Kukatonta kukankatselua

Tänään tuli käytyä Roihuvuoren Hanamissa, jossa oli PKSC:n (pääkaupunkiseudun cosplayharrastajat) miitti, joka kuitenkin fuusioitui J-rakun porukan kanssa. Kirsikankukat olivat kyllä suurimmaksi osaksi ehtineet jo heittää veivinsä, muutama hassu yksilö siellä puissa vielä sinnikkäästi killui, joten se kirsikankukkapointti oli vähän hukassa, mutta ainakin ilma oli suotuisa! Ihanan lämmintä, mutta pieni tuulenvire joka esti ihan totaalisen sulamisen, ja loppujenlopuksi sai minut jäätymään niin kivasti että oli pakko häippästä paikalta. Itse miittailu oli omalta osaltani aika pienimuotoista, sillä suurin osa paikallaolleista oli itselleni aikalailla tuntemattomia, ja päädyin taas suureksi osaksi istuskelemaan hiljaa paikallani kuin kivi.. : D Argh ujoilu, ärsytän itseäni.

Tai oikeastaan en ole niin ujo kuin miltä toisinaan vaikutan, olen vain taipuvainen miettimään aina kaikkea niin paljon että meinaa pää räjähtää, ja loppujenlopuksi päädyn siihen että ole hiljaa äläkä tee itsestäsi numeroa niin kukaan ei ärsyynny, tai pidä turhan outona. Olen tosiaan itse juuri se tyyppi, joka jää nakertelemaan negatiivisia asioita mitä minulle on sanottu ja hetkiä joina olen vähänkin mokannut ihan turhan pitkäksi aikaa, ja jonka pään sisällä pyörii kokoajan ajatuksia siitä, mitäköhän ihmiset ajattelevat minusta, puvustani tai siitä millainen yleensäkin olen. Se on oikeasti tosi ärsyttävää, kun toisinaan heittäydyn liikaakin lukemaan ihmisten äänensävyjä, ilmeitä ja elekieltä kun he puhuvat minulle tms, ja jään mietiskelemään, että kehtaanko änkeä ihmisten seuraan, vai pitävätkö he minua riesana/naureskelevat silloin kun en ole paikalla. Tähänkin väliin toki voi heittää sen koulukiusaus-faktan, joka on taas yksi ärsyttävä juttu menneisyydessä, enkä haluaisi vedota siihen missään yhteydessä, mutta se on vaan ikävästi jättänyt leimansa siihen millainen olen, ja kuinka vapaasti viitsin itseäni ilmaista. Liika mietiskely ja itsekritiikki on kyllä sellaisia asioita joista haluaisin eroon, mutta ne on vaan kasvanut niin kiinni luonteeseeni, että eroonpääseminen on aika mahdotonta.

Tästä taas johtuu sekin, että joskus en tunne oloani mukavaksi suuremmassa väkijoukossa, jos en tiedä kenen puoleen kääntyä milloinkin, etenkin jos joukkio koostuu lähinnä puolituntemattomista. Ei sillä, ettenkö viihtyisi ihmisten seurassa, olen vain taipuvainen miettimään liikaa, ja se tekee asiat vaikeammiksi kuin ne oikeasti edes ovat.

Avautumista hieman ehkä, mutta aina olo vähän kevenee kun saa purettua fiilikset minitekstiksi. Ja tekstiä kirjoittaessa huomasin että toiset ctrl- ja shiftnäppäimet eivät toimi ja a-kirjain toimii hyvin tahmeasti. Nähtävästi on hyvin kannattavaa kumota juomansa näppikselle. :,D

Baka baka baka

Nyt on bakat bakailtu ja reissusta jäi ainakin suurimmaksi osaksi hyvä fiilis, oli mahtavaa päästä vihdoin pieksämäen conikin katsastamaan. :)  Baka on muutenkin tuollainen mukava vähän pienempi tapahtuma, joissa on toki aina puolensa, mutta ohjelman vähyyden lisäksi ei kummempaa valitettavaa löydy. Cossikisat olivat hienoa katsottavaa; vaikkakin osallistujamäärä oli aika vähäinen, puvut ja esitykset olivat hienoja. Josko sitä joskus itsekin uskaltaisi johonkin show-sarjaan lavallahyppimistä kokeilemaan, ken tietää. Kisojen juonto oli myös iso plussa, se oli oikeasti viihdyttävää eikä huumorikaan tuntunut turhan päälleliimatulta, ja juontajien hahmokemiat toimivat hienosti yhteen.

Noin muuten ei tullut ohjelmien saralla kurkittua kuin Mikä tässä mättää -paneeli, joka olikin ehkä hienoin ohjelmanumero jota olen koskaan käynyt katsomassa. :D Arvostan sitä, miten joku uskaltaa sanoa asioita suoraan, kiertelemättä turhia, ja piiloutumatta sellasen "no emmätiiä, tää on tietenkin vaan mun mielipide, en mä oikeestaan tästä mitään tiiä" -selittelyn taakse. Plus se interaktiivisuus! Paneelilla ja esitelmällä tosiaan on se ero, että paneeliin sisältyy se yleisön osallistuminen, sen sijaan että panelisti vain höpöttäisi ja yleisö istuisi hiljaa. Sellainen pieni tai suurempi provosointi ja muurahaispesän tikulla sörkkiminen on vaan hyvästä noin keskustelun herättämisen kannalta. Kaikenkaikkiaan mahtavaa.

Noin varsinaisen coniajan ulkopuolelta on pakko heittää miinus lattiamajoituspaikasta. Kävelymatka majoituspaikalta coniin oli aika rapsakka, etenkin sunnuntaina kun piti rahdata kaikki kamatkin mukanaan, puhumattakaan iltabilematkasta, joka oli aika kohtuupitkän tuntuinen etenkin siihen aikaan ja siinä lämpötilassa. Päädyttiinkin sitten nappaamaan taksi iltabileistä takaisinpäin. Enkä osannut villeimmissä kuvitelmissanikaan odottaa että majoituspaikalla olisi niin kylmä kuin siellä oli! Sain vetää päälleni kaikki liikenevät vaatteet ennen makuupussiin hyppäämistä että pysyin edes kohtuullisen lämpöisenä. :D Toki se makuualustan mukaanottaminen olisi auttanut vähän, mutta välillä fiilikset oli kyllä sellaiset että ulkona olisi ollut lämpimämpää nukkua. Plus pehmeämpää tietenkin, sillä makuualustan kotiin jättäminen aiheutti myös kovan lattian havannointia, joka ensimmäisenä yönä combotti kylmyyden kanssa nukkumisen sellaisen ehkä max parinkymmenen minuutin pätkään plus epämääräiseen hämärän rajamailla keikkumiseen. Nousinkin lauantaina ylös joskus viiden aikaan, ja koitin kulutella aikaa. Toisena yönä sain jo nukuttuakin jotenkin, joka ehkä johtui jo varsin mojovaksi kasvaneesta väsymyksestä. Muistona mm. varsin kipeitä mustelmia, naminami. :D Nyt ainakin osaan arvostaa vielä enemmän sitä hotellihuonetta!

Matkat coniin ja conista pois puolestaan hoituivat Desubussilla, joka oli ihan jännä kokemus, voitti VR:n ja sen riistohinnat ihan mennentullen, ja seurakin oli hyvää joten matka taittui mukavasti. Ainoa hämmentävä asia oli se, että takaisinpäin lähdettiinkin jo ennen päättäjäisiä, joka olisi saattanut aiheuttaa wtf-momentin jos toisenkin jos en olisi sitä tietoa korviini saanut ennenkuin bussin lähdettyä, hhahah. :D

Cossien kanssa tuli kyllä kiire, sillä tottakai vasta silloin viimetingassa tajuaa miten paljon on vielä tekemättä, ja sitten saakin valvoa pitkään ja herätä aikaisin että tulisi valmista. Viimeiset nepparitkin jätin taktisesti vasta majoituspaikalla ommeltaviksi, ne kun pitää jokatapauksessa ommella käsin, eivätkä vaadi mitään kuivumista tai muuta mukavaa joka veisi aikaa tai vaatisi järeitä työkaluja tai ompelukonetta. Bakassa ensiesiintymisensä saivat siis Lenalee (lauantai) ja Serah (sunnuntai).

Varmaan ainoa kuva jossa en derppaile ihan kamalasti.

Lenalee tosiaan näki vihdoin päivänvalon, niin kauan kuin se on ollut wip-tilassa, eli joko aiheuttamassa harmaita hiuksia ompelupöydällä tai dumpattuna jonnekin laatikonperälle tarpeeksi ärsytettyään. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja päätin tekeväni tämän bakaan valmiiksi, ja niin siinä sitten kävikin, vaikka viimetippaan jäikin. Noin yleisesti olen ihan tyytyväinen pukuun, vaikka muutama kohta toki aiheuttaakin ärsytystä, mutta olen ylpeä siitä, miten jaksoin tapella sen takin perusrakenteen kanssa, ja väkertää kaikki nuo pienet yksityiskohdat. Pikkuyksityiskohtien tekeminen tosin on kivaa, ei sillä. Ehkä osaan nyt tehdä parempia yläosia. Tai sitten saan tapella ensikerralla ihan yhtä paljon, mutta oppii sitä feilaamallakin. Puku oli kyllä päällä harvinaisen mukava, lukuunottamatta kenkiä, joista toinen hiersi mukavasti kantapään auki. Nimimerkillä "kävelin iltapäivällä Poleenilta Agricolalle sukkasiltaan". Mutta cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä.

Sunnuntaina sitten oli Serahin vuoro, jota vähän arkailin, sillä puvusta puuttuu muutama pikkujuttu, ja yksi osa päätti ottaa loparit ja puski värit irti itsestään niin hienosti, että jätin sen sitten suosiolla laukunpohjalle. Note to self: kannattaa käyttää vaan niitä omia maaleja ja laajennella varastoaan, pajan akryylimaalit on ehkä lievästi sopivampia maalauksiin kuin cosplayhyn. Pihiys. Tuon cossin pienen puutteellisuuden lisäksi itselläni oli etenkin alkupäivästä ihan järkyttävän huono olo, ja meinasin vaihtaa cossin pois jo joskus ennen yhtätoista kun tunsin olevani vähän vähemmän edustava, mutta päädyin loppujenlopuksi kuitenkin pitämään sitä koko päivän kun nyt kerran sen aamulla olin päälleni kiskaissut, ja olokin onneksi lähti paranemaan siitä pikkuhiljaa.

Kuvaajan mielestä kengät oli vissiin rumat. :D

Ehkä hämmentävintä Serahin kanssa oli/on se positiivisen palautteen määrä minkä olen puvusta saanut. En muista koskaan aiemmin kenenkään kummemmin kommentoineen pukujani kumpaankaan suuntaan, joten se tuntui tosi jännältä, vaikkei se määrä ehkä olekaan kovin kummoinen joihinkin supercossaajiin verrattuna. Olen kyllä kiitollinen jokaisesta positiivisesta sanasta mikä cosseistani lausutaakin, etenkin näin suhtkoht aloittelevana cosplayaajana se kannustaa tosi paljon kun tuntee tehneensä jotain onnistuneesti myös muiden silmissä. Eli kiitos ♥!

Nyt bakailujen jälkeen alkaakin se varsinainen näpertämisputki, kun cosseja pitäisi saada valmiiksi tuleviin coneihin, enkä tahtoisi jättää taas kaikkea ihan viimetinkaan. :D Onneksi olen kuitenkin edes hieman hahmotellut sitä, mitä pukuja aion mihinkin coniin tehdä, joten tekojärjestyskin on hahmottunut. Nyt vaan toivoimaan että peruukitkin saapuvat ajoissa, se kun on se suurin juttu mihin ei kamalasti voi enää tässä vaiheessa itse vaikuttaa. Mutta niistä tulevista puvuista selitänkin lisää sitten ensi kerralla.

Pizzas 'n' horos

Nyt kun vuosi on alkanut kunnolla ja conikausi lähestyy uhkaavasti, olisi pikkuhiljaa aika vähän lyödä lukkoonkin niitä pukuja ja hahmoja, mitä aikoo tehdä. Mutta itseni tuntien voin sanoa että kaikki taas varmasti muuttuu johonkin suuntaan jossakin vaiheessa, joten mikään absoluuttinen totuus ei ole tämänkään viestin pointti, valotetaanpas vain sitä, millaiset suunnitelmat tällä hetkellä ovat, ja millaisia hahmoja cossikansioideni kätköistä löytyy. Tässä ei tietenkään ole kaikki, vaan vain sellaiset puvut jotka todennäköisimmin teenkin vielä joskus/lähiaikoina.

Olen viimeaikoina muutenkin katsonut kohtuullisen paljon animea, joka ei ole aina ihan itsestäänselvyys kaltaiselleni keskittymiskyvyttömälle ketulle, ja sen kenkkuakin kenkummalle nettiyhteydelle ( ihanin mokkula, rakastan sut kohta kappaleiksi ja ikkunasta pihalle..). Niistä sarjoista joita nyt olen saanut katsottua/katson tällä hetkellä on löytynyt varsin monta hahmoa joiden cossaaminen joskus kiinnostaisi, mutta ajankohdasta en ole varma. Olen kyllä animesarjojen kanssa varsinainen hamsteri, aloittelen aina miljoonaa eri sarjaa ja jos anime ei jostain syystä ihan heti sytytä niin se tippuu mielestäni, ja aloitan uusia kun en muista/jaksa katsoa kesken olevia. Sitten taas jossain vaiheessa törmätessäni uudestaan kesken olevaan sarjaan koen ahaa-elämyksen ja jatkan sen katsomista. Varsinainen noidankehä.

Mutta takaisin siihen postauksen pointtiin, eli katsaus To-do -kansioiden kätköihin alkakoon!

Serah Farron (Final Fantasy XIII)

Serah on se, joka ainakin vielä vuoden alussa oli tämän vuoden kohtuullisen varma nakki, ja jonka teossa olenkin päässyt jo aika hyvään vauhtiin, mutta tällä hetkellä projekti on vähän jäissä muutamastakin syystä. Vielä pitäisi materiaaleihin hankkia hamekangas ja kengät sekä pari pikkujuttua. Paita kun on jo lähes valmis, liivikin valmistumaanpäin, ja peruukki odottelee käyttäjäänsä jne. Todennäköisin tähtäyskohde olisi Desucon, johon näköjään jonkinlainen FF-ryhmä on kerääntymässä, mutta saa nyt nähdä saanko valmiiksi/haluanko tehdä tämän sinne, kun jotenkin motivaatio pukua kohtaan on aika matalalla tällä hetkellä.

Lenalee Lee (D.Gray-man)

Seuraavana luokassamme 'lähes valmiit' on Lenalee kolmosuniformussaan. Oikeastaan vain takki on vielä kesken, kengät, hame ja peruukki ovat jo valmiina odottelemassa käyttöä. Takistakin oikeastaan puuttuu enää vaan muutama koristenauha, tuo rose cross -lätkä ja napit. Ehkä ärsytti, kun sain hirveän intopuuskan alkaa tekemään tätä taas, vain huomatakseni että se punainen nauha jota koristeluun käytän on aikalailla finito, ja sitä pitäisi hankkia lisää. Mutta nyt on lisätarvikkeet hankittu, ja näpertely jatkukoon! Jotenkin tekisi hirveästi mieli tehdä tälle vuodelle myös se ykkösuniformu, koska mustavalkoinen, kiva design, ja pitkät hiukset, mutta saa nyt nähdä jos rahat ja aika riittävät.

Aerith (Final Fantasy VII)

Aloin pelaamaan FF seiskaa vähän aikaa sitten ja koukkuunnuin. Olin kyllä stalkannut kun sitä pelataan, ja nähnyt kuvia, hypetystä ja spoilereita ympäri nettiä, mutta itse sain näppini tähän vasta nyt. Mistä olenkaan jäänyt paitsi! Mutta pelihypetys sikseen, ainakin tällä erää. Aerith/Aeris valloittaa asenteellaan ja aurinkoisuudellaan, hän on ihanan positiivinen ja huoleton hahmo, joka on kuitenkin kokenut monenlaista ja osaa suhtautua asioihin ja mahdolliseen vaaraan rauhallisesti. Tuo pukukin on kivannäköinen ja kohtuullisen yksinkertainen toteutettava noin ompelun puolelta, vaikkakin proppiosastolla kukkakori ja tuo tikku kilpailevat keskenään. Tosin kukkakorijuttua varten osaset voisi vaan ostaa nopsasti kaupasta, joten luultavimmin tuon tikunkin teen. Itseasiassa ihan aluksi kun peliin tutustuin, ajattelin Tifan olevan se lemppari ja sellainen hahmo jota voisi joskus cossatakin, mutta ajan myötä hahmo alkoi vähän ärsyttää ja tuntua liian kaksiulotteiselta (tissejä lukuunottamatta), ja näin Aerith-innostus pääsi suurempaan mittaan. Olen mietiskellyt, että jos en sitä Serahia tee Desuconiin, niin Aerith voisi olla toinen vaihtoehto, jolla pääsisi sitten lurkkimaan siihen FF-ryhmäänkin. :D

Lacus Clyne (Gundam Seed, GS Destiny)

Suhtkoht uutena tulokkaana listalta löytyy Lacus. Peruukkihan tähän löytyisi jo, eikä puku noin pääpiirteissään kovin monimutkainen ole, joten tämän toteutuminenkin on ihan todennäköistä ainakin jossain vaiheessa! Lacus on ihanan positiivinen ja asenteeltaan ja periaatteiltaan sydämellisen tuntuinen hahmo, joten oma samaistumiseni ja hänen ihannointinsa ei ole kovin yllättävää. Olen katsonut SIEMENtä nyt sen 25 jaksoa, ja stalkannut vähän kuvia Destinyn puolelta, ja tykästyin myös siihen Lacuksen (asd miten toi taivutetaan) commander-asuun tms, joten sekin olisi mahdollinen, kunhan ensin saan itse sarjan katsottua, koska ennen sitä sarjan ja hahmon tuntemista en cossaa yhtään mitään. Tosin olen pariinkin otteeseen harkinnut tekeväni poikkeuksen tämän kohdalla, koska ainakin SEED tuntuu vähän kuivakalta katsottavalta, kaikkien niiden taistelukohtauksien kanssa. Ei sillä, taisteluräiskimiskohdissa ei yleisesti ole mitään vikaa, mutta jotenkin ne tässä sarjassa on vaan toteutettu tavalla joka ei erityisemmin viihdytä ainakaan itseäni niin suuresti että kummempia elämyksiä niitä katsomalla saisin. Yksinkertaisemmin/kärjistetymmin sanottuna "kettu mitä shaibaa mutta pakko katsoa koska cosplay", eiku.

C.C (Code Geass), koska sehän ei toki tullut kuvasta ilmi.

C.C on yksi niistä hahmoista jonka cosplayaamista olen suunnitellut jo kauan, jos ja kun se tapahtuu, on puku luultavimmin tuo R2-versio, koska se vain miellyttää silmääni + sopii toteutettavakseni vaikeusasteeltaan. Ja muunneltavaksihan tämän puvun voisi tehdä tekemällä sen valkoisen aluspaidan ja cheese-kunin vielä kaveriksi, jolloin ei ainakaan pelkoa kummemmasta paahtumisesta olisi. Oiva kesäcossi siis! Ja saisi syödä pizzaa hyvällä tekosyyllä, hhahah. C.C:n hahmo on itsessään muutenkin kiinnostava, ja Euphemian rinnalla lempparihahmoa Code Geassista nimetessä. Lisäliikuntaan tämä toki inspaa kun aika timmissä kunnossahan tuo on vaikka kurveja löytyykin, ja reidet ja takapuoli vilkkuu noiden lärpäkkeiden lomasta ihan kiitettävästi. Mutta onneksi lähtötilanne ei ole ihan toivoton ja operaatio "kiinteytyminen" on jo käynnissä.

Seth Nightroad (Trinity Blood)

 Sarjassamme sitten kun olen rikas ja hermot riittää näpertelyyn. Seth houkuttelee tosi kovasti, vaikkakin tuo työmäärä puvun kanssa tulee varmasti olemaan aika kohtalainen, mutta eihän sitä cossia yleensäkään tarvitse parissa päivässä pieraista kasaan. Seth on lempihahmoni Trinity Bloodista, ja tuo asu vain yksinkertaisesti hivelee silmiäni niin värimaailmansa kuin koristeellisuutensakin puolesta. Olen jo mietiskellyt materiaalivalintoja ja tekotapoja tätä varten, joten mahdollista on, että tämäkin tullaan vielä näkemään. Mitään aikarajaa en kyllä tähän kohtaan laita, koska kun tämän projektin kimppuun hyökkään, niin haluan myös tehdä sen kunnolla, eikä sitä koskaan tiedä montako yritystä onnistuminen vaatii. Puvusta kun kuitenkin löytyy monta itselleni ihan uutta juttua. Plussana myös tähän lisäksi tekisin ne Sethin pikku haarukat, jotka olisi ekat kunnolliset propit ikinä! Alkaa kyllä kutkuttamaan tämän aloittaminen jo, aaa. Jotenkin itseeni on iskenyt sellainen proppihimo, haluaisin ihan hirveästi tehdä jotain jännää millä huitoa! Se että saa jotain käsiinsä kun tuntuu helpottavan poseeraamistakin jonkinverran, ja minunlaiselleni "yhyy miten päin tässä nyt olisi" -poseeraajalle se olisi ihan hyvä juttu.

Nakiami (Bounen no Xamdou / Xam'd of The Lost Memories)

Nakiami on hahmona jotain mitä ihannoin ja mistä pidän; se toisista huolta pitävä sydämellinen otus, jolta löytyy kuitenkin asennetta muuhunkin kuin rakastamiseen ja hyväntekemiseen. Voisin aloittaa tämän tekemisen heti, kun keksin että miten toteutan tuon vyötäröhökötyksen, joka on jo tuottanut mietintätuokion jos toisenkin, loput puvusta kun on kuitenkin kohtuullisen yksinkertaista. Ensinnäkin se näkyvien saumojen puute tuottaa hieman mietintää, sillä kyllä, jos jotain ompelee, siihen tulee saumatkin. Eksoottisin ja älyvapain tapa toteuttaa tuo saumattomasti olisi toki muotoilla se päälleen conipäivän aluksi ilmakuivuvasta massasta tms, eipä jäisi saumoja! Saumattomuuden lisäksi tuosta vaatekappaleesta löytyy myös se suurempi haaste nimeltä korsetin tekeminen, joka sekin on itselleni ihan uusi juttu. Toki tuon voisi feikata myös pukemalla korsetin sen alle tekemään tuon muodon, ja tekemällä tuosta itse puvunosasta vain kangaslärpäkkeen jonka vetäisi siihen päälle. Mietintää on siis harjoitettava vielä.

Togame (Katanagatari)

Togamen nähdessäni ensimmäinen reaktio oli sen huomaaminen miten gagalicious hahmo on vaatetukseltaan kaikessa epäsymmetrisyydessään, ja hiustyyliltään myös (sekä noiden pidempien että lyhyempien hiusten kanssa!). :D Jo puku yksinään on niin hauskan omaperäinen ja värikäs, että cosplayfiilis nousee jo sitä katsoessa, mutta kun tähän vielä lisää hahmon persoonan, joka myöskin on hauskan omaperäinen ja särmä, iskee "tämän teen joskus" -fiilis aika täysillä. Katanagatari on sarjana muutenkin jotain virkistävän erilaista, sen graafinen ilme ja juonenkulku natsasivat aivan mahtavasti omaan makuuni. Ajankohdasta en vielä tiedä, katsotaan sitten kun olen saanut nämä tulossa ja menossa olevat pukuprojektit valmistumaanpäin.

Nia Teppelin (Tengen Toppa Gurren Lagann)

Katsoin Gurren-Laganin tuossa jonkinaikaa sitten (♥!), ja ihastuin kyllä ihan yleisesti koko sarjaan, mutta se eniten cosplayhermoja kutkuttava tapaus oli kuitenkin Nia. Neidin luonteessa on jotenkin niin sopivassa suhteessa sellaista pientä sinisilmäisyyttä, avoimuutta, höpsöyttä ja iloisuutta, ettei vain voi olla pitämättäkään. Tuo kuvan pukukin on niin kiva ettei tarvinnut kahta kertaa miettiä että lisäänkö vai enkö sen listalleni, ja se on onnistunut kiilailemaan itseään aika kärkipäähän tässä toteutusjärjestyksessä; aloitettukin on jo, joten on paljon mahdollista että tänä tulevana kesänä pompin jossain conissa Nian roolissa. Vielä kun voisi vääntää omaa moe-mittariaan vähän suuremmalle asteelle.

Youko (Inukami!)

Youko on taas niitä hahmoja joiden cossaamista olen suunnitellut jo tovin jos toisenkin, siitä asti kun Inukamin sain katsottua on ajatus kihelmöinyt takaraivossa. Inukami on kyllä sarjana ihan mahtava, kaikkine shukucheineen ja norsusensuureineen, niin sen huumorin kuin varsinaisemman juonenkin puolelta, Youko taas on hahmona yksinkertaisesti sanottuna mahtis, ja mukavan luonteikas tapaus. Tämä olisi aika nopea ja helppo cossi, joten todennäköisesti sen johonkin väliin teen, ehkä vielä tälle vuodelle, ken tietää. Cosplaykannalta jännin juttu hahmossa on varmaankin nuo punaiset silmät, jotka suorastaan huutavat että käytä piilolinssejä. Tuo piilolinssien kanssa pelleily kun vähän karmaisee minua, sillä en moisia ole koskaan käyttänyt, enkä muutenkaan kamalasti välitä silmieni sörkkimisestä. Mutta kerta se on ensimmäinenkin, toivon mukaan saan ne kunnialla silmiini, eivätkä ne häviä minnekään luomen alle ja aivokätköihin ikiajoiksi.

Horo (Spice and Wolf)

Horon olen oikeastaan tehnytkin jo kerran, hyvin kämäisesti, joten haluan ehdottomasti ottaa uusinnan ja tehdä paremman version! Etenkin se vanha peruukki on yksi fiasko, mahdottoman harva takaa, ei millään pysynyt suoraa muistuttavanakaan ja superhelposti takussa = taattua suomilaatua, eikä värikään ihan natsannut. Hahmo on kuitenkin ihan mahdottoman kiva, ja tässä pääsisivät myös uusiokäyttöön ne Youko-cossiin suunnitellut punaiset piilarit, joka olisi ihan jes, kun eivät ne piilaritkaan ihan ilmaisia ole.

Kureha Touka (Shining tears x wind)

Kureha on yksi niistä hahmoista joka piti vain nähdä kerran, ja instant nam --> cossikansion osion 'ehkä' asukiksi. En ole katsonut animea kovin montaa jaksoa, ja peliin (Shining wind) en ole näppejäni saanut, ja tuskin saankaan ellei jotain maagista tietä nurkkaan ilmesty japsipelejä pyörittävä PS2 ja allekirjoittaneelle taitoa tajutakin siitä jotakin. Mutta tuo puku on vaan kaikessa fenixmäisyydessään hauska, ja siihen kuuluu parimetrinen jouskari! En tiedä miksi, mutta jostain aikojen alusta olen vetäissyt tämän selittämättömän obsession jouskareihin, vaikken ole vielä toteuttanut ainuttakaan pukua jossa sellainen olisi. Sitten kun saan sarjan katsottua, niin puvun tekeminen on hyvinkin mahdollista.

Ja nyt on taas hyvä hypätä takaisin pelaamisen ja askartelun pariin. :D Tänään kun tuli shoppailtua vähän lisää askartelutarvikkeita (mm. softista ja akryylimaaleja), joista toivonmukaan vielä näiden parin vapaapäivän aikana syntyy jotain pientä järkevää. Näin jälkiviisautena tajusin kyllä, että olisi pitänyt käydä kangaskaupassakin, koska kutkuttaisi ihan laittoman paljon aloittaa yhden puvun säätäminen nyt kun siihen olisi hyvin aikaakin, ja toista pukua taas en voi jatkaa ennenkuin saan siihen vetoketjun hankittua. Tietenkin kaupat on seuraavan kerran auki vasta tiistaina, jolloin tietenkin myös tämä lomailu loppuu. ´^` Mutta no can do.

Pientä kuplimista

Tulipas siis oltua Tampereella kuplimassa eilen, ja ihan mukavaahan siellä taas oli vaikkei pahemmin kiinnostavia ohjelmanumeroita cosplaykisan aka Justin Bieber 3D:n lisäksi ollut. Täytyy kyllä sanoa että kuplii-skaalassa kisan taso oli tänä vuonna yllättävänkin hyvä, mahtavia pukuja ja esityksiä oli monta, eivätkä kaikki omat lempparini päässeetkään finalisteiksi asti. Pienenä sidenotena, kisan väliajalla näytetyt leffapätkät olivat vähintäänkin lievästi samasta muotista veistettyjä. Isoja pamauksia, harmahtava värimaisema, toimintaräiskintää, ja pelkkiä miehiä päähahmoina, hhaha. Cossikisan lisäksi lähinnä hengattiin ja käveltiin ympäri tapahtuma-aluetta miettien mitä sitä tekisi, ja liukenimmekin paikalta jo kolmen aikaan, kun kuskina toimineen kaverini (♥) piti lähteä tuolloin takaisinpäin, eikä se ryöstöhinta VR:n palveluista kiinnostanut erityisemmin. Ihan mukava pikkutapahtuma kuitenkin, cossikisa oli kivaa seurattavaa, ja pääsi vähän makustelemaan conikauden alkamista ja lisäilemään inspiksiään puvunteon suhteen. Aina se vähän laittaa inspiksiä ja paineita korkeammalle kun katselee muiden hienoja pukuja.

A patched up crazy matryoshka

Itse olin siis lauantaina paikalla Matryoshka-Lukana ( epämääräinen kuva vieressä), ja oikeastaan oloni puvussa oli vähän ahdistava. Ja ahdistavalla en tarkoita sitä, että puku olisi ollut mitenkään erikoinen tai paljastava tai mitään, vaan conipaikalle saavuttuamme tunsin vaan oloni jotenkin ihan kämyiseksi, kun pukuhan on tosiaan vaan musta hame ja vihreä fleecetakki plus peruukki. Jotenkin fiilis oli sellainen kuin ei olisi edes ollut cossia päällä. En tiedä, tuskin vedän tuota kokonaisuutta enää päälle mihinkään, tai ainakin tulen tekemään paremman puvun tuon "kaappi"cossin tilalle. Plussaa ei suonut myöskään oma naamani, joka jotenkin mystisesti päätti alkaa puskemaan meikkejä jonnekkin huitsin nevadaan kesken päivän, jonka vuoksi näytin välillä ehkä suhtkoht eksoottisen punaläiskikkäältä. Ärsyttävää, jotenkin ihan arkipäivisin meikit yleensä pysyvät ihan nätisti paikallaan, mutta aina kun tulee joku cosplayhäppeninki tai muu tilaisuus jossa mielellään näyttäisi hyvältä, niin yhteistyökykyisyys rakoilee. Kenkkua!

Puvun kämäisyyden lisäksi itseeni iski pituuskriisi, ympärillä tuntui olevan kokoajan tosi pitkää porukkaa ja vaikka itse olen aika keskiverron pituinen (162cm) niin tunsin itseni ihan tapiksi. Ei se muuten kyllä haittaa, kun en mitään metriheikkejä cossaa, mutta kun cossina oli Luka, joka edustaa naisvocaloideista sitä pidempää päätä, niin tuli vähän chibi fiilis, etenkin kun tahtoisin cossata hahmoa vielä tulevaisuudessakin. Taidan vaan siirtää sen sitten sille ajalle kun osaan kävellä 15cm+ koroilla lentämättä nenälleni joka toisella askeleella. :'D Harmittavaa kun Vocaloid-ryhmiä kuitenkin on haussa aika usein, mutta itse on vähän puutteellinen täyttämään lempihahmonsa paikkaa. Ryhmäcossissa kun kuitenkin on omasta mielestäni aika tärkeää olla pituussuhteet kunnossa, koska se vaan näyttää heti paremmalta kun sarjan pisimmän hahmon cossaaja on pisin ja lyhyimmän lyhyin. Enpä tosin vielä koskaan ole ikäväkseni missään ryhmässä ollut mukana, mutta sen päivän koittaessa tahdon olla sopiva hahmooni.

A bunch of pissed off freaks with infinite mad skills

Heipsans taas, on jäänyt tämä raapustelu vähemmälle kun ei ole pahemmin päiviteltävääkään ollut. Tosin luvassa on piakkoinkin hieman pidempi To do -postaus, jota olen kasaillut pikkuhiljaa. Täytyy kyllä tähän väliin todeta, että kummaksun sitä monesti nähtyä tapaa pyydellä anteeksi lukijoiltaan sitä, ettei ole vähään aikaan kirjoittanut, ja esittää litania syitä sille, sillä en näe mitään velvoitetta sille että bloggaajan pitäisi kirjoittaa tietyin väliajoin pitääkseen lukijat tyytyväisinä. Tai siis ei siinä mitään jos tahtoo selittää, mutta en näe kirjoittamiselle ja selittelylle mitään velvoitetta. Oma blogi, omat tekstit, omat asiat, jos ei ole asiaa niin turhaa kirjoitella ympäripyöreää liibalaabaa vaan blogin täytteeksi, ja jos ei ole aikaa kirjoitella niin sitten ei ole. Tosin aikamoista liibalaabaahan tämäkin blogi on täynnä, mutta kirjoittelenpa silti! Modailin tätä blogin ulkoasuakin pienesti kun vanha malli alkoi tylsistyttää, ei tämä kyllä kamalasti muuttunut mutta kai tämä nyt vähän paremmalta näyttää.

Projekteja on tällä hetkellä muutama käynnissä, ja valmistumaanpäin, esimerkiksi tuo Lenalee-cossi alkaa olla aikalailla finaalissa, nyt kun sen päätin loppuun asti tehdä. Kun tosiaan feilasin sen takin kanssa vähän ja vähän lisää, koska -insert le tekosyyt tähän-, ja niinpä kyseinen kangaskasa lensi laatikkoon, josta sen välillä olen kaivannut jatkamisaikeiden kanssa lähinnä vaan todetakseni että fail x 50, alkaen kangasvalinnasta. Vihaan pitkähihaisia ompeluksia, etenkin jos niiden pitäisi istuakin. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja tartuin toimeen, jonka ansiosta se kyllä näyttää nyt ihan siedettävältä, vaikkei mitenkään kaunis kyllä ole vieläkään, mutta ehkä voin elää sen tosiasian kanssa, tai tehdä uuden sitten kun hermot riittää. Nyt tuosta takista siis puuttuu vielä suurin osa yksityiskohdista + kaulus ja vyö, mutta ne eivät onneksi ole itselleni ihan niin kova luu kuin tuo perusrakenne. :D Mutta tämä oli ihan opettavainen kokemus, ja seuraavalla kerralla on kaavat ja kikat valmiina! Takin viimeistelyn lisäksi pitää näyttää vielä peruukille vähän saksia ja lakkaa, ja vuodattaa ne innocence -renkaat nilkkojen ympärille, ja voilá, valmista.

herpderp ja likainen peili

Cosplayn ulkopuolelta, muttei täysin siihen liittymättä taas, viime maanantaista lähtien olen käynyt päivittäin käsityöpajalla, joka on siis se tämänhetkinen "päähommani" ja työmarkkinatuen suova aktiviteetti. Sen lisäksi että pajailun ajalta saa ihan kylmää rahaa, hyötyy siitä myös sillä tavalla että oppii uusia tekniikoita käsitöiden saralla, joka on toki aina oikein tervetullutta. Esimerkiksi viime viikko meni huovutuksen parissa, joka oli itselleni ihan uusi juttu, kun edes peruskoulussa ei sitä koskaan harrastettu, enkä itseksenikään ole koskaan kokeillut. Sen lisäksi myös pajalta löytyvät teollisuusompelukoneet ja saumurit saattavat jossain vaiheessa saada muutakin tekemistä kuin pajan hommat.. Nimimerkillä "voi rakas ompelukoneeni, miksi et suostu edes tikkaamaan siistejä napinläpiä". Oikeastaan ohjaaja sanoi viimeviikolla että pajalla on ylimääräisiä koneita muutama, joita he 20 euron hintaan myyvät pois jossain vaiheessa, joten jos vaan ehdin niin paljon mahdollista että sieltä nappaan uuden ompelukoneenkin itselleni.
Plussana myös se, että aamulla ajoissa herääminen ja liikkeellelähteminen tuo päivärytmiä, ja olo on paljon pirteämpi kun oikeasti tekeekin jotain eikä vaan dataa ja laiskottele. Pajapäivän jälkeen jaksaa jatkaa cossejakin paremmin kun ei ole vaan lusmunnut koko aamua ja päivää. On myös kivaa vaihteeksi nähdä ihmisiä ja päästä sosialisoimaan sen sijaan että istuisi vain kotona tietokoneen kaverina, joka on loppujenlopuksi aika tylsää.

Niin ja psst, tuo postauksen otsikko on kotoisin Machinae Supremacyn biisistä Force Feedback !

Päivitys conilistassani!

Pääsipä tosiaan käymään niin, että Desubussi kaartoi hätiin ja pelasti pienibudjettisen, joten näillä näkymin: Bakacon, täältä tullaan! Jänskättää kyllä vähän, esimerkiksi se, että miten kunnialla selviän kolmen tunnin bussimatkasta, kun olen taipuvainen matkapahoinvointiin toisinaan jo sellaisella alle tunnin bussimatkallakin. :D Mutta eiköhän siitä hengissä selvitä kuitenkin. Junalla olisi periaatteessa ihan mukavaa matkustaa, mutta ne hinnat on vähintäänkin suolaiset, etenkin kun ei sitä [opiskelija] -leimaa ole tällä hetkellä otsassa, ja rahat on vähän vähillä muutenkin. Mahtavaa kyllä vihdoinkin päästä Bakaan, kun kaksi edellistä yritystä on mennyt metsään tavalla tai toisella, enkä ole muutenkaan aikoihin käynyt noin kaukana pääkaupunkiseudusta. Tapahtuma muutenkin vaikuttaa mielenkiintoiselta, joten pitäähän se päästä katselemaan ja kokemaan ainakin kerran.

Cosplaypuolella puolestaan projektit edistyy ja jälleen uusia kiinnostavia hahmoja on koittanut änkeä tämän vuoden listalleni. Kun nyt saisi ne sarjat katsottua ensin, itse kun kuulun niihin jotka ei harrasta ihan randomien kivannäköisten hahmojen cossaamista, vaan kyllä siitä luonteestakin pitää jotain tietää ihan jo poseeraamisenkin avuksi. Nyt perjantaista miittiäkin varten on ollut mietinnässä joku helppo ja nopea puku jossa pomppia, kun miitin teemanakin on photoshoottaus. Pieni kameran edessä pomppimisen harjoittelu kun ei olisi lainkaan pahitteeksi tälläiselle vähän vähemmän linssiluteelle tyypille, kun sitä kokemusta ei kamalasti ole, ja tuntuu että poset jää aina vähän jäykiksi mm. jännittämisen takia. Harjoitus tekee mestarin ja niin edelleen.

Tilasinkin tuossa peruukin pukua varten, ja voi vaan toivoa että se saapuu senverran ajoissa että saan sen vetäistyä päähäni miitissä. Tosin ei se periaatteessa haittaisi vaikkei ehtisikään, sillä olisin sen tilannut kuitenkin jossain vaiheessa, sillä kansioiden kätköistä löytyy muutamakin hahmo joilla tuota peruukkia voisi käyttää. Mutta kuitenkin kun sitä ylimääräistä tuli maksettua nopeammasta toimitustavasta niin voisi myös toivoa että se karvakasa saapuisi ajoissa perille asti. Los edittos: peruukki saapui eilen! Ei taas voi muuta sanoa kuin nam, ihan rakkaus, en malta lopettaa sen hipelöintiä. :D Kyseessä siis on ensimmäinen tämänpituinen (takapuoleen yltävä) peruukkini, ja kieltämättä vähän kammotti se millaista kuitu on ja miten tämä tuleekaan takkuuntumaan tulevissa coneissa, mutta näillä näkymin vaikuttaisi siltä, että kuitu on senverran liukasta ja laadukasta, ettei takkuuntumista tarvitse pelätä ihan niin paljoa. Tosin tokihan kaikki pidemmät peruukit, kuten hiuksetkin, tuppaa takkuuntumaan, ei sillä, conittamisen jälkeen sen sitten näkee. Nyt ei irtoa kummempia kamerahoroiluja ja peruukkiheruja, kun siitä kameranpenteleestä loppui akku juuri oikealla hetkellä taas.

Matryoshka, tämänhetkinen addiktio. :D
Lempparin paikkaa pitää tämä Lukan ja Lilyn versio.

Ja ettei nyt jää turhan mystiseksi vihjailuksi, niin hahmo jota nyt miittiin suunnittelen on Luka Megurine, puvussa x. Ja se x ei tule siitä, ettenkö tahtoisi sitä paljastaa, vaan siitä, etten oikeasti ole vielä saanut päätettyä sitä, minkä asun nyt tuonne miittiin väkertäisin. Niitä houkuttelevimpia vaihtoehtoja on 3, joista ehkä houkuttelevimman paikkaa pitää Matryoshka-versio, mutta myös Just be friends -videon valkoinen mekko ja vähän lähde y:n nimeä kannatteleva huppariluka innostaisivat. Pitää vaan lähteä ratsaamaan kirppareita ja aleja ja katsoa mitä kävelee vastaan. Matryoshka se luultavasti on joka toteutuu, mutta pitää nyt katsoa löydänkö oikeanväristä kangasta/valmiin hupparin sitä varten. Tuo mekko kun puolestaan on suhteellisen yksinkertainen, ja minulla oikeastaan olisi kangastakin sitä varten, mutta jaa, katsotaan mitä tapahtuu, ei tässä ole kuin pari päivää aikaa. :D Kukkaseppeleen rakenteleminen tekokukista keskellä talvea kyllä kuulostaisi ihan houkuttelevalta.

 

Baccanoa ja pumppuhaulikoita

Eilen oli tosiaan miitti, joka loppujenlopuksi venyi hieman varsinaisen miittauspaikan ja ajan ulkopuolellekin. Täytyy kyllä sanoa että oli mahtavaa, naurettua tuli ihan kiitettävästi, selkeästi mukavin miiteistä tähän mennessä! Mahdollisesti tuohon hauskuuteen vaikutti mm. se, että tällä kertaa saimme oman tilan, eikä tarvinnut hengailla Hapen aulassa. Olen vähän ärsyyntynyt itseeni kyllä siitä, miten taas onnistuin olemaan niin hiljaa, tuttujen seurassa olen toisinaan ärsyttävänkin puhelias ja hyper, sitä kuvaa vaan ei miiteissä kamalan helpolla musta saa. :'D "Jatkot" oli myös kiva juttu, pokemon snap aiheutti ehkä naurunpyrskähdyksen jos toisenkin, ja aina on hauskaa päästä stalkkaamaan toisen koti. Mutta hei se.talo. oikeasti ihan törkeän hieno ja sokkeloinen kerrostalo, photoshoottaus siellä ei kuulostaisi yhtään pahalta. Mutta kahden viikon päästä taas uudelleen miitailemaan! Josko sitä saisi jonkun puvunkin sinne valmiiksi, yritän kovasti.

Noin aihepiirien puolesta olin miitissä taas välillä vähän pihalla mm. sen vuoksi että katsomani animen määrä on ärsyttävän rajoittunut koska olen ollut keskittymiskyvytön, mutta yksi nimi sai kyllä korvani värähtämään heti: Baccano! Siinä on sarja jonka hämmentävyys ja hienous ei vaan pukeudu sanoiksi, tämä lukeutuu omien lempisarjojeni kärkeen. Baccano on sarjana jotenkin virkistävällä tavalla erilainen, ja tavallaan sekava, ei pahalla, vaan kiinnostavalla tavalla. Sarjan katsomisen alussa ehkä saattoi välillä vilahtaa päässä että "mitä tässä oikein tapahtuu", eikä kärryillä meinannut pysyä, mutta sarjan edetessä kaikki alkoi selkiintyä, ainakin hieman. Sain kyllä miitissä innostuksen katsoa Baccanon heti uudestaan, ja uusi katsomiskerta ehkä taas vähän avaa asioita lisää.

Häiritsee ikuisesti tuo "Issac"

Baccano-cosplayryhmä olisi kyllä ältsin hieno juttu, vaikken ihan heti keksi että kenen hahmoista saappaisiin tahtoisin itse pompata. Houkuttavin itselleni(kin) on ihanan sekopääpirteän varaspariskunnan (melkeen kirjotin 'varispariskunnan') Isaacin ja Mirian hameisempi osapuoli, mutta ilman Isaacia ei mistään tulisi mitään. En ole toki kertaa jos toistakin vihjaillut että tuo miehisempi puoliskoni voisi olla ihku ja täyttää sen roolin, mutta ei nämä minun cosplaycosplay! -tyrkytykset taida mennä edes harkintaan. :D