Tai oikeastaan en ole niin ujo kuin miltä toisinaan vaikutan, olen vain taipuvainen miettimään aina kaikkea niin paljon että meinaa pää räjähtää, ja loppujenlopuksi päädyn siihen että ole hiljaa äläkä tee itsestäsi numeroa niin kukaan ei ärsyynny, tai pidä turhan outona. Olen tosiaan itse juuri se tyyppi, joka jää nakertelemaan negatiivisia asioita mitä minulle on sanottu ja hetkiä joina olen vähänkin mokannut ihan turhan pitkäksi aikaa, ja jonka pään sisällä pyörii kokoajan ajatuksia siitä, mitäköhän ihmiset ajattelevat minusta, puvustani tai siitä millainen yleensäkin olen. Se on oikeasti tosi ärsyttävää, kun toisinaan heittäydyn liikaakin lukemaan ihmisten äänensävyjä, ilmeitä ja elekieltä kun he puhuvat minulle tms, ja jään mietiskelemään, että kehtaanko änkeä ihmisten seuraan, vai pitävätkö he minua riesana/naureskelevat silloin kun en ole paikalla. Tähänkin väliin toki voi heittää sen koulukiusaus-faktan, joka on taas yksi ärsyttävä juttu menneisyydessä, enkä haluaisi vedota siihen missään yhteydessä, mutta se on vaan ikävästi jättänyt leimansa siihen millainen olen, ja kuinka vapaasti viitsin itseäni ilmaista. Liika mietiskely ja itsekritiikki on kyllä sellaisia asioita joista haluaisin eroon, mutta ne on vaan kasvanut niin kiinni luonteeseeni, että eroonpääseminen on aika mahdotonta.
Tästä taas johtuu sekin, että joskus en tunne oloani mukavaksi suuremmassa väkijoukossa, jos en tiedä kenen puoleen kääntyä milloinkin, etenkin jos joukkio koostuu lähinnä puolituntemattomista. Ei sillä, ettenkö viihtyisi ihmisten seurassa, olen vain taipuvainen miettimään liikaa, ja se tekee asiat vaikeammiksi kuin ne oikeasti edes ovat.
Avautumista hieman ehkä, mutta aina olo vähän kevenee kun saa purettua fiilikset minitekstiksi. Ja tekstiä kirjoittaessa huomasin että toiset ctrl- ja shiftnäppäimet eivät toimi ja a-kirjain toimii hyvin tahmeasti. Nähtävästi on hyvin kannattavaa kumota juomansa näppikselle. :,D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti