulipa hassunkuuloinen lause. :'D

Tekovaiheeltaan ehkä yksi lempijuttuni puvusta.

Kuvia puvusta ei nyt tähän hätään taas ole, kun ei niitä sen kummemmin otettukaan. Johon olen sinällään ihan tyytyväinen, sillä en tahtoisi niitä varmaan missään käyttääkään, ja odotan lähinnä kauhulla miltä näytän niissä lava- ja kuvauspalvelukuvissa. Puku saa varmasti jossain vaiheessa kokea jonkinmoisen uudistuksen jotta sen viitsin vetää päälleni uudelleen, mutta en näe tätä mitenkään mahdottomaksi ajatukseksi.

Gaala noin muuten oli kyllä ihan mukava pikkutapahtuma, se vaan tuntui vilahtavan todella nopeasti ohi. Ihanat ihmiset kuitenkin tekivät tapahtuman, ja yleiskuva jäi sen vuoksi sinne positiiviselle puolelle. Muutamia vähän mälsempiä kommentteja tuli kyllä kuultua päivän aikana, mutta ne pitää vaan jättää sinne omaan arvoonsa. Vinkkinä vaan, että jos toisen ulkonäkö ei miellytä niin sen ajatuksen voi pitää mielellään oman päänsä sisällä sen sijaan että alkaa turhaan tuottamaan pahaa mieltä muille. Ei kaikista voi tykätä, mutta ne turhat sammakot voisi niellä ulos sylkemisen sijaan.

Sinänsä harmi jos tapahtuman tie päättyy tähän, sillä mielestäni tällainen selkeästi cosplayhyn keskittynyt coni, jossa myös länsimaisten hahmojen cossaajat saavat tuntea olonsa tervetulleeksi on hieno asia. Länkkäreille on turhan vähän kisaamismahdollisuuksia, ja muutenkin välillä se suhtautuminen muihin kuin animucossaajiin tuntuu olevan toisinaan turhan nirppanokkaista. Onko sillä oikeasti niin kamalasti väliä mistä maasta se hahmon luoja on kotoisin tai kummasta suunnasta sitä sarjakuvaa luetaan. Hienoja hahmoja löytyy joka lähteestä!

Nyt voi sitten suunnata energiansa kohti ensi vuoden pukuja. Jotka ovat muuten aikalailla auki vielä Frostbitenkin suhteen. Ideoita on kuitenkin liikaakin, ja ainakin yksi suhteellisen varma tapaus ensivuodelle löytyy, joten katsellaan josko saisin aikaan jonkinmoista "tätä saatatte nähdä ensivuonna" -postausta lähiaikoina.

Vanhuus ei tule yksin

Conikauden loppu lähenee ja lähenee samaan tahtiin kuin Gaalakin, ja sekä stressiä että innostusta riittäisi vaikka kuinka jälleen. Olen kerran jos toisenkin ehtinyt miettiä sitä, että vähän päälle kuukauden päästä törrötän siellä Glorian lavalla, ekaa kertaa ikinä. Ei ehkä kuulosta niin suurelta asialta, mutta voin sanoa, että minulle se on sitä. Ihan eka kerta ikinä kun uskaltaudun sinne kaikkien silmäparien eteen pyörähtämään hermoillen. Minulla on itselläni ollut kaikenmaailman sosiaalisten tilanteiden pelot ja kaikenkirjavat jännitykset ja hermostuneisuudet kiusana turhankin kanssa, joten se että uskaltaudun sinne lavalle pyörähtämään kaikkien niiden silmäparien alle on ihan hieno juttu. Vaikeinta on se, etten oikein tiedä mitenpäin pitäisi olla, sillä vaikka hermostuttaa, olen myös ihan innoissani! Olen kuitenkin tuon matkailualan koulun kautta aikalailla tottunut olemaan pienemmän porukan edessä milloin pitämässä omalle ryhmälle esitelmää, ja kuten viimeviikolla, bussissa oppaana isommalle porukalle ulkomaalaisia seminaarivieraita, jossa olen huomannut että se esiintyminen on oikeastaan ihan kivaa.

Mutta se siitä pienestä avautumisesta, oli mulla muutakin intoiltavaa! Täytin tosiaan viimeviikon sunnuntaina (14.10) 22 vuotta, ja sain synttärilahjaksi jotain, mitä olen himoinnut jo kauan: kunnollisen kameran! ♥ Kyseessä on siis Nikonin D3100, joka näin pienen tutustumisen jälkeen tuntuu juuri sopivan helppokäyttöiseltä minunlaiselleni aloittevalle kuvailijalle. Ja harjoitus tekee mestarin, kuten sanotaan! Olemme kyllä mietiskelleet Sansin kanssa sitä, kumman pitäisi mennä käyttämään se kameran mukana tullut lahjakortti Nikon School -kurssille, sillä vaikka minä tulen kuvaamaan kameralla aika paljon, on hän se joka tulee napsimaan ne cosplaykuvat joissa minä eksyn sille linssin toiselle puolelle. :'D

Kamera ja kirja ♥

Tämän lisäksi sain tänään postissa ihania karvakasoja, jotka päättivät sitten saapua samana päivänä keskenään. Toinen noista on Gaalan cossiani varten, ja toinen on erääseen toiseen pukuun, joka saattaa tai ei saata olla jo varsin tutuksi käyneestä lähteestä aka Homestuckista. Täytyy takoa kun rauta on kuumaa, haters gonna hate. En kyllä tajua mikä into ihmisillä on niin hirveään dissaamiseen ja vihaamiseen, eikö olisi kivempaa vaan yrittää olla ihmisiksi ja olla vihaamatta jokaista omasta mielestään vääränväristä kivenmurikkaa. Mutta anyways, punainen on for homestuck purposes, valkoinen Gaalaan. Gaalan hahmoa en ole vielä paljastanut missään, joten tuossa on eka vinkki. Ihana 150cm pituinen valkoinen peruukki, joka tuottaa minulle jo nyt pienoisen kauhun siitä, tuleeko se olemaan sitten paikanpäällä vain jäätävä takkupallo :'D

Pitää kyllä hehkuttaa sitäkin, miten kunnon kamera ei tee meikittömästä naamasta sellaista punaläikkien valtamerta kuin tuo vanha pokkarini. Plus se oli tuskaa kun yritti esim. saada otettua jonkinmoista wippikuvaa tai peilikuvaa uudesta peruukista, ja sitä sai yrittää ehkä viisi tuntia ennenkun sai kunnollisen kuvan jossa se peruukki edes näkyi jotenkin. Liioittelu on alaani, kyllä, mutta simppelisti ilmaistuna nyt on bloggaus taas hieman helpompaa. 

Ihanan vääristävä kuvakulma, mutta ainakin peruukki näkyy.

Housut on liian mainstream

Mitään niin kovin suurta en muutaman pienen jutun ja suunnittelutyön lisäksi ole saanut cossien suhteen aikaiseksi, olen lähinnä raidannut UFFeja ja Kierrätyskeskuksia etsien materiaaleja. Nyt kun heitin vielä täydentävän tilauksen Kangastukun suuntaan, alkavat kankaat olla kivasti kasassa, ja kohtapuoliin saa alkaa se ihana ompeluosuus. Siis oikeasti ihana. Tiedän että moni cosplayharrastajakaan ei niin kamalasti välitä siitä ompeluhommasta, mutta itse koen sen kivaksi hommaksi, vaikka se toisinaan kirvoittaakin kyyneleitä, raivoa ja kirosanoja. :'D

Siipiä

Noniin, nyt pienen cosplaylagaamisen jälkeen voisin heitellä vähän jotain noista Aradian siivistä, kun niistä jonkinmoista wippimateriaa tuli räpsittyä. Tämä oli eka kerta kun tein mitään tämänkaltaista, joten tekotapani eivät ehkä ole ne ultimaattisen parhaat, mutta ainakin omasta mielestäni siivistä tuli silti varsin toimivat. Pahoittelen jo etukäteen sitä miten huono olen selittämään asioita, mutta ehkä tuosta jotain selvää saa kuvamateriaalin kanssa.

Aloitin homman tietysti tutkailemalla siivistä löytyviä kuvia, ja päädyin tekemään niistä hieman pienemmät kuin mitkä ne tuossa alkuperäisessä kuvassa ovat ihan käytännöllisyyden vuoksi. Pohjatyöksi selailin myöskin läpi monenmonta siipitutoriaalia ja cosplaykuvaa, jotta sain muodostettua jonkinmoisen ajatuksen siitä, mistä noita alan rakentelemaan.

Ensimmäiseksi taivuttelin nuo raamit 1,5 mm paksusta rautalangasta mallikuvaa välillä silmäillen. Jätin molempiin päihin ylimääräistä tautalankaa, jonka taitoin osoittamaan poispäin siivestä: kun molempien siipien ylimääräiset pätkät kiepsautti yhteen kiinnittyivät ne kätevästi yhteen, ja syntyi keskiosa josta ne voi kiinnittää selkäänsä. Itse siiven keskiosan sisäpuolelle laitoin vahvistukseksi samaista rautalankaa poikkisuunnassa, jotta siipi pysyisi muodossaan eikä pyrkisi vääntyilemään kaikenmaailman suppumutkille. Maalasin raamit akryylimaalilla, ja kietaisin noiden väliosien ympärille lätkäteippiä.

Seuraavana vaiheena oli se, jota en odottanut kovin innolla: päällyskankaan kiinnitys raameihin. Kuumaliimapyssy oli kuitenkin harvinaisen mukava kaveri, enkä oikeastaan edes kamalan pahasti feilaillut tässä vaiheessa, ainakaan noin itse siipien osalta, sormien tulikuumalla liimalla polttelu nyt lähinnä kuuluu asiaan ja niin edelleen. Kankaana käytin organzaa, sillä sen läpinäkyvyys ja hienoinen kimaltelu sopi mielestäni perhosmaisiin siipiin hyvin. 

Liimaaminen nyt ei ollut kovinkaan kummoista salatiedettä, lyhyesti sanottuna leikkelin kankaaseen lovia jotka ulottuivat reunasta tuohon raamin alkuun, laitoin liimaa rautalangan päälle, ja taitoin kankaan sen päälle. Työvaiheesta alla vähän pointless palikkagiffi, oli vaan pakko kokeilla sellaistenkin kanssa leikkimistä. :'D Tuon ekan liimailuvaiheen jälkeen kävin reunat vielä uudelleen läpi, leikellen kaikki ylimenevät kankaanreunat pois, ja lisäillen liimaa jotta kangas varmasti pysyisi paikallaan eikä lähtisi karkaamaan mistään.

Mitä kauemmin tuijotan tätä sitä enemmän se alkaa naurattaa

Liimausvaiheen jälkeen siivet saivat hautua omassa rauhassaan aika kauan, sillä en oikein päässyt lopputulokseen siitä, mistä nuo kuviot tekisin. Organza kun on yksi kenkku kangas lävitsepäästävyydessään, eli kaikenmoiset kangasvärit ja muut maalit olivat varsin poissuljettu vaihtoehto, sillä ne jättivät testipalaseen ehkä hailean aavistuksen väriä jälkeensä hulahtaessaan suoraan aluspaperille. Sen jälkeen kokeilin tehdä kuviot toisesta kerroksesta organzaa, mutta se ei oikein onnistunut, sillä kahden organzakerroksen yhteenliimaaminen ei vaan tahtonut toimia, samasta syystä kuin maalaaminenkaan.

Valmis siipipohja. Huomatkaa pieni kontaktimuovinpalanen, testasin sitä miten se tarttuu noihin.

Se ensimmäinen ja alkuperäinen suunnitelma käyttää punaista sellofaania kuvioihin puolestaan kaatui siihen, ettei tuota ihanaista materiaalia kävellyt vastaan oikeassa värissä ja fiksuun hintaan vaikka kuinka googlettelin ja raidasin askartelukauppoja. Lopulta tajusin värillisen kontaktimuovin olemassaolon, ja noudin sitä Hobbypointista toivoen parasta.

Piirsin siis ensin nuo siiven ääriviivat kontaktimuovin paperipuolelle, jonka jälkeen hahmottelin vapaalla kädellä sen sisäpuolelle ne kuviot jotka tahdoin siipeen. Feilasin tosin tässä kohdassa pienesti. En tajunnut että siipi oli piirtovaiheessa väärinpäin siihen nähden kummalla puolella kontaktimuovissa on liima, joten tuo ensimmäinen vedos sai sitten mennä toiseen siipeen --> se ei ole ihan kohdallaan kaikkialta kuten alemmasta kuvasta näkyy, mutta ei tuo nyt liikaa haittaa.

 
Se, miten nuo kiinnitin selkääni on jokseenkin vaikea selittää sanoin mutta yritetään. Paitani selkäpuolella oli siis reikä, jonka läpi pujotin tuohon siipien väliosaan kiinnitetyn rautalankalenkin. Lenkki meni rintsikoideni takaosan, sekä niihin ylemmäs virittämäni toisen samansuuntaisen luiskan alle, joten siivet oli helppo lipsauttaa päälle ja ottaa pois. Piirsin hahmottavan kuvan hhaha vasemmalla siis selkäpuoli. Tuon ylimääräisen liuskan funktio oli nostaa siipiä hieman ylemmäs, ja samalla pitää ne tiiviimmin kiinni selässäni, sillä vain yhdellä tukipisteellä ne olisivat killuneet edestakaisin ja ympäri. Tuo kiinnityssysteemin mietiskelyvaihe kyllä vei jonkinverran aikaa ja aivosoluja.

Toivon että tästä nyt sai jotakin irti, en ole itse mikään paras tutoriaalienväkertäjä. :'D Loppuun vielä keventävä kuva kaikkien siipikuvien jälkeen: lakkasin nuo sarvet satiininhimmeällä akryylilakalla, josta niihin tuli tuollainen mukavan hillitty kiilto.