Voi jumituksen kevät.

Tai ei ehkei vielä ihan kevät, mutta kyllä se sieltä pakkasten takaa on tulossa vielä!

Omat cosplayprojektini hieman pyörivät paikoillaan, alkuun on päästy, ja aika pitkällekin, mutta niissä on niitä juttuja jotka tökkivät ja ikävästi. Olen saanut Lenalee-cossiini valmiiksi peruukin, kengät ja hameen, mutta tuo takki tahtoo sanoa jotain valmistumista vastaan, koska pitkät hihat. Muuten ei ongelmaa olisi, mutta koska kaavat olivatkin vähän turhan reilut, pitäisi sivusaumoista ja hihoista ottaa vähän sisään, johon sitten liittyy vähän kikkailua ja ärsyyntymistä, sillä jos minut tietää, niin tiedossa lienee että ne hihat löytyy vihalistalta. Ehkä palaan sen pariin pienen hermoloman jälkeen. (Jonka voikin viettää jonkun toisen cossin näpertämisen parissa..) Toivonmukaan en sitten loppujenlopuksi saa kamalaa inspistä joskus jotain conia edeltävänä yönä. En nimittäin ole edelleenkään erityisemmin aikatauluttanut cossejani, vaan teen valmiiksi sen mitä valmiiksi saan ja conin lähestyessä ehkä vähän kiristän tahtia, jos alkaa tehdä mieli saada juuri se kyseinen puku coniin päälle.

 Huomasin muuten etsiessäni nurkista mahdollisia materiaaleja tätä cossia varten, että vanhat hevarihousuni ovat varsinainen materiaalikasa. Niistä irtoaa ketjua,d-renkaita, pikalukkoja ja muuta hauskaa, ja koska en niitä enää käytäkään niin palasiksi ja hyötykäyttöön vaan! Käteväähän se on, kun maksavathan nuo ihan kohtalaisesti. Muutenkin se kierrättäminen ja hamstraaminen on kyllä tosi kannattavaa, siinä säästää loppujenlopuksi pitkän pennin, jonka voi sitten laittaa vaikka peruukkibudjettiin. Meilläkin on jo varsin tutuksi käynyt lausahdus "en mä tätä pois heitä, saatan tarvita tätä vielä jossain cossissa", jolle tuo eräs kaksilahkeinen naureskelee, niin usein kun sen suustani päästän. :D

Tuohon hamstraushimoon voisi lisätä, että tällä hetkellä isoin juttu jonka itselleni haluaisin hamstrata on vaatetorso. Se olisi niin suuri helpotus ompeluun, ja auttaisi tälläistä kaavakahelia muokkaamaan ja muotoilemaan vaatteita ja cosseja vähän helpomman kaavan kautta. Ne vaan maksavat niin paljon, jos sellaisen kunnollisen haluaa. Tosin olen harkinnut myös itse tekemistä, johon sisältyy paljon jesaria ja vähintään samanverran puutumista ja tuskastumista, joten tuo prosessi ehkä epäilyttää vähän. Mutta jos sen teen, niin lupaan tuskastunutta kuvamateriaalia! Myös sellainen styroxista tehty yksilö olisi hyvin varteenotettava vaihtoehto ainakin toistaiseksi, se olisi hieman armeliaampi sen hinnan suhteen. Nettietsintäni ei vaan tähän mennessä ole tuottanut kamalan suurta tulosta, sillä useat kyseisestä materiaalista valmistetut torsot tuntuvat olevan mitä vääntyneemmissä asennoissa, jotka eivät ehkä palvelisi tarkoitustani kovin mahtavasti. Toki ihan "oikean", säätömahdollisuudella varustetun nuken hankinta osamaksulla olisi paras vaihtoehto, mutta minulla ei ole toistaiseksi kokemusta tuosta osamaksu-systeemistä, ja siitä mistä sellaisella olisi mahdollista ostaa, joten lisätutkintaa on suoritettava.

Iloinen peruukinomistaja :D

Takaisin cosplayhyn palatakseni, tilasin Lenaleelle peruukin eBaystä, ja täytyy myöntää että oli eka kerta kun sieltä tilaan yhtään mitään (viimeiseksi se ei jäänyt!). Mutta ehkä sen verran voi antaa anteeksi, kun ei niitä pukujakaan kamalan montaa ole vielä takana. Tosin jokaiseen menneeseenkin cossiin olen kuolannut peruukkia muualta kuin rajojen sisältä ihan kohtalaisesti ja vaihtoehtoja selaillen, mutta nettipankkitunnuksien (ja puolestatilaajien) puute oli esteenä. Onneksi nettitilaamisen ja iibein maailma aukesi nyt minullekin, inspiskin pukujen tekemistä kohtaan nousi hurjasti kun on saatavilla vaikka mitä, eikä tarvitse kituuttaa punanaamiolaadulla!

Siitä peruukista taas, olen ihan rakastunut, tämä pesee itse hipelöimäni suomiperuukit sata-nolla. ♥ Vaikka se toki olikin jo etukäteenkin tiedossa kertaa sata, mutta se on se materialismionnellisuus ja henkilökohtainen "valaistuminen" jotka buustaa sitä fiilistä, hhahah. :D Heihei punanaamioperuukit!

Cosplaysuunnitelmat ovat  tahtoneet myös hieman muuttua, muutama hahmo sieltä on hävinnyt ja muutama tullut tilalle, enkä  itseasiassa vieläkään ole varma siitä, mitä pukuja tulee tehtyä loppuun asti tälle vuodelle. Yksi lähde josta saatu inspis on kyllä koukuttavaa, on peli jonka sain joululahjaksi, sitä jo jonkinaikaa himottuani. Nimittäin Star Ocean: The Last Hope. Olen pelannut tätä vähän hitaalla tahdillani nyt about 40 tuntia, ja siinä ajassa kiinnostukseni ja intoni tehdä Reimi johonkin tämän vuoden coniin on vain kasvanut. Jokin niissä pientä potkua omaavissa ns. perushyviksissä vaan vetää puoleensa, jonka tämä taas todistaa. Ja se puku vaan jotenkin automaattisesti sytytti silmiini sellaisen cosplay! cosplay! cosplay! -valon. Plussaa myös jouskarista, jouskarit on kivoja. Tai siis, jouskarit on kivoja niin kauan kun siinä propinteossa ei tule vastaan päänräjäyttäviä ongelmakohtia, sen jälkeen se kivuus sitten muuttuu kivuksi. Mutta cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä ja niin edelleen, joten lopulta sekin vaan kuuluu asiaan. :D

Tätä projektia (samoin kuin erästä Serah-nimellä kulkevaakin) tosin jarruttelee se, että tahdon laihtua hieman ennen kuin edes aloitan tekemään tätä. Reimillä ei ole jenkkakahvoja, ja hänen olemuksensa on niin kapoinen, etten tahdo raiskata hahmoa omalla laiskuudellani. Ja muutenkin se ylpeys puvun kantamisesta nousee kummasti kun tuntuu ettei tarvitse olla vetämässä mahaa sisään kokoajan. :D Olenkin nyt koittanut aloittaa sen kapenemiskuurin, jota uudenvuodenlupauksessanikin itselleni lupasin. Kiloja saisi lähteä muutama, mutta ennenkaikkea se kiinteytyminen on avainsana. Syömisen suhteen tosin oman haasteensa heittää poikaystävä joka trollailee suklaalevy hampaissa kun itse koitan nakerrella porkkanoita. Mutta itsekurihan se on jota tässä tarvitaan!

 Varsinaisten cosplayprojektien lisäksi olen ottanut projektiksi erään pitkähkön peruukin selvittelyn, sillä se tosiaan oli aluksi sellaisessa pikku tappurassa että päähäni en sitä tahtoisi siinä kunnossa laittaa. Kohtuullisesti hommaa tuossa on, mutta sakset ja kampa viuhuten olen siitä jo vähän kivemmannäköisen saanut. Nyt kun vielä keksisi jonkun hatullisen hahmon jolle tuo peruukki sopisi, sillä vaikka se on muuten ihan kiva peruukki, paistaa takaosasta verkko läpi vähän ikävästi. Mieleeni on lentänyt mm. Hetalian Unkari, joka on minua jo aikaisemminkin kutsunut, mutta mene ja tiedä, tämä jää vielä toistaiseksi mietiskelyasteelle.

Voisi kyllä sanoa, että nyt on hyvin aikaa tehdä cosseja taas ainakin toistaiseksi, kun nyt työelämävalmennuskurssin jälkeen näyttää aikataulu aikalailla tyhjää. On vaan toisaalta vähän tylsääkin vaan olla kotona eikä tehdä mitään, se vähän vie puhtia, vaikka luulisi sen olevan juuri toisin päin. Se on vaan sitä, kun tulee nukuttua vähän liikaa, ei ole mitään mitä pitäisi tehdä, eikä mitään minne pitäisi mennä, joka sitten vähän laittaa päivärytmiä kikkuraan. Jos tekisikin itselleen lukujärjestyksen, johon sisältyy paljon ompelemista ja näpertelyä plus herätys viimeistään kahdeksalta, mitenköhän kauan sitä jaksaisi noudattaa. Itse olen vaan niin paljon pirteämpi silloin kun en ole nukkunut puoleen päivään asti, kunhan vaan saan ensin itseni hilattua sängystä ylös. Kun saisi vielä nämä byrokratiaseikat selviteltyä, ettei ilman rahaa tarvitse olla siihen asti että löytyy töitä tai muuta jännää, kun ilman rahnaa ei niitä pukujakaan synny.