Väriongelmia

Kuten viime postauksessa totesin, saivat Traconin suunnitelmani kokea pienoisen muutoksen, koska peruukki jonka sain ei oikein vastannutkaan odotuksia, tai tarkemmin sanottuna myyjän kuvaa. Koska kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa, niin kuvatodisteita seuraa.

Vietin tapani mukaan vallan mahtavasti aikaa siihen, että etsin eBayn ihmemaasta sen parhaimmanvärisen ja -mallisen peruukkiyksilön, ja ylläolevan kuvan kuitukasa oli värisävyltään juuri täydellinen tarkoitukseeni, joten päädyin sen tilaamiseen. Olin iloinen kun löysin noin hyvänvärisen yksilön, joka olikin tarkoitettu juurikin sille hahmolle jota Traconiin olin suunnitellut.  Ja hahmohan siis oli tällä hetkellä pyörivän La Storia Della Arcana Famiglia -sarjan ihanainen Felicita.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Päivän-parin päästä katsoin eBay-tiliäni sen toivossa että tilaamani asiat olisivat shipattu, ja olivathan ne. Tosin jokin oli hieman pielessä, sillä siinä vaiheessa peruukin kohdalla oleva kuva olikin tämän värinen:

Tuossa vaiheessa fiilikset oli suoraan sanottuna tasoa voi kettujen kevät.. Etenkin kun peruukki ei ollut se maailman halvin yksilö. Odottelin siinä sitten ihan sormet ristissä peruukkia saapuvaksi, jotta pääsisin näkemään minkävärinen se nyt sitten ihan oikeasti on, ja paketista paljastui seuraavan kuvan värinen pettymys:

Lienee aika selvää ettei tuo alkuperäinen kuva ihan vastannut tätä perille asti päässyttä tapausta, joten kyseistä cossia varten tätä ei oikein voi käyttää. Positiivisia puolia tuosta kyllä löytyy, ja sinällään tuo on peruukkina aivan ihana kaikessa tuuheudessaan, pehmeydessään ja purkanvärisyydessään, joten eiköhän tuolle ja sen kaverina tulleille saparoille vielä jonkinmoista käyttöä löydy.

Huono puoli on nyt vain se, että Traconin toinen cossi on hyvin auki. Lemppasin nimittäin sen Sethin jonkin aikaa sitten pois syistä x ja y, joihin liittyy mm se, että puku alkoi syömään hermojani sellaisella innolla, etten kokenut hommaa enää mielekkääksi. Minä kun en jaksa tehdä mitään cosseja hampaat irvessä, vaan tahdon nauttia myös siitä tekoprosessista, joten totesin fiksummaksi siirtää puvun myöhempään ajankohtaan. Saa nähdä mitä siellä Traconissa sitten nähdään, muutama idea kyllä löytyy, joten enköhän tässä kahdessa viikossa vielä saa jotain simppeliä aikaan. ^^

Kenkä

Luova otsikointi on luovaa. Lupailin Animeconin jälkeen että jonkinlaista wippipostausta kirjoittaisin, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ompelujutuissa ei ollut taaskaan mitään niin kovin ihmeellistä, joten keskityn enemmän noihin muihin yksityiskohtiin, vaikkakin tuntuu että nekin meni tosi peruskaavalla, mutta hei, joskus toisen basicjuttu on toiselle uusi juttu! 

Ensinnäkin, sille joka keksi nuo tuollaiset paketit: fuck you ja niin edelleen ♥. En ole tainnut vielä kertaakaan saada avattua tuollaista ilman edes pientä ketutusta ja sormikuolemia. Muistan hyvin jo silloin joskus pikkulapsena kun sai jonkun uuden lelun ja se oli tuommoisessa pakkauksessa, itkuhan siinä vaan meinasi tulla kun ei meinannut millään saada sitä sieltä hapettomasta vankilastaan ulos. :,D Mutta takaisin asiaan.

Nian kengiksi tarkoitetut popot kokivat aikamoisen muodonmuutoksen. Koska olen liian innoissani aina kun aloitan jotain, en tietenkään muistanut ottaa lähtöpisteestä kuvaa, mutta yksinkertaisuudessaan: nuo kengät olivat mustat, ja jalkapöydän yli meni about 5cm leveä remmi, jonka raa'asti revin ja näpelöin irti. Maalasin kengät tuttuun tapaan akryylimaaleilla, ja kerroksia tuli yhteen kenkään joku viitisen kappaletta, jotta väri olisi omaan silmääni totaalisen peittävä.

Maalailun jälkeen oli aika liimailla nuo yksityiskohdat paikoilleen. Kuten kuvasta huomaa, ehdin taas kiinnittää yhden osan jo ennen kuvan ottoa, koska ei sitä kameraa nyt vaan voi muistaa. Seuraavaksi liimasin kantapään kohdalle tuon pienen punaisen lenkki-asian, jonka funktio on pitää nilkkaremmi paikallaan. Sen jälkeen asettelin kantapään sisäpuolelle nuo ylimmäiset punaisen ja keltaisen softiksenpalan, sillä kengät olivat itselleni hitusen verran liian isot, enkä tahtonut niiden lonksuvan jalassa. Ne toimittivat kyllä tehtävänsä tiivistäjänä varsin hyvin. Viimeiseksi liimailin tietenkin vielä nuo kuvassa alimpana sijaitsevat fimokoristeet paikoilleen valkoisen liuskan päälle.

Valmis!

Kasaanliimailun jälkeen lisäsin kenkiin vielä pohjalliset, jotta istuvuus parantuisi lisää, ja kantapään alle jäävät softiskerrokset eivät painaisi jalkapohjaan ärsyttävästi. Näillä metodeilla onnistuin saamaan kengistä varsin passelin kokoiset omiin jalkoihini, eivätkä ne hanganneet ja lonksahdelleet jalassa joka askeleella.

Blingblingiä ja katu-uskottava heppavihko

Vyökin oli aikalailla samoja materiaaleja: pohjan vyö-osa + nuo pienet pystypalkit ovat softista, ja ympyrä-asiat fimoa. Fimo-osat ovat lakattu, siksi ne kiiltävät noin hauskasti. Jokin harakka minussa kokee suurta vetoa tuohon herkulliseen kiiltoon, ja näyttäväthän nuo paljon enemmän jalokiviltä tms lakattuina kuin lakkaamattomina, ja kaikenmaailman pienet sormenjäljet häipyvät kiillon alle aika hyvin piiloon, vertailukuva. Olisi kyllä hotsittanut enemmän kuin vähän päästä testailemaan korukivien valamista hartsista, mutta lopulta rahapussi sanoi ei suunnitelmilleni. Ehkä ensi kerralla sitten kun johonkin moisia tarvitsen.

Ompeluhommissakaan ei ollut oikeastaan mitään ihmeellistä. Käytin perus yläosan kaavaa, jota helmaa pidensin hieman, ja kaula-aukkoa pienensin. Ja kuten huomaa, teen tuollaiset pikkumuutokset vaan suoraan kankaalle, ja suurimmilta osin vapaalla kädellä. Tähän mennessä se on toiminut varsin hyvin. Yläosan kaavan lisäksi käytössä oli kaava mekon sivulärpäkkeisiin, joka näkyykin tuossa oikeassa yläreunassa. Haastavimat kohdat koituivat oikeastaan vain vuorituksesta, joka ei sekään ollut mitenkään kovin kummoinen homma näin yksinkertaiseen vaatekappaleeseen tehtynä. Puvun vanha hame kelpasi käyttöön uudelleen, pienen kaventelun jälkeen, joten sitä ei tarvinnut alusta asti väkertää. Täytyy kyllä sanoa että ihmettelen suuresti mihin ne sentit ovat minusta hävinneet, sillä en itse mitään suurempaa muutosta itsessäni näe. :D

Joitain pieniä kohtia puvusta olisi ehkä voinut tehdä toisinkin, mutta kaikenkaikkiaan olen kyllä ainakin toistaiseksi varsin tyytyväinen. Katsotaan josko saan puvusta vielä kuviakin jossain vaiheessa, niin näkyisi se lopputulos ja kokonaisuus, vaikka eipä tuo nyt loppujenlopuksi paljoa siitä vanhasta eroakaan. Kuvat on kuitenkin aina ihan kiva juttu.

Wippimateriaalia olisi vielä Aradian puoleltakin, mutta en nyt tähän postaukseen viitsi änkeä enempää, joten taitaapa tuokin puku saada oman postauksensa joko ennen tai jälkeen Traconin. Sormet ristiin nyt että saan vihdoin tuon ketkun puvun otettua mukaan. :D Toistakin Traconin cossia tuli aloiteltua, mutta se lievästi sanottuna tyssäsi asiaan nimeltä peruukki. Mutta siitä lisää seuraavassa seuraavassa jaksossa ja niin edelleen.

Ropexy

Ropeconissa tuli pyörähdettyä lauantain verran, ja olen iloinen siitä että sinne menin! Oli hyvin hauska päivä joka sisälsi kivojen ihmisten kanssa hengaamista, photoshoottausta, derppaamista unohtamatta. Melkein nolottaa jo taas myöntää että en saanut sitä Aradiaa mukaan vieläkään. :'D Olin vielä edellisenä iltana vakaasti sitä mieltä, että laitan puvun päälle vaikka mikä olisi, mutta pieni vilkaisu lämpömittariin aamulla laittoi vähän kiviä rattaisiin.

Koska paahtumiskuolema ei kamalasti innostanut, niin vähemmän yllättävästi päälle päätyi taas Roxy. Tällä kertaa se tosin oli vallan mahtava asia, sillä vihdoin, oi vihdoin, sain kuvia kyseisestä cossista! Kiitokset kuuluvat nimimerkille Ecca1, jonka kameraan taltioitui sekä enemmän että vähemmän derppiä materiaalia, kiiitos sinulle! ♥ Oli mukavaa kun kuvaaja oli tuttu ja turvallinen, eikä kameran edessä tarvinnut kummempia patsastella. Itseasiassa minulla oli sellainen fiilis että derppasin vaan ympäriinsä kokoajan, mutta kuvamateriaali on siitä huolimatta varsin käyttökelpoista, kiitokset tästä kuulunevat kuvaajalle!

Itse coni oli aika tosi jees kokemus, ja poikkesi aika paljolti noista animujapaniconeista, ihan jo sillä, että kävijäkunnan keski-ikä oli hippasen korkeammalla, ja täten fiilis paikalla oli varsin rento ja harmoninen, kun turha kiljunta ja kyseenalainen käytös loisti (suurimmaksi osaksi) poissaolollaan. Itse en ostanut lippua tapahtumaan sillä olen tyhjätaskuinen pummi, mutta ensivuonna saatan toimia toisin, sillä muutaman kiinnostavan ohjelmanumeron lisäksi ne Tanssiaiset sekä niihin liittyvät harjoitukset olisivat kiinnostaneet aika luvattoman paljon. Katsotaan sitten ensivuonna.

Ulkona hengaaminen oli kyllä sään puolesta oikein mukavaa, vaikkakin kuuma tuli, ja itse onnistuin jopa saamaan selkeän rusketusrajan yläselkääni. :'D Seisoin nimittäin yhdessä vaiheessa paikallani selkä aurinkoonpäin jonkun kymmenen minuuttia, ja kyllä se vaan porottikin hhuhuh. Itse kun rusketun todella helposti, jota vihaan, en halua, yhyy. Mutta no can do ja porkkanat on liian hyviä.

Ilma tosin muuttui äkkiarvaamatta illalla, kun olimme tapahtumapaikan läheisellä rannalla istuskelemassa: yhtäkkiä alkoi sataa kuin saavista kaatamalla! Siinä vaiheessa kello oli jotain kymmenen pintaan, ja sateen hieman tauottua tuli sopiva hetki hipsiä kotiin. Ehdimme bussiinkin juuri sopivasti, ja ilma näytti rauhoittuneen.. Kunnes sitten saavuimme Rautatieasemalle jossa piti nousta ulos bussista; suddenly, supersade! Tuli kastuttua aika mukavasti, jonka vuoksi mm. tuo peruukki kaipaa nyt pienoista pesuoperaatiota ja uudelleenstailausta, hnngh do not want.

Oikeastaan kamalasti muuta sanottavaa ei ole, sillä hengaamisen ja photoshoottaamisen (+ muiden kuvasessioiden stalkkaamisen) lisäksi ei oikeastaan tullut tehtyä mitään niin kummallista. Heitän loppuun vielä pari kuvaa lisää, nyt kun niitä kerran sain. Ilmeily kunniaan!

Animeasd, otsikointiongelma

Animeconista on nyt toivuttu parin viikon verran, joten kaipa siitäkin pitäisi jonkinlaista tekstiä saada suollettua. Voin sanoa että tekstin kirjoittaminen viivästyi lähinnä sen vuoksi, että omat insipikseni kirjoittaa tekstiä ilman kuvia eivät ole kovin suuret, ja kuvasaalis conista on hyvin vähäinen. Mutta lyhyestä virsi kaunis. Matkasimme tosiaan Kuopioon ja takaisin PC'n (lue:Sannan) järkkäämällä conibussilla, jolla matkat sujuivat mukavasti, ja rutkasti edullisemmin kuin VR:n jytyhinnoilla. Saman bussin käyttöä tulevaisuudenkin conimatkoilla on ilmeisesti odotettavissa, jota odotan kyllä innolla, sillä homma vaan yksinkertaisesti toimi, ja henkilökunnan puolellakin oli hyvin mukavan tuntuisia ihmisiä. :)

Lauantaina cossina toimi tosiaan se Nian paranneltu versio, joka oli osittain mukava, ja osittain epämukava päällä. Muuten puvusta lähes kaikki osat olivat hyvät, kengät eivät hiertäneet, eivätkä osaset tipahdelleet tielle, mutta ongelma lähtikin yllättäen alusvaatteista. Halppis-urheilurintsikat.. eivät toimineet. En tiedä mikä siinä oli, mutta siinä kohdassa kun olimme katsomassa cosplaykisaa alkoi tulla paikoitellen sellainen lievä fiilis, että hengitystila on liian rajattu, eikä täten henki kulje kunnolla. Ja ei, en ollut tunkenut itseäni viittä kokoa liian pieneen vaatteeseen, joten tästä ei ollut kyse. Tämä ahdistus ei onneksi kuitenkaan ollut kokoaikaista, ja kestin ihan hyvin siihen asti että joskus viiden aikoihin pääsin vaihtamaan pukua. Mutta voin sanoa että helpotus se oli, kun tuon vempeleen sai pois päältään.

Ohjelmasta valikoin lauantaille muutaman tunnin cosplayputken kello 11-12, ja 13-17, eli katsoin luennon "Roinasta loistokkuuteen - Hyviä proppeja tyhjästä nyhjäisemällä", Cosplaykisan, ja luennot "Cosplayesiintymisen ABC" ja "Cosplayn ainainen ongelma, kun oma naama ei riitä". Jos pidetään virsi lyhyenä, niin jokainen ohjelma onnistui viihdyttämään ja pitämään kiinnostuneena, eli katsoisin samanlaista settiä uudelleenkin jos sitä tarjolle tyrkättäisiin.

Ohjelmien välissä hypiskelin hieman ympäriinsä jne, ja se asia joka pisti silmiin, tai pikemminkin korviin, on varmaan arvattavissa. Se yaoimies. Tähän mennessä esim Desuconeissa käydessä on ollut se hyvä puoli, että noita kauniita, raiskauksia ja homopornoa ylistäviä huutoja on päässyt karkuun ihan vain poistumalla myyntipöytäsalista, mutta tällä kertaa se ei ollut mahdollista tapahtumapaikan rakenteen vuoksi, joten mihin vain menitkin, sait kuunnella noita sulosointuja. Siis markkinointikeinonsa kullakin jne, mutta hieman voisi kuitenkin rajoittaa, ja vähintäänkin sen puolelta millaista läppää sieltä heittelee. Esimerkiksi raiskausläppä ja huorittelu ei ihan oikeasti ole hauskaa. Jos sellainen tavara fiktiohahmoilla höystettynä on se mikä saa kellosi tikittämään niin good for you ja niin edelleen, mutta eiköhän ne hullut sen puuronsa löydä vähän vähemmälläkin tyrkytyksellä ja sivullisten järkyttämisellä.

Saalis. Venus Versus Virus 4+5, Gurren Lagann 5 ja Pandora Hearts 1. Nuo VVV't ostin tosin jo Helsingin päässä
Fantsusta matkalukemiseksi. Ja Gurren Lagann irtosi vitosella ♥!

Iltabileitä varten vaihdoin puvuksi jo lähes vakkariksi muodostuneen Roxyn, joka on aikalailla se lempparipuku tällä hetkellä, ja yksinkertaisuudessaan mukava päällä. Tunnen oloni niin mukavaksi kyseisissä vermeissä ja rakastan hahmoa muutenkin, joten tämä on aina ensimmäisenä mielessä kun pitää keksiä johonkin väliin cossi. Joskus cosplayn kanssa tahtoo tulla sellainen lievä epämukava olo, ja alkaa mietityttää näytänkö muiden silmiin ihan luvattoman pöhköltä, sovinko hahmoon loppujenlopuksi ollenkaan ja niin edelleen, mutta Roxyn kanssa sitä fiilistä ei tule, ja viihdyn nahoissani, josko näin asian muotoilisi. Voisin innostua sepittelemään asiasta pidemminkin, mutta jääköön tämä tähän tällä kertaa.

Iltabileistä käytiin katsastamassa molemmat, sillä alaikäisten puolen discomeininki ei tanssimisesta vähemmän piittaavaan seuralaiseeni iskenyt, vaikka itse tunsin suurta vetoa tanssilattiaa kohtaan. Nuo yläikäisten bileet taas.. no jaa. Ihan ensimmäiseksi suuri miinus opastuksesta. Suunnistettiin ohjelmalehden kartan mukaan, ja päädyimme kävelemään jonkinmoisen lenkin, sillä bilepaikka oli merkitty täysin väärään kohtaan karttaa, syystä tai toisesta. Loppujenlopuksi pääsimme kuitenkin perille pienellä googlauksella ja Animecon-ihmisten seuraamisella. Bilepaikka oli kyllä jokseenkin jännä, sillä se oli varsin pilkkopimeä loukko, jossa sai aikalailla huutaa saadakseen viestinsä perille. Musiikki oli kuitenkin paljon suuremmin omaan makuuni kuin alaikäisten puolella, mm. FFVII'n soundtrack oli hyvin edustettuna. ♥ Ja ruudulla DJ'n takana pyöri Happy Tree Friendsiä, joka oli jokseenkin hauska oivallus, oli ihan jees katsoa sitä sitten baarissa, kun en muuten ole kovinkaan syttynyt tuolle. :'D Viihdyimme paikalla tunnin-pari, sillä jonkun random humppabändin lavalle kipuaminen sai lähinnä niskakarvat pystyyn, ja siinä vaiheessa nukkuminen tuntui paljon houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Sunnuntaina aamu alkoi luonnollisesti tavaroiden pakkailemisella, sekä hotellin aamiaisesta nauttimisella, ja toki myös laittautuminen conipäivää varten kuului ohjelmaan. Etukäteissuunnitelmista poiketen Aradia ei tahtonut nyt päästä mukaan tälläkään kertaa ihan niiden siipien ja niiden kuljetusongelmien takia, johon palaa jo hermo, sillä haluaisin käyttääkin tuota pukua jossakin joskus. Katsotaan josko sitten huomenna Ropeconiin suunnatessani laitan tuon päälleni.

Päälle päätyi sitten Durarara!!n Mika Harima, joka oli varsin nostalgista, sillä kyseinen on yksi ensimmäisistä cosseistani. Cossiin sisältyy muunmuassa Punanaamiosta ostettu peruukki, joka toimii kyllä tehtävässään sinällään, sillä se on varsin reippaalla kädellä talkattu liian kiillon karsimiseksi, ja peruukin päällä käytettävä pipo peittää pienet rakoset joita takaraivolta löytyy. Päädyin kuitenkin vaihtamaan cossin vielä kesken päivää, sillä peruukin kuitu on niin karheaa, että se ärsytti ja kutitteli käytettäessä hieman liikaa. Loppupäivä siis kului Roxyna jälleen.

Ohjelmapuolelta en sunnuntaina niin kamalan montaa asiaa käynyt seuraamassa kuin suunnitelmissa oli. Olimme paikalla senverran myöhään, että aamun ohjelmiin ei tullut ehdittyä, joten ensimmäinen seurattava oli Lolitamuotinäytös, joka inspiroi itseäni taas tyylin suhteen. En ole koskaan ollut mikään täysi loli, mutta olen toisinaan ottanut pukeutumiseen enemmän ja vähemmän vaikutteita tyylistä. Puffit helmat, pitsit ja röyhelöt ovat rakkautta, ja kauniit vaatteet ovat kauniita.
 Muotinäytöksen jälkeen oli suunnitelmissa katsoa Cosplaydeitti, mutta se jono sanoi ei. Myös Hopeanuolimusikaali olisi kiinnostanut, mutta enpä sitten päässyt sinnekään. Tosin toisaalta olen iloinen siitä, että pompin ympäriinsä tuon tunnin ajan, sillä bongailin kivoja fellow homosukkafaneja, ja pääsin mm. maistamaan Gamzeen sophor slimepie'ta, jotka olivat randomiudessaan ehkä conin hauskimpia hetkiä. Tämän jälkeen arvoin josko suuntaisin Parapara -oppitunnille vai Kiukkuisia ämmiä katsomaan, ja päädyin jälkimmäiseen. Ohjelman suunnittelemattomuus toimi hauskasti tässä tapauksessa, viihdyttävyys oli suuri, eikä naurua tullut säästeltyä.

Ohjelman jälkeen kiiruhdimme nopeasti syömään, jotta ehtisimme ajoissa emmekä myöhästyisi bussista. Loppujenlopuksi bussi tosin pääsi lähtemään jonkinverran myöhässä Päättäjäisten myöhästymisen vuoksi, sillä odotimme bussilla matkustaneita kisaajia, jotka nappasivatkin molemmat sieltä pystit mukaansa, joten turhaa odotus ei ollut!

Seuraava tapahtuma johon käyn on todennäköisimmin Ropecon, johon olen suunnitellut meneväni vasta huomenna vaikka tapahtuma alkoikin jo tänään. En ole varma ostanko ihan lipunkin, vai päädynkö hengaamaan vain ulkopuolelle, sen näkee sitten kun paikanpäälle posahdan.  Toisaalta tekisi mieli, mutta toisaalta en tiedä, sillä kukaan ei ole näillä näkymin lähtemässä mukaan, enkä tahdo toistaa Desuconin yksinäisyyttä joka oli harvinaisen hanurista. Toivon mukaan bongailen paikalta tuttuja joiden kanssa hengata, tai vaihtoehtoisesti tutustun uusiin ihmisiin! Heittelen varmaan ensiviikon puolella nuo wippimateriaalit mitä olen onnistunut kuvailemaan pukuja tehdessäni, joten siihen asti, hej då!

Testing testing

Hiphei jälleen! Näin yön edetessä iski tylsyys, eikä vielä nukutakaan, joten mikäpä parempi hetki raportoida pukutilannetta. Olen nyt saanut jopa päätettyä Animeconin cossit, ja tekeminenkin on hyvässä vaiheessa, uskon jopa saavani nämä valmiiksi ennen sitä torstaita ja itkupotkuraivareita. Aradia päätyi sunnuntain puvuksi, ja lauantaille keksin jotain oikeastaan jo kertaalleen nähtyä, mutta versiona kaksi!

Ja tämä mystinen hahmo on siis Gurren Lagannin Nia, se pre-timeskip versio. Hahmo on niin rakkautta, etten yhtään pistä pahitteekseni cossata tätä uudelleenkin, ja puvun uudistukselle on aika montakin syytä. Ensinnäkin se, että vanha puku osoittautui sitä sovitellessani hyvin reilunkokoiseksi, eli olen onnistunut karisuttamaan muutaman sentin vyötäröltäni tämän vuoden aikana. En kuitenkaan tyytynyt puvun kaventeluun, sillä pyrin kehittymään kokoajan, ja uskon tämänhetkisillä taidoillani saavani aikaan paremman asun kuin tuolloin päälle vuosi sitten. Vanhassa mekossa ei mm. ollut vuoritusta ollenkaan, enkä ollut tyytyväinen kaikkiin ompeluratkaisuihin joita tuolloin tein. Lisäksi mm. kengät olivat niin mahdottomat jalassa, että nekin menivät iloisesti uusintaan, muutaman muun yksityiskohdan kanssa. Muutamia hyväksi toteamiani osia kuitenkin käytän uudelleenkin.

Aloitin ompelua vaativien osien tekemisen tänään, ja olen jo päässyt aika pitkälle. On mukavan rentouttavan tuntuista luoda samaa pukua uudelleen, sillä esimerkiksi kaavat ja niihin tarvittavat muutokset on jo kertaalleen tehty ja muistissa, ja voi katsella vanhasta puvusta niitä kohtia mistä ei pidä, ja tehdä ne paremmin uuteen versioon. Kankaan metsästäminen oli taas jotain jännää, sillä Kangastukusta ei löytynyt väriltään ja tekstuuriltaan miellyttävää yksilöä, ja Eurokangaskaan ei tarjonnut mitään uutta joka olisi sopinut tähän, joten päädyin siihen tuttuun ja turvalliseen twill-puuvillaan, josta edellinenkin versio + Aerithin mekko on väsätty.

Itse puvun lisäksi olen testaillut myös meikkijuttuja, sillä se on vaan yksinkertaisesti kivaa. Olen itse aika alkeellinen meikkaus-maskeeraustaidoiltani, mutta tykkään kokeilla uusia juttuja ja harjoitella sitä kautta. Ylläolevassa kuvassa ollut meikki tuntui ihan pelleltä naamassa yksinään, mutta kuten todettu, peruukin päähän laittaminen tasoitti sitä aika paljon, ja kamera sitten söi lopunkin pellemäisyyden, ja oikeastaan lopputulos on ihan jees. Koitin saada luomivärillä loihdittua silmien ympärille noita Nian silmien värejä, sillä tuommoisia piilareita ei ihan joka nurkan takaa kävele, ja myönnän vammaavani vieläkin piilareiden kanssa. En vaan ole saanut itseäni tilaamaan semmoisia, kun en kuitenkaan uskalla laittaa niitä silmiini. :'D


Nyt kun vauhtiin pääsin, voisin jakaa lisää tätä random kokeilulinjaani yhden otoksen verran. Välillä tulee innostuttua uusista hahmoista, ja jos vähänkin potentiaalinen peruukki pyörii nurkissa, niin se johtaa sellaisiin "mitä jos.." -kokeiluihin. Kokeiluihin sisältyy mm. naaman vääntelyä kameralle, joko peilin kautta tai suoralla linjalla, kumpi vain sattuu nappaamaan.

Derp ja mystisen kakkainen peili.

Joo. Legend of Korraa katsellessa rakastuin Asamin hahmoon, sillä hänessä on sopivasti naisellisuutta ja asennetta yhdistettynä, ja tämä iskee minuun. Aradian peruukkikin oli helposti pyöräytettävissä oikeanlaiseen kampaukseen, ja oikeahkon värinen huulipuna löytyi meikkikätköistä, ja vielä kun lisättiin ripaus ilmeilyä oli soppa valmis. Haluan kyllä niiin tehdä tämän cossin joskus, saa nähdä mihin se sopiva sauma sitten sattuu. Inspistä kyllä riittäisi senverran että katsotaan josko se sauma sattuisi tämän vuoden puolelle!

Hypetystä Hyvinkäällä

Seuraava päivä, seuraava tapahtumaraportti. Tosin meni jo pitkälti perjantain puolelle, mutta anygays. Desusta viikko eteenpäin, lauantaina 16.6 Hyvinkäällä sai ensiesiintymisensä kaupungin ensimmäinen con: HypeCon! Mietiskelin vähän josko tuonne lähtisi vai ei, mutta loppujenlopuksi meillä oli Hyvinkäälle asiaa muutenkin samaisena päivänä, joten pitihän se tapahtumakin siinä samassa katsastaa.

Päätin perjantaina että hei, teenpä jonkun vähän keveämmän ja kesäisemmän cossin, ja päädyin Megurine Lukan Just be Friends -videon valkeaan mekkoasuun, joka on houkutellut minua jo jonkinaikaa. Budjetti oli aika pieni, ja päätin etsiä kankaan kirpputorilta/kierrätyskeskuksesta. Jälkimmäisessä sitten tärppäsi valkean paksuhkon verhon muodossa.

Leipä on oleellinen osa tekovaihetta!

Laskeutuu vähän pöhkösti ilman alushametta

Mekko toteutui melko nopeasti, ja kaavat lensivät aikalailla omasta päästä. Varsinaista kaavaa käytin oikeastaan vain helmaa varten, johon sopi kellohameen malli, yläosa puolestaan koostuu erikokoisista suorakulmion mallisista kappaleista. Ei tuo ole ehkä parhaiten tehty vaatekappale ikinä, mutta minulle se kelpaa vallan hyvin näin cosplaykäytössä. Kukkaseppelettä puolestaan väsäsin yön puolella, ja siitä suurin osa koostuu joskus aikoja sitten ostamistani tekokukkaoksista, jotka tulivat nyt uhratuiksi cosplayn alttarilla. Noiden lisäksi ostin kirpputorilta pienen pussin irtokukkasia, sekä kaksi tuollaista tekokukkakimppua, joista nyhdin lehtiä peittämään tuon pohjana toimineen rautalangan.
 
Tapahtumapaikalla vaihdoin cosplaypuvun päälleni vessassa, jossa mm. joku söpö tyttö ihmetteli sitä, miksen osallistu cosplaynäytökseen. Muutenkin fiilis paikalla oli jotenkin vapautuneempi kuin isoissa tapahtumissa, ja ihmiset tuntuivat uskaltavan puhua toisilleen vapaammin. Minultakin mm. tultiin kysymään hiusvinkkejä, ja niiskuneidin selvityssuihke sai taas luonnollisesti mainosaikaa. :D

Kaupungintalon sisäpylväisiin oltiin myöskin kiinnitelty tuollaisia Homestuck - hahmojen pärstäkuvia maustettuna jollain heidän tunnetuista "repliikeistään", jos sen noin nyt voisi ilmaista. Nuo Roxy, Terezi ja Vriska löytyivät ilman kummempaa etsintää, tiedä häntä oliko noita ripoteltu enemmänkin ympäriinsä.

Tapahtuman ohjelma oli hyvin pienimuotoista, ja suurimman osuuden olivat napanneet Warhammer -asiat, jotka eivät kiinnosta itseäni suuremmin. Katsoimme kuitenkin cosplaynäytöksen, josta tuli jokseenkin nostalgiset fiilikset. Osanottajakanta kun tuntui olevan hyvin ensikertalaispainotteista ja nuorempaa kuin nykyään tuntuu kisoissa ynnä muissa olevan, ja näytösmuotoisuus olikin varmasti kiva tapa päästä kokeilemaan lavallaoloa ilman turhia paineita.

Olihan tuo ihan mukava pikkutapahtuma, jossa jaksoi kyllä hengailla hetken, mutta me päädyimme lähtemään eteenpäin melko pian näytöksen jälkeen. Yksi mielenkiintoinen luento, Cosplayn sietämätön keveys, olisi kyllä ollut vielä myöhemmin päivästä, mutta tuohon oli useampi tunti aikaa, joten emme jääneet odottelemaan. Tekemistä ei vain yksinkertaisesti ollut niin paljoa, että paikalla olisi jaksanut olla kauempaa.

Uskon kuitenkin, että jos tapahtumaa järjestetään useamman kerran, sekin kehittyy, ja esimerkiksi lisää mielenkiintoista ohjelmaa saadaan ohjelmistoon myös warhammerista vähemmän piittaaville yksilöille. Myös tapahtuman mainostukseen laitettava panostus oli senverran pientä, että siinäkin riittää hieman petrattavaa tuleville vuosille. Kaupungintalo oli kuitenkin varsin mukava paikka tälläiselle pienemmälle tapahtumalle, ja sen sijainti Hyvinkään keskustassa lähellä kauppoja ja ruokapaikkoja on varsin ideaali.





Ennen kotimatkaa päätimme käydä vielä ottamassa vähän kuvia erään järven äärellä. Paikka oli tosi nättiä luontoa, oli peltoa, järveä, niittyä, metsää.. Juuri sellaista perus Suomi-maisemaa mitä kaikenmaailman luontolehdet ja suomileffat ovat täynnä. Itse rakastan tällaisia maisemia, ja oikeastaan melkein kaikenlaisia luonnonkauniita paikkoja joihin ihminen ei ole kajonnut liiaksi. Mutta se siitä, pointti oli se, että otimme kuvia. Täytyy kyllä sanoa että ei mennyt ihan putkeen sen suhteen, sillä käyttökelpoista kuvamateriaalia ei juurikaan syntynyt. Mutta otetaan se harjoituksen kannalta, ainakin oli kivaa, ja jo maisemat tekivät reissusta tekemisen arvoisen. Vaikka kunnollista kuvamateriaalia ei syntynytkään, lätkäistään tähän näitä voi-niin-fiksuja kuvia.

   Puhuinko jotain niistä ilmeistä? Minun pitäisi cossata varmaan aina jotain tälmänsuuntaisen ilmeskaalan omaavia hahmoja, sillä se oma "naama peruslukemilla" tuntuu menevän aina enemmänkin vittuntuneen näköiseksi möllötykseksi, tai sitten naamani näyttää viiskertaa leveämmältä, ilme on retardi, tai ties mitä ihanaa ja epäedustavaa. Tämä ilme-asia onkin se osuus jossa omat kuvani feilaavat lähes aina, ja toisinaan käyn jo epätoivoiseksi sen kanssa, että pystyykö tällaisella naamalla varustetusta yksilöstä edes saamaan kunnollisia kuvia. :D Ehkä vielä joku kaunis päivä, ja silloin juhlitaan.

Käteni näyttää kanankoivelta ja lentsikka tissivaossa.
Mitä.

Seuraava tapahtuma johon suuntaan nokkani on Kuopion Animecon, jonka cosseista ei ole satavarmuuta, mutta todennäköisesti ainakin tuo Aradia pääsee vihdoin ulkoilemaan siellä. Tähän loppuun vielä..

~*~*~ Kivaa juhannusta teille kaikille! ~*~*~

Desu oli, desu meni

Kaipa siitä Desustakin voisi jotain raapustella ylös, näin päälle viikon toipumisen jälkeen. Tapahtuma oli tällä kertaa enemmän luokkaa "ihan jees" kuin "supermegajeemahtava", mutta se ei johdu itse tapahtumasta, vaan lähinnä itsestäni. Mutta nyt, giganttisen pitkä postaus edessä!

Perjantaina lähdin liikkeelle Tikkurilan asemalta mukavasti Z-junalla, joka oli niin ääriään myöten pakattu, että sain vietellä koko matkan eteisessä, istuen mukavasti vedettävän matkalaukkuni päällä. Olin pukenut cossin päälle jo kotona, ja vastaanotin jälleen hieman hauskoja katseita kingertäessäni kahden laukun kanssa ja iso keltainen pehmolelu (cheese-kun) kainalossani pitkin Lahden katuja, kävellen sinnepäin missä ajattelin Omenahotellin sijaitsevan. Hetken kävelyn jälkeen päädyin kuitenkin lopputulokseen että hitot, olen kävellyt sen verran pitkälle, että nyt taisi mennä vikaan. Onneksi cossi oli kuitenkin mukava päällä, ja puhelimet on keksitty: sain soiteltua vähän reittivihjeitä, joiden avulla löysin kuin löysinkin lopulta perille. Matkan hauskin kohta oli varmaan pikkupoika joka torin reunalla osoitti minua ja huusi kovaan ääneen "BANAANI!!". Ihmettelin naurua pidätellen hetken ennenkuin tajusin hänen tarkoittaneen mukana killunutta cheese-kunia. :'D

Ihana vääristävä peili on ihana, ja animetapahtumassa
liikaa Homestuckia uliuu.

Hotellihuoneen oven avattuani voin kyllä sanoa että kummastuin sen pienuutta. Nähtävästi tuo Lahden Omenahotelli on varsin monipuolinen huoneidensa suhteen, ja arpapelillä saa jännittää millaisen huoneen sieltä saa, viimeksi kun satuimme huoneeseen joka oli todella tilava tapaus, ehkä neljä kertaa isompi kuin tämä tälläkertaa kohdalle osunut pikku koppero. Huoneen pienuus oli toisaalta helpotus, sillä turha avaruus olisi pistänyt ahdistamaan kun tuolla kuitenkin yksinäni majoituin, joten nyt sattuma osui oikeaan saumaan. Ripustelin pukuni henkareihin ja tutkiskelin huoneen läpi vielä ennenkuin lähdin Sibeliustaloa kohti.

Tapahtumapaikalla sain odotella hetken ovien aukeamista, jonka jälkeen loppupäivä meni lähinnä ohjelmissa istuessa. Kävin katsomassa Avajaiset, joiden jälkeen pyörin ympäriinsä ja kävin mm. ostamassa syötävää kaupasta. Bongasin myös kaverini Sadun ja hänen kaverinsa, joiden kanssa tulikin hengattua sitten lähes koko loppupäivä. Illan ohjelmasta katsoin luennot Kenelle tämä oikein on tarkoitettu, sekä Vihaluennon, jotka molemmat osoittautuivat ihan viihdyttäviksi ohjelmanumeroiksi, jotka jaksoi hyvin tuijotella alusta loppuun asti. Näiden jälkeen kutsui hotellihuone, johon sain mukavasti kyydin samaiselta kaveriltani.

Coniaamujen meikkiarsenaali tuntuu aina kovin tuhdilta.

Lauantai valkeni pirteissä merkeissä, sillä sain yöllä nukuttua harvinaisen hyvin. Vetäisin pakkelit naamaan, puvun päälle, ja matkasin aamupalan perässä Trion Subwayta kohti. Sain nimittäin reissua varten haltuuni kupongin jolla saa ilmaiseksi patongin kun ostaa juoman, ja pitihän se hyödyntää. Patonki tosin päätyi hetkeksi killumaan narikkaan, sillä perille saavuttuani ei nälkä vaivannut ollenkaan. Kävin moikkailemassa PC'läisiä yhdistyspöydällä ja pyörin hieman ympäriinsä, jonka  jälkeen olikin aika Madoka-ryhmämme kokoontumiselle.

Ryhmällemme oli käydä kalpaten, sillä toinen Homuramme sekä Kyokomme eivät löytäneet paikalle, joten ryhmästämme puuttui taikatyttöjä Kyoko sekä Mami, sillä oma Mamimme ei saanut pukuaan valmiiksi tapahtumaa varten. Aktiivisen rekrytoinnin tuloksena kuitenkin puuttuvat jäsenet korvattiin, ja photoshoottauksemme pelastui. Sanon tosin sen, että itse derppaan sekä naaman että peruukkini osalta kuvissa sen verran että huhui. Homuran ilmeet kun eivät ihan täysin luonnistuneet itseltäni, joten tuntuu että näytän vain hyvin kettuuntuneelta ja hämmentyneeltä kuvissa :'D  Odotan kauhunsekaisin tuntein törmääväni niihin kuviin joita ryhmästämme otettiin, sillä se määrä ei ollut mitenkään kamalan pieni!

Oli kuitenkin tosi mukavaa ryhmäillä näin ensimmäistä kertaa, ja ainakin minulla oli aikas hauska iltapäivä. Kiitos siis teille jotka iltapäivän kruunasitte, toivottavasti suunnitelmamme ottaa uusinta Traconissa toteutuu. :) Varsinaisen shoottailun lisäksi päästiin mm. nauttimaan herkullista Ben&Jerrys -jäätelöä sitä ilmaiseksi jakaneesta autosta, oli herkkua! Kuvauspalvelussakin kävimme otattamassa muutamat kuvat, joista allaoleva on ehkä lempparini, vaikkakaan Sayakan jalat eivät näy, onneksi sentään pilkahdus sinistä + viitta on edustamassa häntäkin.

Käsi nyrkkiin niin Kyubeykin juoksee karkuun! Molempien kuvien kuvaaja: Emilia Lahtinen.

Oltaisiin Välähdelty tällä kuvalla, mutta kisa oli ehtinyt täyttyä ennenkun pääsimme paikalle. 8<

Madokailun jälkeen katsastin Cosplaykisan. Tuijottelin numeron tällä kertaa ykkösparven eturivistä, josta näköala oli varsin mahtava, sillä näköesteitä ei juurikaan ollut. EuroCosplay oli taattua viihdettä, ja jokainen esitys omalla tavallaan hieno. Lontooseen lähtevä edustajamme edustaa Suomea varmasti hyvin, sanoivat ulisijat sitten mitä vaan. Asiasta noussut haloo on mielestäni ihan naurattava, cosplaykisan järjestämisellä ja narikkasysteemeistä huolehtimisella kun ei ainakaan omaan silmääni ole yhtään mitään tekemistä keskenään, mutta vinkujat vinkuu ja niin edelleen. Myös Hall Cosplay -kisaan oli valikoitunut hienoja pukuja, joita oli mukavaa katsella. Voi kun joskus saisi itsekin aikaan niin eeppisen puvun että tuollaiseen pyydettäisiin mukaan.

Kisan jälkeen suuntasin pukuhuoneeseen vaihtamaan cossia koska alkoi tulla kuuma + Homuran kengät olivat hiertäneet pikkuvarvastani niin kovasti että siitä oli lähtenyt päältäpäin nahka lähes kokonaan lipettiin, voin sanoa että tuntui aika kivuliaalta. Tuntui muuten helpottavalta, mutta jotta lievennys ei olisi liian suuri, tottakai olin unohtanut Roxyn sukkahousut hotellihuoneelle. Päädyin siis hakemaan kaupasta uudet hyvin ripeään tahtiin, sillä en tahtonut missata Susilavalla alkavaa Chotto!Chocolate Summer Stage -tanssiesitystä. Esitys oli hieno, sillä ryhmän tytöillä on tanssiliikkeet totisesti hallussa, ja heistä löytyy söpön glitteristä idolikarismaa vaikka muille jakaa. Myös lavan seuraavana vallannut Show-Cosplay-yhdistyksen tanssiesitys jatkoi samaa viihdyttävää linjaa. Ja myönnän: yhdistys on senverran innostava, että olen toisinaan harmitellut sitä, että asun täällä pääkaupunkiseudun perukoilla. Kerran näinkin päin!

Loppuilta oli lähinnä yksinäistä haahuilua ympäriinsä. Bongailin tuttuja siellä sun täällä, mutta olen aina yhtä huono tunkemaan ihmisten seuraan, joten tyydyin lähinnä stalkkailemaan. Lisäksi istuskelin jonkinverran AMV-huoneessa, jonka tarjonta oli omaan makuuni varsin kaksijakoista: oli ne videot joiden huumori toimi tai joiden idea oli muuten kiva, ja sitten ne jotka aiheuttivat lähinnä "öö mitä" -fiiliksen sekavuudellaan. Makuasioita nämäkin. Päädyin myös katsomaan alkua ohjelmasta Japanin henkimaailma ja sen rajalla, mutta päätin häippäistä siinä vaiheessa kun ensimmäistä videota alettiin pyörittää, sillä olen vähän huono kauhuleffojenkin kanssa, enkä tahtonut riskeerata yöuniani.

Helppo conitusseura: ei valittanut mistään, ja nukkui koko lauantain hotellihuoneella!

Yhdentoista aikaan illalla Sami kurvasi Sibeliustalon pihaan, ja pääsin jälleen autokyydillä hotellille. Hän kun päätti loppujenlopuksi tulla kuitenkin toiseksi yöksi seurakseni hotellille, vaikkei itse coniin työvuorojensa vuoksi ehtinytkään. Oli hyvin kätevää mm. senvuoksi että sain heitettyä suuremman matkalaukkuni hänen mukaansa sunnuntaina, ettei tarvinnut turhaan raahata sitä mukana, ja kuormittaa jo valmiiksi ylitsepursuavaa narikkaa liikaa.

Sunnuntai-aamun ensimmäisenä ohjelmanumerona kävin katsomassa Cosplay photoshoot-luennon, joka oli varsin mielenkiintoista seurattavaa. Oli kiva kuulla aiheesta kokeneemmilta, ja jäipä tuolta muutama uusi vinkkikin takataskuun tulevaa varten. Luennon jälkeen bongasin Sadun ja hänen kaverinsa (jonka nimeä en kuollaksenikaan muista), ja pompiskelimme ympäriinsä yhdessä sekä erillään siihen asti, että luento Kaikki ja vähän lisää cosplaykisaamisesta alkoi. Tämänkin ohjelman kanssa olen samalla linjalla tuon photoshoot-luennon kanssa: kokeneempaa on kiva kuunnella, ja uusia vinkkejä jäi mieleen. Olen nyt kuunnellut ja innostunut aiheesta sen verran, että kyllä minä sinne lavalle kipuan, kunhan vain sopiva tilaisuus eteen ilmestyy.

Viimeisenä kävimme katsomassa vielä Päättäjäiset, joissa ne viihdyttävimmät osiot olivat Visual Questin loppunäytös, ja söpö Aki Hata. Pieniä tissejä, isoja tissejä, kapeita jalkoja ja leveämpiä jalkoja, vai miten se nyt menikään. Ja se Desuleiri oli sitten lupaus! :D