Desu oli, desu meni

Kaipa siitä Desustakin voisi jotain raapustella ylös, näin päälle viikon toipumisen jälkeen. Tapahtuma oli tällä kertaa enemmän luokkaa "ihan jees" kuin "supermegajeemahtava", mutta se ei johdu itse tapahtumasta, vaan lähinnä itsestäni. Mutta nyt, giganttisen pitkä postaus edessä!

Perjantaina lähdin liikkeelle Tikkurilan asemalta mukavasti Z-junalla, joka oli niin ääriään myöten pakattu, että sain vietellä koko matkan eteisessä, istuen mukavasti vedettävän matkalaukkuni päällä. Olin pukenut cossin päälle jo kotona, ja vastaanotin jälleen hieman hauskoja katseita kingertäessäni kahden laukun kanssa ja iso keltainen pehmolelu (cheese-kun) kainalossani pitkin Lahden katuja, kävellen sinnepäin missä ajattelin Omenahotellin sijaitsevan. Hetken kävelyn jälkeen päädyin kuitenkin lopputulokseen että hitot, olen kävellyt sen verran pitkälle, että nyt taisi mennä vikaan. Onneksi cossi oli kuitenkin mukava päällä, ja puhelimet on keksitty: sain soiteltua vähän reittivihjeitä, joiden avulla löysin kuin löysinkin lopulta perille. Matkan hauskin kohta oli varmaan pikkupoika joka torin reunalla osoitti minua ja huusi kovaan ääneen "BANAANI!!". Ihmettelin naurua pidätellen hetken ennenkuin tajusin hänen tarkoittaneen mukana killunutta cheese-kunia. :'D

Ihana vääristävä peili on ihana, ja animetapahtumassa
liikaa Homestuckia uliuu.

Hotellihuoneen oven avattuani voin kyllä sanoa että kummastuin sen pienuutta. Nähtävästi tuo Lahden Omenahotelli on varsin monipuolinen huoneidensa suhteen, ja arpapelillä saa jännittää millaisen huoneen sieltä saa, viimeksi kun satuimme huoneeseen joka oli todella tilava tapaus, ehkä neljä kertaa isompi kuin tämä tälläkertaa kohdalle osunut pikku koppero. Huoneen pienuus oli toisaalta helpotus, sillä turha avaruus olisi pistänyt ahdistamaan kun tuolla kuitenkin yksinäni majoituin, joten nyt sattuma osui oikeaan saumaan. Ripustelin pukuni henkareihin ja tutkiskelin huoneen läpi vielä ennenkuin lähdin Sibeliustaloa kohti.

Tapahtumapaikalla sain odotella hetken ovien aukeamista, jonka jälkeen loppupäivä meni lähinnä ohjelmissa istuessa. Kävin katsomassa Avajaiset, joiden jälkeen pyörin ympäriinsä ja kävin mm. ostamassa syötävää kaupasta. Bongasin myös kaverini Sadun ja hänen kaverinsa, joiden kanssa tulikin hengattua sitten lähes koko loppupäivä. Illan ohjelmasta katsoin luennot Kenelle tämä oikein on tarkoitettu, sekä Vihaluennon, jotka molemmat osoittautuivat ihan viihdyttäviksi ohjelmanumeroiksi, jotka jaksoi hyvin tuijotella alusta loppuun asti. Näiden jälkeen kutsui hotellihuone, johon sain mukavasti kyydin samaiselta kaveriltani.

Coniaamujen meikkiarsenaali tuntuu aina kovin tuhdilta.

Lauantai valkeni pirteissä merkeissä, sillä sain yöllä nukuttua harvinaisen hyvin. Vetäisin pakkelit naamaan, puvun päälle, ja matkasin aamupalan perässä Trion Subwayta kohti. Sain nimittäin reissua varten haltuuni kupongin jolla saa ilmaiseksi patongin kun ostaa juoman, ja pitihän se hyödyntää. Patonki tosin päätyi hetkeksi killumaan narikkaan, sillä perille saavuttuani ei nälkä vaivannut ollenkaan. Kävin moikkailemassa PC'läisiä yhdistyspöydällä ja pyörin hieman ympäriinsä, jonka  jälkeen olikin aika Madoka-ryhmämme kokoontumiselle.

Ryhmällemme oli käydä kalpaten, sillä toinen Homuramme sekä Kyokomme eivät löytäneet paikalle, joten ryhmästämme puuttui taikatyttöjä Kyoko sekä Mami, sillä oma Mamimme ei saanut pukuaan valmiiksi tapahtumaa varten. Aktiivisen rekrytoinnin tuloksena kuitenkin puuttuvat jäsenet korvattiin, ja photoshoottauksemme pelastui. Sanon tosin sen, että itse derppaan sekä naaman että peruukkini osalta kuvissa sen verran että huhui. Homuran ilmeet kun eivät ihan täysin luonnistuneet itseltäni, joten tuntuu että näytän vain hyvin kettuuntuneelta ja hämmentyneeltä kuvissa :'D  Odotan kauhunsekaisin tuntein törmääväni niihin kuviin joita ryhmästämme otettiin, sillä se määrä ei ollut mitenkään kamalan pieni!

Oli kuitenkin tosi mukavaa ryhmäillä näin ensimmäistä kertaa, ja ainakin minulla oli aikas hauska iltapäivä. Kiitos siis teille jotka iltapäivän kruunasitte, toivottavasti suunnitelmamme ottaa uusinta Traconissa toteutuu. :) Varsinaisen shoottailun lisäksi päästiin mm. nauttimaan herkullista Ben&Jerrys -jäätelöä sitä ilmaiseksi jakaneesta autosta, oli herkkua! Kuvauspalvelussakin kävimme otattamassa muutamat kuvat, joista allaoleva on ehkä lempparini, vaikkakaan Sayakan jalat eivät näy, onneksi sentään pilkahdus sinistä + viitta on edustamassa häntäkin.

Käsi nyrkkiin niin Kyubeykin juoksee karkuun! Molempien kuvien kuvaaja: Emilia Lahtinen.

Oltaisiin Välähdelty tällä kuvalla, mutta kisa oli ehtinyt täyttyä ennenkun pääsimme paikalle. 8<

Madokailun jälkeen katsastin Cosplaykisan. Tuijottelin numeron tällä kertaa ykkösparven eturivistä, josta näköala oli varsin mahtava, sillä näköesteitä ei juurikaan ollut. EuroCosplay oli taattua viihdettä, ja jokainen esitys omalla tavallaan hieno. Lontooseen lähtevä edustajamme edustaa Suomea varmasti hyvin, sanoivat ulisijat sitten mitä vaan. Asiasta noussut haloo on mielestäni ihan naurattava, cosplaykisan järjestämisellä ja narikkasysteemeistä huolehtimisella kun ei ainakaan omaan silmääni ole yhtään mitään tekemistä keskenään, mutta vinkujat vinkuu ja niin edelleen. Myös Hall Cosplay -kisaan oli valikoitunut hienoja pukuja, joita oli mukavaa katsella. Voi kun joskus saisi itsekin aikaan niin eeppisen puvun että tuollaiseen pyydettäisiin mukaan.

Kisan jälkeen suuntasin pukuhuoneeseen vaihtamaan cossia koska alkoi tulla kuuma + Homuran kengät olivat hiertäneet pikkuvarvastani niin kovasti että siitä oli lähtenyt päältäpäin nahka lähes kokonaan lipettiin, voin sanoa että tuntui aika kivuliaalta. Tuntui muuten helpottavalta, mutta jotta lievennys ei olisi liian suuri, tottakai olin unohtanut Roxyn sukkahousut hotellihuoneelle. Päädyin siis hakemaan kaupasta uudet hyvin ripeään tahtiin, sillä en tahtonut missata Susilavalla alkavaa Chotto!Chocolate Summer Stage -tanssiesitystä. Esitys oli hieno, sillä ryhmän tytöillä on tanssiliikkeet totisesti hallussa, ja heistä löytyy söpön glitteristä idolikarismaa vaikka muille jakaa. Myös lavan seuraavana vallannut Show-Cosplay-yhdistyksen tanssiesitys jatkoi samaa viihdyttävää linjaa. Ja myönnän: yhdistys on senverran innostava, että olen toisinaan harmitellut sitä, että asun täällä pääkaupunkiseudun perukoilla. Kerran näinkin päin!

Loppuilta oli lähinnä yksinäistä haahuilua ympäriinsä. Bongailin tuttuja siellä sun täällä, mutta olen aina yhtä huono tunkemaan ihmisten seuraan, joten tyydyin lähinnä stalkkailemaan. Lisäksi istuskelin jonkinverran AMV-huoneessa, jonka tarjonta oli omaan makuuni varsin kaksijakoista: oli ne videot joiden huumori toimi tai joiden idea oli muuten kiva, ja sitten ne jotka aiheuttivat lähinnä "öö mitä" -fiiliksen sekavuudellaan. Makuasioita nämäkin. Päädyin myös katsomaan alkua ohjelmasta Japanin henkimaailma ja sen rajalla, mutta päätin häippäistä siinä vaiheessa kun ensimmäistä videota alettiin pyörittää, sillä olen vähän huono kauhuleffojenkin kanssa, enkä tahtonut riskeerata yöuniani.

Helppo conitusseura: ei valittanut mistään, ja nukkui koko lauantain hotellihuoneella!

Yhdentoista aikaan illalla Sami kurvasi Sibeliustalon pihaan, ja pääsin jälleen autokyydillä hotellille. Hän kun päätti loppujenlopuksi tulla kuitenkin toiseksi yöksi seurakseni hotellille, vaikkei itse coniin työvuorojensa vuoksi ehtinytkään. Oli hyvin kätevää mm. senvuoksi että sain heitettyä suuremman matkalaukkuni hänen mukaansa sunnuntaina, ettei tarvinnut turhaan raahata sitä mukana, ja kuormittaa jo valmiiksi ylitsepursuavaa narikkaa liikaa.

Sunnuntai-aamun ensimmäisenä ohjelmanumerona kävin katsomassa Cosplay photoshoot-luennon, joka oli varsin mielenkiintoista seurattavaa. Oli kiva kuulla aiheesta kokeneemmilta, ja jäipä tuolta muutama uusi vinkkikin takataskuun tulevaa varten. Luennon jälkeen bongasin Sadun ja hänen kaverinsa (jonka nimeä en kuollaksenikaan muista), ja pompiskelimme ympäriinsä yhdessä sekä erillään siihen asti, että luento Kaikki ja vähän lisää cosplaykisaamisesta alkoi. Tämänkin ohjelman kanssa olen samalla linjalla tuon photoshoot-luennon kanssa: kokeneempaa on kiva kuunnella, ja uusia vinkkejä jäi mieleen. Olen nyt kuunnellut ja innostunut aiheesta sen verran, että kyllä minä sinne lavalle kipuan, kunhan vain sopiva tilaisuus eteen ilmestyy.

Viimeisenä kävimme katsomassa vielä Päättäjäiset, joissa ne viihdyttävimmät osiot olivat Visual Questin loppunäytös, ja söpö Aki Hata. Pieniä tissejä, isoja tissejä, kapeita jalkoja ja leveämpiä jalkoja, vai miten se nyt menikään. Ja se Desuleiri oli sitten lupaus! :D