2011/01/31

"Näpit irti!"

Ehkä hieman ranttausfiiliksellä tulee teksti tälläkertaa, mutta tämä on yksi asia jota en vaan voi käsittää. Nimittäin se harrastuksen itselleen omiminen ja uusien harrastajien nyypäksi leimaaminen.

  Miksi pitää omia itselleen jotain joka ei ole oikeasti edes omaa omaisuutta, esimerkkinä nyt vaikka animangasarjat, hahmot ja muut pörröiset asiat. Alkaa vaan aina lievästi ärsyttämään kun joku omii itselleen jotain sarjaa, ja tahtoo teilata kaikki muut jotka sattuvat laskemaan näppinsä siihen, etenkin jos ne vielä tykkääkin siitä! En tajua miten se on Sakke Superfanilta pois, jos joku muu/suuri määrä muita sattuisikin alkamaan fanittaa sitä samaa sarjaa jonka hän itse olisi tiennyt vaikka miten kauan, ei se tietääkseni mitenkään estä häntä katsomasta ja fanittamasta tätä sarjaa siitäkin eteenpäin.

Yksi asian ilmenemistapa on se, miten paljon kapinoidaan suomimangaa vastaan. Kun ilmoitetaan että jokin manga on nyt tulossa suomiversiona, on kapinan määrä valtava, koska voi ei, sittenhän joku saattaa vaikka kiinnostua sarjasta ja alkaa seurata sitä. Miksi pitää omia se manga itselleen, eikä itse saatua lukunautintoa voi antaa muille ilman suurta kapinointia? Tulee nyt ensimmäisenä tietenkin mieleen se kohu mikä nousi Naruton suomentamisesta; pokkareita poltettiin ja itkuraivottiin sitä miten "itqparq meidän ihkuninjasarja on nyt raiskattu kun sitä on helpompi saada!!1" (Huom. en tarkoita tällä väheksyväni itse Narutoa sarjana, ihan hyvä se on!)

Yleisin perustelu suomennoskapinointiin tuntuu olevan se, miten fanikanta ja "nyyppäfanien" määrä kasvaa. Siis for real, ette te kaikki joudu siitä samasta pokkarista taistelemaan veriseen kuolemaan asti, kyllä sitä Narutoakin riittää kaikille. Ja muutenkaan en ymmärrä näitä monta kertaa ilmenneitä nyyppäfani/wnb-otaku/wnb-ernu yms. termejä, mikä pointti niissä on? Miksi kaikille uusille faneille pitää iskeä se leima otsaan, eikä saisi tykätä uusista jutuista ilman pelottavan narutardiporukan vastahyökkäystä. Ja huomattavaa on myös se, että esim. Naruton suomalainen fanikanta oli ihan kohtuullista suuruusluokkaa jo ennen sitä suomijulkaisuakin, mitä nyt on esim. coneissa käydessä voinut havannoida jo konoha-pantojen ja akatsukikaapujen määrästä.

 Ja mitäköhän ihmisillä tuntuu muutenkin olevan suomimangaa vastaan. Jokainen saa lukea ihan sillä kielellä millä halua, ja onhan se ihan kiva että omalla äidinkielellä on mangaa saatavilla, sillä kyllä sitä vaan jokainen synnynnäisesti ymmärtää äidinkieltään paremmin kuin niitä vierasperäisiä kieliä. Vai onko vaan hienompaa kun voi lukea englanniksi, joka on vierasperäinen kieli, ja pokkareita lukemalla voi nostaa omaa statustaan  kansainvälisenä ja sivistyneenä ihmisenä, kun sitä kieltä tajuaa niin hyvin. Ei tähän kielikysymykseen ole mitään oikeita ja vääriä, lukekoon jokainen juuri sillä kielellä millä haluaa. Ja yleisestikin, suomennosten yleinen laatu on ainakin oman havainnointini mukaan ihan hyvää, joten miksi ei? Jos nyt ääripäähän mennään, niin pitäisikö mangan olla sellainen koskematon ja pyhä asia jota ei saa kääntää. Sehän tarkoittaisi vain sitä, että mangaa ei saisi olla kuin japaniksi, johon en usko kamalan usean suomalaisen kielitaidon riittävän. Silloinhan manga olisi vain ihan alkujaan Japanin kulttuurista ja kielestä kiinnostuneiden ja sitä opiskelleiden juttu, ja mitenköhän moni olisi sen kipinän saanut ilman animea ja mangaa.

 Ja hei, kukaan ei oo syntynyt mangapokkari kourassa tms, joten _jokaikinen aloittaa jostakin, nekin "superfanit" jotka dissaa aloittelevia on aloittanut joskus jostain, joka tuntuu olevan aika unohdettu tosiasia niissä piireissä. Yleisesti tuntuu olevan niin, että ne dissaajatkin ovat oikeastaan juuri niitä, jotka ovat itse aloittaneet harrastuksen aika vähän aikaa sitten, ja koittavat pätemällä ja toisia alaspäin polkemalla saada niitä experience pointseja ja level uppeja itselleen. Vai onko se vaan niin, että koska heitäkin on joskus dissattu sen takia kun he ovat olleet aloittelijoita, heidän pitää sitten myöhemmin viljellä sitä myrkkyä eteenpäin niille aloittelijoille jota nyt ovat tämän harrastuksen löytäneet. Ei kauheen kaunis kiertopalkinto hei! Peace, love and unicorns kaikille, ottakaa vähän rennommin. Minkään harrastuksen alussa ei voi tietää aiheesta ihan kaikkea, ja joitain noloja juttujakin saattaa tulla lauottua kun on tosi innostunut jostain, mutta ei ole ihan varma niistä oikeista faktoista, mutta hei se on vaan elämää, ja erehdyksen kautta oppii. Tulee vertailun vuoksi mieleen toinen harrastukseni, ratsastus, jossa jotkut kauemmin harrastaneet tuntuvat nauravan aloittelijoille, jotka ovat kipinän hevosharrastukseen saaneet, ja tahtoneet aloittaa tämän harrastuksen. Aluksi ei ehkä istunta ole ryhdikkäin, eikä apujenkäyttö tehokkainta, ja jo esimerkiksi satulan laittaminen oikeinpäin saattaa tuottaa ongelmia, mutta kukaan ei ole seppä syntyessään. Ei aloittelijoille naureta, vaan heitä autetaan, ja jos he tekevät jotain väärin, niin kerrotaan miten se asia tehdään oikein, sillä se on ainoa avain siihen oikeaan oppimiseen, oikotietä onneen ei ole.  Jos ilkeät tallitytöt vain naureskelevat eivätkä auta, tulee aloittelijalle varmasti tosi ikävä olo tallilla käymisestä, kun yksinkään ei vielä pärjää. Kaikille pitäisi antaa mahdollisuus yrittää ja oppia.
Ei tämäkään homma ole ihan oikeasti niin totista torvensoittoa, vaan vapaa-ajan viettotapa ja harrastus, jonka olisi tarkoitus sopivissa määrin rentouttaa, tuottaa mitä lie elämyksiä ja niin edelleen. Miksei uusia harrastajia voi ottaa vastaan iloisesti, ajatellen että samasta aihepiiristä kiinnostuneista voi saada uusia ystäviä ja juttukavereita.




Wnb:ksi leimaamista tosin saattaa vauhdittaa myös esim. joidenkin nuorempien harrastajien käytös erityisesti tapahtumissa. Yaoi-fanservice (aka kuivapano), huutaminen, ja yleinen levoton käytös eivät ole ehkä niitä parhaita tapoja tehdä itsestäsi hyvä ja fiksu vaikutelma. Syitä esim. kuivapanorinkien ja muiden moisten dorkuuteen ei toivonmukaan tarvitse sen enempää eritellä, vaan luulisin jokaisen tajuavan esim. sen, miten pitkälle on suotavaa toteuttaa seksuaalisuuttaan yleisellä paikalla. Jotkut eivät vain tunnu tajuavan sitä, että conipaikka ja sen ympäristö ovat laskettavissa julkisiksi paikoiksi, joten sen järjen voisi pitää tiukasti siellä pääkopan puolella. Ei conin ovien aukeaminen täräytä ilmoille mitään pinkkejä sauhuja joiden nojalla saa tehdä tasan mitä haluaa, vaan koska "ollaan conissa, pidetään vaan hauskaa!". Harrastakaa mitä lie kielen kurkkuun tunkemisia vaan haluatte, mutta älkää pakottako muita näkemään niitä.

 On olemassa myös se fakta, jota ei tunnuta aina ymmärtävän: ei harrastajia = ei tapahtumia. Animangan suosio ja sen suomikuluttajien kasvava määrä tuntuu joillekin nostavan sen hien otsalle, koska yhyymainstreamiksi menee. Mutta jos niitä harrastajia ei ole, eikä niitä tule lisää, jää coninjärjestäminen pikkuhiljaa niille joillekin maagisille otuksille joista kukaan ei oo koskaan kuullut, mutta jotka kykenevät taikomaan pystyyn conin sormenheilautuksella ja piereskelemään vähän kukkia koristukseksi. Tai sitten ei. Meillä on täällä tänäkin vuonna varsin kattava määrä coneja, jotka eivät ilman aktiivisia ja asiasta innostuneita harrastajia olisi edes ajatustasolla mahdollisia. Tosin surullinen fakta tuntuu välillä olevan se, ettei sitä conia olla niinkään innokkaita tekemään, vaan vain se hengaus ja yaoipiknikit tapahtumapaikan ympäristössä kiinnostavat. Itsekään en kyllä ihan tuossa järjestäjän/conitealaisen roolissa ole ollut, mutta vänkärinä kyllä. Ei sillä ettei se aikaisempikin nakki kiinnostaisi, mutta koska "en mä mitään osaa", niin se mukaanhakeutuminen on jäänyt, pitäisi aktivoitua tämän suhteen, sillä kaikkihan jotain osaavat. Mutta onhan vänkäröintikin tärkeä tehtävä, sillä ilman niitä coneissa ympäriinsäjuoksentelevia nakkikoneita ei tapahtuma pyöri.

Toki on niitä ihmisiä joiden pitää saada olla niin "erilaisia", ettei mikään mistä monet pitävät voi olla heidän lovelistillään, koska mainstreamkama on paskaa, ja ne jotka siitä pitävät ovat nyyppiä/tyhmiä/massiksia jne jne. Mutta oikeasti, miten se tykkääjien määrä vaikuttaa siihen itse animangaan tai musiikkiin jota katsot tai kuuntelet? Ei se tyyli ja sisältö siitä mihinkään mene vaikka muutama fani lisää tulisikin. Toki se fanien määrä vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka saatavilla kaikenlainen oheissälä yms on, sillä ei kukaan taida haluta tehdä tuotetta joka ei myy. Mutta onko se sitten ikävää jos yhtäkkiä onkin mahdollista saada helpommin se suosikkihahmo-avaimenperä roikkumaan laukkuun, ei se sulta ole pois jos joku toinenkin on sen hankkinut. Onko se oikeaa asian fanittamista jos ei voi sietää muita ihmisiä jotka pitävät samasta asiasta, ja jos heitä ilmenee, on yhtäkkiä noloa tykätä enää samoista asioista, ja pitää ne jättää taakseen. Miksei voi tykätä jostain vaan koska se on oikeasti hyvä, ja antaa myös muiden tykätä siitä, tuijottamatta siihen miten monet sitä fanittaa. Kukaan ei ihan oikeasti ole niiin uniikki, etteikö joku toinenkin jossain pitäisi samoista asioista.

 Omimiseen voisi lisätä myös sen miten jotkut omivat hahmoja itselleen cosplayn puolella, ja kaikkia samaa hahmoa cossaavia katsotaan sitten nenänvarttaan pitkin ja arvostelevasti. Itse kun en kamalan kauaa ole cossannut, en ole vielä omakohtaisesti tähän törmännyt, mutta olen kuitenkin kuullut tästä. Toki itsekin katsoisin varmasti toisen pukua tutkivasti, ja stalkkaisin miten toinen on toteuttanut minkäkin kohdan, etenkin jos itselläni on ollut sen kanssa ongelmia, ja ottaisin inspistä tulevaisuutta varten. En kuitenkaan tunne polttavaa tarvetta itserakkauteen ja äärikriittisyyteen samaan pukuun päätyneen harrastajan kohdalla, sillä muutenkin oma kriittisyyteni kohdistuu lähinnä omiin tekeleisiini. Ja ihan for real, hahmot ovat niiden luojien omaisuutta, ei cossaajien. Kellään ei ole oikeutta kieltää toiselta sen ja sen hahmon cossaamista "koska minä sanon että olololooo".

Eläkää ja antakaa muidenkin elää !
Ei kaikkea kannata ottaa niin vakavasti. (Ei myöskään tätä tekstiä :D)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti